Puheenvuoro



Huttunen Jukka, edustaja

Otsikko:
Kertomus Kirkon työmarkkinalaitoksen ja sen toimiston toiminnasta vuonna 2008 (Toimintakertomus 2/2009)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat. Anteeksi, että jouduitte odottamaan, odotin, että näinkin merkittävästä ja järisyttävästä asiasta esittelypuheenvuoron käyttää kirkkoneuvos Voipio, ei tässä sitten niin järisyttävää taida ollakaan. Huomaan siis ottavani tavaksi tämän asian yhteydessä puheenvuoron ja yritin päästä kahteen minuuttiin, mutta se ei ihan onnistu. Haluan tällä kertaa kiinnittää huomionne kahteen asiaan, toinen on jo kertausta.

Ensiksi kun lukee toimintakertomusta viime vuoden keskeisimmän asian osalta, uuden palkkausjärjestelmän toteuttamisen osalta, voin ilokseni todeta, että olen toimintakertomuksessa kuvatun analyysin lähes herttaisen samanmielinen. Työmarkkinalaitoksen tekemä analyysi on osuva ja pääosin, ainakin suurilta linjoiltaan aivan oikea. Uskon, että tuon analyysin jakavat myös työmarkkinalaitoksen kanssa neuvottelupöydässä istuvat muut kirkon työmarkkinoiden osapuolet aika pitkälle, minulla on sellainen lievä käsitys tästä asiasta. Eräs seikka tuossa analyysissä jää vähän mietityttämään. Siinä korostetaan aivan oikein uuden palkkausjärjestelmän paikallisuutta ja paikallista luonnetta, sitä että ratkaisuja tehdään seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä. Helsingistä ei enää määräillä seurakuntia ja seurakuntayhtymiä, sieltä ei voi odottaa päätöksiä, vaan on niitä itse tehtävä. Mutta samalla kun tämä hyvä paikallinen piirre, joka siinä analyysissa korostuu, sopii kysyä, että tulisiko tuon analyysin perusteella kirkon työmarkkinalaitoksen hieman enemmän ohjata, neuvoa ja joskus vähän, sen paikallisen toiminnan perusteita loukkaamatta, pikkusen painostaakin paikallisia työnantajayksiköitä, jos tilanne seurakunnissa on vähänkään tuon analyysin kaltainen. Tiedämme sen, että palkkausjärjestelmän uudistus on useissa, useissa seurakunnissa toteutettu hyvin, mutta tiedämme myös ja luimmekin, että on myös paljon ongelmia. Tulisiko siis työmarkkinalaitoksen, joka käyttää keskitettyä työnantajan valtaa kirkossa vähän enemmän paikallista viranomaista ohjata ja joskus vähän patistaakin. Näin saataisiin, vähän nopeammin kuin tähän mennessä ollaan hyvässä yhteisymmärryksessä saatu aikaiseksi, korjattua ne väärin ymmärrykset ja sellaiset koko järjestelmän perusteisiin kohdistuvat väärin ymmärrykset, jotka aiheuttavat paljon mielipahaa ja tekevät työskentelyssä aivan turhia negatiivisia tekijöitä ja työilmapiiriä heikentäviä tekijöitä. Tällaista toivon ja tiedän, että tällaista hyvää henkeä varmasti kirkon työmarkkinalaitoksessa onkin.

Toiseksi tulee tämä kertausosa, jossa muistelen menneitä. Viime vuonna tällä samalla paikalla, samassa keskustelussa toivoin työmarkkinalaitoksen aktiivisia toimia jonkinlaisen kirkon henkilöstöpoliittisen ohjelman tai prosessin luomiseksi ja valmistelemiseksi, siis sellaisten henkilöstöpoliittisten suuntaviivojen tekemiseksi tulevaisuuteen, jonka varassa sitten nämä seurakunnat voisivat omia itsenäisiä ratkaisuja tehdä. Silloin mielessä olivat edessä olevat eläköitymiset, silloin mielessä oli uuden henkilöstön rekrytoimiseen liittyvät kysymykset, monet tämän tyyppiset asiat. En juuri näe toimintakertomuksessa toimia tämän suuntaisista toimenpiteistä. Tänään meillä on edessämme edelleen ne samat haasteet ja roppakaupalla uusia, sitä lienee ihan turha edes tässä toistaa. Emme viime keväänä kukaan osanneet puhua yhtään mitään talouden taantumasta, nyt se ja monet muut asiat kirkkomme elämässä vaatisivat myös henkilöstöpoliittisten välineiden kokoamista seurakunnille. Siis sellaista mietittyä linjausta, jonka pohjalle seurakunnat voisivat omaa toimintaansa rakentaa. Onhan näet niin, että nämä ratkaisut, jos niitä hallitusti tehdään, vaativat paljon, paljon pidemmän ajan, kuin vain esimerkiksi yksi tai kolme vuotta, paljon, paljon pidemmän ajan, jotta me esimerkiksi voisimme kirkon henkilöstörakennetta pitää terveenä ja kirkon tehtävän kannalta kaikkein mielekkäimpänä. Ymmärrän hyvin työmarkkinalaitoksen toimiston työpaineet palkkausjärjestelmän toimeenpanossa, mutta rohkenen silti toivoa myös tässä tiukempaa tarttumista pitkän aikavälin suunnitteluun. Edelleenkin luulen, tänäkin vuonna luulen, että kirkon työmarkkinoiden työntekijöitä edustavat osapuolet ovat valmiita yhteistyöhön tässä asiassa. Kiitos.


Paluu