Puheenvuoro
Silfverhuth Olli-Pekka
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviot vuodelle 2016 ja toiminta- ja taloussuunnitelmat vuosille 2016-2018 (Kirkkohallituksen esitys 6/2015)
Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.15
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kiitoksia kansliapäällikölle ja kirkkoneuvokselle jälleen selkeästä esittelystä. Talousvaliokunnan jäsenenä olen ajatellut, että nimeäni talousarvioaloitteisiin laita, koska yleensä ne tulevat kuitenkin talousvaliokunnan käsittelyyn. Nyt olen tehnyt poikkeuksen ja sen poikkeuksen olen tehnyt sen vuoksi, että tässä syksyn aikana on tapahtunut monta muutosta, jonka vuoksi katson tuon aloitteen, joka koskee hiippakunnan kansainvälistä työtä tekevien virkojen rahoitusta, olevan siis perusteltu. Yksi keskeinen muutos on kehitysyhteistyömäärärahojen huomattava leikkaus. Järjestöiltä katoaa tämän hetkisten arvioiden mukaan valtionavustuksesta noin 43 % eli vajaat 50 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa huomattavaa leikkausta myös kirkon järjestöille, joissa osassa on jo käyty syksyn aikana yt-neuvottelut ja päädytty irtisanomisiin. Tuntuu erikoiselta, että samaan aikaan kuitenkin nämä järjestöt rahoittavat sellaisten henkilöiden palkkausta, jotka kuitenkaan eivät ole heidän palveluksessaan. Toinen huomattava muutos on Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden määrä. Tämä tilanne on näkynyt ja näkyy edelleen paikallisseurakuntien elämässä eri puolilla Suomea, kuten hyvin tiedämme. Tässä tilanteessa hiippakuntien tuki on erityisen merkityksellinen, eikä kyse ole mistään väliaikaisesta vaiheesta. Vaikka kaikki turvapaikanhakijat eivät saakaan ehkä oleskelulupaa, keskuudessamme on entistä enemmän eri kulttuureista tulevia ihmisiä, jotka jäävät tänne ja osa ilman papereita. Tällä on vaikutusta kirkon ja paikallisseurakuntien työhön. Seurakunnissa tarvitaan eri puolilla maata aivan uudenlaista osaamista ja taitoa kohdata erilaisista kulttuureista tulevat ja siinä tarvitaan hiippakunnan kansainvälisen työn osaamista ja tukea.
Ajattelen, että näiden virkojen olemassaolo ei voi olla kiinni vain siitä, että järjestöt sopivat rahoituksesta määräajaksi. Ymmärrän hyvin, että nykyisen sopimuksen laatiminen oli jo itsessään työn takana. Tuon sopimuksen mukaan Kirkon ulkomaanapu ja kirkon lähetysjärjestöt osallistuvat hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerien tai asiantuntijoiden palkkaukseen. Raha siis kiertää seurakunnilta järjestöille ja järjestöiltä kirkon keskusrahaston kautta takaisin hiippakuntiin. Tämä varsin monimutkainen rahoituskuvio sovittiin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä 2013. Tilanteet kuitenkin muuttuvat. Myös kirkon ulkoasiainneuvosto on suositellut rahoituksen muuttamista siten, että kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien tai asiantuntijoiden rahoitus tulisi kokonaisuudessaan kirkon keskusrahastosta. On selvää, että hiippakuntien kansainvälisen työn sihteerit ja asiantuntijat tekevät erityisen tärkeää työtä kirkkomme hyväksi. Rahoituksen tulo suoraan keskusrahastolta olisi mielestäni monessa suhteessa perusteltua, varsinkin nykyisessä tilanteessa. Kirkon keskusrahaston osallistuminen palkkaukseen olisi vähintään kohtuullista. Lisäksi on vielä teologinen näkökulma. Viime aikoina on puhuttu paljon kirkon missionaarisesta luonteesta. Tästäkin näkökulmasta katsottuna kirkon kansainvälinen työ on sitä perustyötä mitä seurakunnissa myös tehdään. Se ei ole mikään erillinen saareke. Kirkon keskusrahaston ottaessa vastuulleen myös hiippakunnan kansainvälisen työn sihteerien ja asiantuntijoiden palkkauksen, se osoittaisi mielestäni tämän työn tekijöiden olevan samalla viivalla muiden hiippakunnissa työtä tekevien kanssa.
Hyvä kirkolliskokous, toivon kirkolliskokoukselta myötämielistä suhtautumista tämän talousarvioaloitteen eteenpäin menemiselle.
Paluu