Puheenvuoro



Nieminen Eero, edustaja

Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko, yleisvaliokunnan mietintö 4/2011 kirkkohallituksen esityksestä 11/2010 - Käsittely jatkuu

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2011 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tulevaisuusselonteko on syntynyt laajalla pohjalla ja suurella työllä. Monet meistä olemme saaneet siinä sanoa valiokuntien kautta kantojamme, jotka ovat liitteenä. On myös kuultu asiantuntijoita. Mielestäni tulos on oikein hyvä. Kiitos siitä. Varsinkin on hyvä asia se, että nyt syntyy tulevaisuusvaliokunta, joka rupeaa tätäkin peltopalasta paimentamaan ja siitä huolehtimaan. Näköalan pitäisi nyt olla tämän pohjalta kirkas ja selkeä, tuonne mennään ja kaikki ovat tyytyväisiä. Näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Onhan tämä Jumalan luoman kansan kenttä niin monen kirjavaa niin kuin tänäänkin siitä kirjavuudesta on jo puhuttu. Se on tilkuista koottu. Eteenpäin pitäisi kuitenkin mennä ja niin kuin harras toiveeni on, mieluummin suostuttelemalla kuin pakottamalla. Kun usko on Jumalan työ ihmisessä, me olemme loppujen lopuksi Herran apulaisia hänen elovainioillaan. Työtä on kehotettu tekemään uskollisesti ja Jumala on luvannut antaa kasvun siinä missä hän sen hyväksi näkee. Meissä on helposti sellainen taipumus, että melkein haluaisimme pakottaa tai ainakin korottaa äänemme oman näkemyksemme puolesta. Mutta ei taida Jumala vieläkään olla ukkosenjylinässä eikä vetten pauhussa, mutta kylläkin hiljaisessa tuulen hyminässä, Jumala on hänen elävässä sanassaan, jota nöyrin sydämin tutkitaan. Siitä meidän tulee nyt ja tulevaisuudessa pitää kaksinkäsin kiinni.

Tulevaisuusselonteko käsittelee seurakuntarakenteisiin tulossa olevia muutospaineita. Muutamalla rivillä siellä puhutaan myös henkilöseurakuntamallista. Lainaus: "Lausuntojen valossa kirkon tulisi myös jatkaa keskustelua henkilöseurakuntamallin kehittämisestä. Henkilöseurakunta voisi palvella ennen kaikkea eri kielisiä ja eri kulttuuripiiristä olevia henkilöryhmiä. Se myös tarvittaessa mahdollistaisi hengellisesti eri tavoin profiloituneet seurakunnat." Lisäksi siellä viitataan siihen, että jäsenmaksut muun muassa olisi nykyään helposti hoidettavissa jäsenrekisterien perusteella ja nykyisillä atk-järjestelmillä.

Kun meidän on nyt joka tapauksessa tunnustettava, että luterilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä lisääntyy koko ajan. Olisi sangen viisasta antaa näille kirkon uskoville elintilaa tulevaisuudessakin, vaikka juuri henkilöseurakuntamallin avulla. Piispa Gustav Björkstrand julkaisi pari vuotta sitten kirjan Tulevaisuuden kansan kirkko. Siinä hän sanoo: "Kansankirkkomme on epäilemättä tullut uuteen tilanteeseen. Jäsenten toimintoja ja muuttuneita uskonkäsityksiä koskevat muutokset ovat silmiinpistävän suuria. Teologiset vastakkaisuudet ilmenevät keskeisillä alueilla. Vaikka uskonnolliset kysymykset uudelleen kiinnostavat ihmisiä, on olemassa oleva suuntaus tehdä siitä selvä ero, mitä kirkko opettaa ja edustaa. Tässä tilanteessa on luonnollista alkaa kysellä, onko muita hallinnollisia malleja, jotka paremmin vastaisivat todella sitä jyrkästi muuttunutta tilannetta, jossa kansankirkko tänään on. Myös muilla tahoilla asetetaan samoja kysymyksiä".

Kirjasta selviää, että ainakin Tanskassa ja Norjassa konservatiivisille ryhmille on annettu mahdollisuus rikastuttaa kansankirkkoa nimenomaan henkilöseurakuntamallien kautta. Pienseurakunnan jäsenet kuuluvat kansankirkkoon, jumalanpalvelukset ovat avoimia, ne ovat piispallisen kaitsennan alaisia. Sikäli, kun olen henkilökohtaisestikin tutustunut tällaiseen toimintaan Norjassa, kaikki tuntuvat siellä olevan tyytyväisiä, sekä kirkon edustajat, että näiden uskovien yhteisöjen edustajat. Mieluummin sovussa yhdessä kuin riidoissa erillään. Näkisin keskeisen tärkeänä Suomessakin sen, että henkilöseurakuntamalli olisi niiden keinojen joukossa, joiden avulla myös eri tahoille annettaisiin elintilaa kansankirkossamme. Näin kirkon eheys ja taloudelliset edellytykset olisivat paremmin turvattuina. Väki pysyisi kotona. Siksi ei pitäisi piiloutua hallintorakenteiden eikä minkään kannanottojen taakse. Herran läsnä oleva lauma pitää nähdä mieluummin mahdollisuutena kuin uhkana.

Olen usein miettinyt, kuka siinä voittaa, kun kirkon eri tahot kiistelevät keskenään. Jotkut kristityt joutuvat jopa ulos kansankirkon viroista. Olen päätynyt vastaukseen: Ei todellakaan kukaan muu voita, kuin sarvipää saatana, se hykertelee partaansa ja iloitsee. Onhan se onnistunut murtamaan itsensä Jeesuksen antaman käskyn. Siitä meidät tunnetaan hänen opetuslapsikseen, että pidämme rakkauden keskellämme. Tilaa pitäisi todella olla kaikille. Nyt kysytään kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja uskollisuutta ennen kaikkea Pyhälle Sanalle. Vanhassa kristillisessä keskustelussa on yritetty tunnistaa seitsemää kuolemansyntiä, eli niitä synnin taipumuksia, jotka löytyvät meistä ihan jokaisesta. Laaja yksimielisyys on, että itsekkyys, ahneus ja ihmiskunnia ovat kaikkein keskeisimmät. Kun me alkaisimme parannuksen teon näistä, niin uskoisin, että tilaa alkaisi löytyä ensiksi omissa sydämissämme ja sitten seurakunnassa.


Paluu