Puheenvuoro



Hiilamo Kirsi, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2013 (Toimintakertomus 1/2014)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajat, kuulijat. Kiitän minäkin tästä erinomaisesta tietopaketista, hyvistä esittelyistä ja hyvin tehdystä työstä. Haluan kiinnittää huomiota toiminnallisen osaston vuosikertomuksen tekstiin. Sivulta 28 alkaen erityisesti ja se jatkuu sivulle 37. Sivulla 28 on luettavissa toiminta-ajatus ja tähän liittyen kannan huolta. Seuraamisesta ennakointiin, vaikuttaminen, tukea käytännön työhön ja toiminta-ajatus, joka on luettavissa tuossa kolmessa kohdassa. Korviini on vahvasti kantautunut, kuten varmaan muidenkin edustajien korviin, se, että kirkon työmarkkinalaitoksen mukaan erilaisten yhteisöjen kanssa tehtävään pitkäjänteiseen ja jäsentyneeseen työhön käytetään 4 % kirkon työvoimasta. Nämä yhteisöt muodostuvat erilaisten jäsenyyksien kautta, siis sellaisten, joissa on henkilökuntaa, potilaita, opiskelijoita, opettajia. Erilaisissa yhteisöissä sielunhoidollisten keskustelujen määrät ovat kasvaneet, kun taas seurakunnissa ne puolestaan ovat vähentyneet. Myös monet seurakuntien kokoavan toiminnan osallistujamäärät on valitettavasti jatkuvassa laskussa. Yhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön resursseja on vähennetty, virkoja on jätetty täyttämättä, toimintaa on jopa lakkautettu. Tällä 4 %:n leikkauksella ei kuitenkaan saavuteta merkittävää säästöä vaan nämä leikkaukset kohdistuvat eritoten niihin ihmisiin, jotka eivät muutoin osallistu seurakuntien kokoavaan toimintaan.

Olin lukevinani tästä toimintakertomuksesta toiminnallisen osaston kohdalla, että rivien välissä kysytään, että voisiko yhteisöjen kanssa yhdessä tehtävä työ voimaannuttaa ja innostaa kirkon työntekijää uudenlaiseen työotteeseen. On muistettava, että tämä 4 %:n kirkon työvoima, joka tekee yhteisöjen parissa työtä, ei saa merkittävästi tukea työlleen hiippakunnista tai kristillisistä järjestöistä. Kysyn, panostavatko kirkko ja seurakunnat pieneen aktiiviseen joukkoon vai ovatko seurakunnat ihmisten arjen moninaisessa elämässä, yhteisöissä, verkostoissa mukana. Ihmisten elämän monipaikkaisuus, työn ja perhe-elämän vaatimukset eivät mahdollista seurakuntien toimintaan osallistumista iltaisin tai viikonloppuisin. Valitettavasti niin usein on. Kohdistuvatko siis seurakuntien resurssit vain harvoille vai laajemmalle joukolle? Kirkkohallituksessa tai tässä toiminnallisen osaston parissa on ilmeisesti ajettu yhteisölähtöistä työtapaa. On kerätty tietoa ja tutkimusta erityisesti selektiivitehtävistä. Tärkein havainto on se, että juuri 4 % kirkon työstä tapahtuu erilaisissa kirkon ulkopuolisissa yhteisöissä. Toiminnallisessa osastossa KJY:ssä on ilmeisesti pyritty vahvasti siihen, että yhteisöissä työtään tekevät eivät resurssien vähetessä lähtisi kilpailemaan toistensa kanssa vaan eri yhteisöissä olevat työntekijät, ihmiset, voisivat hakea joukkovoimaa toisistaan. Moniahan yhdistää työkentillä saman tyyppiset ilmiöt ja kysymyksen asettelut. Kirkon työntekijöiden läsnäolo, toiminta muodot erilaisissa yhteisöissä edellyttänee analyysiä myös siitä, että mikä on kirkon paikka ylipäätään suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Kuinka aktiivisen ja millaisen roolin kirkko siinä ottaa? Miten voimme vastata ja kehittää toimintaa jatkuvasti muuttuviin ihmisten yhteisöllisiin sidoksiin ja verkostoihin? Yhteisöjen kanssa tehtävä työ maksaa aina itsensä takaisin!!!


Paluu