Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämiseksi, lakivaliokunnan mietintö 2/2010 kirkkohallituksen esityksestä 2/2010 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä toukokuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, värderade ärkebiskop. Hyvät ystävät, bästa vänner. Olin jo päättänyt, etten käytä enää puheenvuoroja tästä, mutta täytyy todeta kuten varapuheenjohtaja Rönkä menuäänestyksen jälkeen, että liha voitti. Kun toimittajana katselen tällaista esitystä, kuten tässä HeTa-esityksessä ollut, minulla ainakin herää paljon kysymyksiä. Ja ensimmäinen kysymys on kyllä se, että pitäisikö täysjärkisillä aikuisille ihmisille tällaisia piirroksia edes esittää. Siis näin yksinkertaistettuna, niin näin toimittajana kysyn, että mitä siinä takana on. Ja valitettavasti en ole saanut siihen vastausta. Kun olen yrittänyt itselleni selvittää tätä HeTa-hanketta, että mikä on se pihvi, mikä on se ydin. Kun puhutaan siitä, että säästetään sitä ja sitä, niin luvut lentävät kuin muuttolinnut keväällä. Ei pystytä sanomaan. Sama koskee henkilöstöpolitiikkaa. Ei pystytä sanomaan, että onnistuuko nämä siirrot, kuka siirtyy mihinkin, se on sellaista toivotaan-toivotaan. Alleviivaan: minun mielestäni. Ei pidä ihmetellä, että me emme usko Kirkkohallituksen laskelmia, Kirkkohallituksen ajatuksia. Ja se ei johdu pahasta tahdosta vaan siitä, että minusta tästä ei käy selvä, että mikä on loppujen lopuksi se lopputulos. Ja kun tätä pitäisi sementoida lailla, josta ei sitten pääse ainakaan kovin yksinkertaisesti, niin minä en ole valmis siihen. Ainakin itse vaadin, että minä ymmärrän, mihin paperiin nimeni pistän. Ja se voi olla sitten tyhmyyttäni, etten ymmärrä tätä paperia. Mutta näin tilanne nyt on. Ja minä toivon, että jokainen kysyisi itseltään, että ymmärränkö nyt todella, mihin nimeni pistän jos tämän hyväksyn. Sitten korkeasti kunnioittamani edustaja Ojalan ja eräiden muidenkin ajatuksista, kyllä oikein hävettää istua Esbo svenska församlingsrådetissa - yhtymän kirkkovaltuustossa - jos me kaikki olemme siellä niin tyhmiä, että me emme ymmärrä. Että viisaus tulee Kirkkohallituksesta ja sitten me täällä, en tiedä mistä se viisaus minun päähäni tulee kun siirryn Espoosta tänne, mutta ilmeisesti jostakin. Koska täällä minä teen viisaita päätöksiä, mutta en siellä. Olen hyvin pahoillani tästä tavasta kommentoida seurakunnissa seurakuntien elimissä tehtyjä päätöksiä. Minusta tämä ei ole reilua. Toisin sanoen minä lämpimästi kannatan edustaja Sipolan tekemää hylkäysesitystä ja toivon että meitä olisi paljon.




Paluu