Puheenvuoro



Sahi Timo, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen tarkistaminen (Kirkkohallituksen esitys 8/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Herra arkkipiispa. Tämä kirkkohallituksen esitys perustuu kirkolliskokouksen asettaman toimikunnan mietintöön. Kyseessä olevan toimikunnan puheenjohtajana haluan kiinnittää muutamaan asiaan huomiota. Kirkolliskokous asetti vuosi sitten toimikunnan ja antoi sen tehtäväksi valmistella tarvittavat puheenvuorojen pituuden rajoittamisen mahdollistavat ja muut tarpeelliset kirkolliskokouksen työjärjestyksen muutokset. Toimikunta paneutui perusteellisesti kirkolliskokouksen työjärjestyksen muutostarpeisiin, mutta tehtävänsä mukaisesti ei ottanut kantaa asioihin, jotka edellyttävät kirkkolain tai kirkkojärjestyksen muutoksia. Tomikunnan asettaminen perustui lakivaliokunnan mietintöön, jonka mukaan puheenvuorojen pituuden rajoittaminen olisi tarkoituksenmukaisinta työjärjestyksen 43 §:ssä, 44 §:ssä ja 45 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa, joihin ei liity kirkolliskokouksen päätöksentekoa. Myös 29 §:n tarkoittaman vastauspuheenvuoron pituutta olisi mahdollista rajoittaa. Toimikunta oli samaa mieltä näistä asioista ja esitti, että kyseessä oleviin pykäliin tehdään tarvittavat muutokset. Toimikunta katsoi, ettei puheenvuoron pituutta tulisi rajoittaa muissa tilanteissa. Toisaalta toimikunta katsoi, että keskusteluinstituutiota tulisi kehittää kirkolliskokouksessa. Edellä mainittujen pykälien tilanteet, keskustelu ajankohtaisista asioista, kirkkohallituksen, sen kansliapäällikön tai kirkkoneuvoksen antama ilmoitus ja kirkkohallituksen kyselytunti, antaisivat tähän mahdollisuuden, mutta niitä ei ole vielä opittu riittävästi kirkolliskokouksessa käyttämään. Kyseessä olevat säännökset ovat omaksuttu eduskunnan työjärjestyksestä ja siellä kyseessä olevalla järjestelyllä on tärkeä merkitys.

Talousarvion käsittely ja siitä käytävä keskustelu vaatisivat toimikunnan käsityksen mukaan kehittämistä kirkolliskokouksessa. Tällä hetkellä kirkolliskokousedustajat voivat ottaa kantaa taloudellisiin kysymyksiin kahdessa vaiheessa ja kahdella tavalla: Ensinnäkin kirkon keskusrahaston talousarvion valmistuttua syyskuun lopulla, jolloin edustajat voivat jättää talousarvioaloitteen 10. lokakuuta mennessä. Ja toiseksi, talousvaliokunnan mietinnön valmistuttua, siitä käytävässä keskustelussa, tekemällä tarvittavat muutosesitykset talousarvioon. Toimikunta esitti, että taloudesta käytävää keskustelua ja kirkolliskokousedustajan mahdollisuuksia vaikuttaa talousarvioon kehitettäisiin siten, että Kirkkohallitus antaisi kevätistuntokauden aikana työjärjestyksen 44 §:n mukaisen ilmoituksen, jossa selostettaisiin kirkon keskusrahaston taloudellista tilannetta ja kuluvan vuoden talousarvion toteumaa. Samalla ilmoitettaisiin, mihin mennessä kirkolliskokousedustajat voisivat jättää alustavia ehdotuksia talousarvioon otettavista määrärahoista. Kyseessä olevat epäviralliset ehdotukset kirkkohallitus käsittelisi perusteellisesti, ja joko esittäisi tai jättäisi esittämättä kyseessä olevaa määrärahaa talousarvioon. Varsinaiseen talousarvioon kohdistettavien aloitteiden jättämistä kevätistuntokaudella, toimikunta ei pitänyt perusteltuna, koska aloitteiden käsittely vaatisi valiokuntakäsittelyn, eikä sitä kautta voitaisi ainakaan helposti vaikuttaa enää seuraavan vuoden talousarvioon. Syksyllä toimikunnan esityksen mukaan edustajilla olisi mahdollisuus tehdä talousarvioaloite entiseen tapaan. Talousarviosta käytäisiin lähetekeskustelu, josta saatiin jo eilen käsittääkseni myönteisiä kokemuksia, ja talousarvio käsiteltäisiin lopullisesti talousvaliokunnan mietinnön pohjalta nykyiseen tapaan. Tällä menettelyllä kirkolliskokousedustajien vaikutusmahdollisuudet ja vuoropuhelu kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen välillä lisääntyisi. Jotta tämä toimikunnan ehdottama menettely, jota myös Kirkkohallitus nyt esittää, voisi toteutua jo ensi vuonna, tämä työjärjestyksen muutosta koskeva esitys, pitäsi saada käsitellyksi jo tällä istuntokaudella. Mikäli näin ei tapahdu, tämä muutos talousarvion käsittelyn kehittämisestä lykkääntyisi helposti vuodella.

Toimikunta piti tarpeellisena, että kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen vuoropuhelun edelleen kehittämiseksi kirkkohallituksen täysistunnon jäsenillä olisi puheoikeus sekä talousarvion lähetekeskustelussa että työjärjestyksen 43 § - 45 §:n tarkoittamissa asioissa. Toimikunta keskusteli kyllä perusteellisesti kirkkohallituksen jäsenten tätä laajemmasta puheoikeudesta, toisin sanoen sen laajentamisesta nykyisestä käytännöstä selvästi. Toimikunta piti asiaa periaatteessa hyvin perusteltuna, mutta päätyi kuitenkin esittämään rajoitettua puheoikeutta. Syitä tähän olivat mm. se, että monille kirkkohallituksen jäsenille tuottaisi ilmeisesti omista työtehtävistä vapautuminen kaksi kertaa vuodessa vaikeuksia. Mikäli puheoikeus laajennettaisiin, kaikilla kirkkohallituksen täysistunnon jäsenillä pitäisi olla yhtäläinen mahdollisuus osallistua kirkolliskokouksen istuntokausille. Kirkkohallituksen jäsenten osallistumispakkoa toimikunta ei pitänyt perusteltuna. Toiseksi voidaan sanoa, että huomattava osa kirkkohallituksen täysistunnon jäsenistä on kirkolliskokouksen jäseniä, jolloin he voivat osallistua täällä myös päätöksentekoon ja kirkkohallituksen ääni on jo nyt periaatteessa hyvin kuultavissa, mikäli sitä vain halutaan käyttää. Sitä paitsi voidaan todeta, että kirkkohallituksen kansliapäälliköllä ja kirkkoneuvoksilla on rajoittamaton puheoikeus. Vielä tuli esille se, että kirkkohallituksen jäsenten osallistuminen koko viikon ajan lisäisi kustannuksia ja vaatisi pysyvät istumajärjestysjärjestelyt täällä salissa, joka jo nyt on täysi. Tosin tätä voidaan pitää ehkä vähäisempänä seikkana, joka voitaneen kuitenkin saada järjestymään.

Kirkkohallitus esittää työjärjestyksen 38 §:ään, joka koskee kirkkoneuvoksen valintaa, toimikunnan esityksestä poikkeavaa muutosta. Kirkkohallitus vetoaa kirkkolaissa säädettyihin kirkkohallituksen tehtäviin. Kirkkolain 20 luvun 9 §:n mukaan kirkkohallituksella on oikeus tehdä esityksiä kirkolliskokoukselle. Toisaalta 20 luvun 7 §:n mukaan kirkolliskokouksen asiana on valita ja vapauttaa kirkkoneuvokset. Kirkolliskokouksen työjärjestyksen 38 § täsmentää juuri tätä kirkolliskokouksen tehtävää. Kirkkoneuvos valitaan valitsijamiesten tehtyä asiasta ehdotuksensa. Toimikunta ei esittänyt tähän pykälään muutosta, sillä ensiksikin kolme vuotta sitten kirkolliskokous päätti pitää kyseessä olevan pykälän ja siis kirkkoneuvoston valintamenettelyn ennallaan eikä sen jälkeen ole tapahtunut sellaista, joka edellyttäisi kyseessä olevan menettelyn muuttamista. Toiseksi voidaan sanoa, että kirkolliskokouksen työjärjestyksessä ei tulisi säätää kirkkohallituksen tehtävistä, tässä tapauksessa kirkkohallituksen osuudesta kirkkoneuvoksen vaalin valmistelussa. Toimikunta, keskustellessaan asiasta, oli yksimielinen siitä, että kirkkoneuvosten vaalin tulee säilyä kirkolliskokouksella.

Toimikunta keskusteli myös muutamista muista asioista, mm. tulevaisuusvaliokunnasta, mutta päätyi siihen, että ainakaan nimeltä sellaista valiokuntaa ei ole tarpeen perustaa. Mutta toisaalta olisi varmaankin paikallaan, että kirkon yhteisten asioiden kehittämistä koskevat asiat voitaisiin käsitellä yleisvaliokunnassa. Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan vaalin valmistelun osalta toimikunta oli yksimielinen siitä, että valmistelu tulisi kirkolliskokouksessa kuulua valitsijamiesten tehtäviin, kuten kaikkien muidenkin vaalien valmistelu. Toimikunta otti myös kantaa valiokuntien työskentelyn kehittämiseen, mutta tällainen kehittäminen ei edellytä välttämättä työjärjestysmuutoksia, mutta toimikunta esitti, että sen esille ottamista asioista voitaisiin käydä keskustelua puhemiesneuvostossa, joka voisi ottaa näihin asioihin kantaa.


Paluu