Puheenvuoro



Mäkinen Kari, arkkipiispa

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 11 päivänä toukokuuta 2016 klo 15:30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Tämäkin on kohdistettu piispainkokoukselle ja kirkkohallitukselle. Kysymyksen esittävät edustajat Hallamaa ja Korhonen. Se on pitkä, joten en lue myöskään sitä kokonaan. Jos siihen liittyy asioita, joita en osaa poimia, niin varmasti kysyjät sitten jatkavat keskustelua. Tämä koskee uskonnollisesti motivoitua vihapuhetta, jossa kristillistä uskoa käytetään kohdetta solvaavan ja halventavan viestinnän välineenä. Tähän kysymykseen liittyy kalvo, joka tulee tuonne seinälle. Uskonnollisesta ja teologisesta vihapuheesta professori Risto Saarisen kalvo. Kysyjät toteavat, että Saarinen on osoittanut, että uskonnollisessa vihapuheessa ei ole kyse ääripäiden välisistä asiatason erimielisyyksistä. Vihapuheen harjoittajat ovat joukko, jonka jäseniä yhdistää käsitys oikeassa olemisesta ja siitä, että heillä on uskonsa varjolla oikeus paitsi ilmaista oma näkemyksensä myös mustamaalata ne, jotka edustavat toisenlaista käsitystä. Tällaista asetelmaa ei voi purkaa esimerkiksi keskitietä etsimällä. Niin ikään kysyjät toteavat, että vihapuhe, vihaviestintä loukkaa ja haavoittaa kohdettaan, ja on omiaan vaientamaan keskustelua ja halvauttamaan ihmisten ja yhteisöjen toimintaa. Ongelma on myös kirkollinen ja syvästi teologinen. Kysyjät toteavat, että siihen puuttuminen edellyttää kirkossa laajaa kulttuurinmuutosta ja selkeitä ääneen lausuttuja määritelmiä siitä, missä kulkevat asiallisen itseilmaisun rajat. Kirkko-organisaation velvollisuus on suojella jäseniään vihalta riippumatta siitä, onko vihan kohteena riviseurakuntalainen, luottamushenkilö tai esimerkiksi piispa. Kysymys kuuluu näin: "Kysymme, mihin toimenpiteisiin kirkkohallitus ja piispainkokous ryhtyvät uskonnollisen vihapuheen kitkemiseksi ja sen kohteeksi joutuvien suojelemiseksi. Kuinka kirkkohallitus ja piispainkokous tukevat niitä eri tehtävissä toimivia virkasisaria ja veljiä, jotka saavat vihaviestejä? Mitä kirkkohallitus ja piispainkokous ovat suunnitelleet tekevänsä, että kristillistä uskoa ei käytetä vihaviestinnän välineenä ja motivoijana?"

Arvoisat edustajat. Piispainkokouksen puolesta en taida voida luetella toimenpiteitä ja sanoa, että piispainkokous ylpeänä esittää. Sen sijaan voin todeta, että kysymys ja asia on äärimmäisen vakava ja myös sellainen, jota piispojen kesken on käsitelty. Se nostaa kysymyksen piispainkokouksen roolista. Kysymme, mitä oikeastaan voisivat olla ne päätöksentekoelimen keinot, joilla tähän kysymykseen voitaisiin puuttua. Tällä hetkellä piispainkokouksessa ei ole mitään sellaista erillistä asiaa käsiteltävänä, joka toteuttaisi tätä. Sen sijaan on varmasti niin, että piispainkokouksen työskentelyssä on välttämätöntä, että tämä näköala on koko ajan mukana. Ja sitten ajattelen, että piispat toimivat oman viranhoitonsa, normaalin viranhoitonsa puitteissa, on sitten kysymys piispantarkastuksista tai julkisista puheenvuoroista, ja silloin ne ovat niitä välineitä, joilla piispat voivat puuttua ja käyttää puhevaltaa ja äänivaltaa, jos jotain arvovaltaa on niin ehkä sitäkin. Ja sitten on sanottava, että en tiedä oikeastaan, olemmeko osanneet ja olemmeko tehneet tarpeeksi. Olemmeko kyenneet tukemaan niitä, jotka joutuvat vihapuheen uhreiksi, ja rohkaisseet ihmisiä tuomaan esiin sen, mitä ovat kokeneet? Olemmeko osanneet puuttua riittävästi? Uskon, että olemme kaikki tietoisia siitä, että on olemassa myös paljon sellaista vaikenemista ja piilossa olevaa viha-asennetta ja vihapuhetta, joka vaikuttaa myös kirkossa ja meidän seurakunnissamme. Tekee mieli tässä tämän kysymyksen osalta myöskin heittää palloa teille, hyvät edustajat. Ei niin, että yrittäisin siirtää piispojen vastuuta, vaan pikemminkin yhdessä kysyä sitä, että miten voisimme itse kukin kantaa tätä vastuutamme paremmin, ja mitä voisivat olla ne keinot ja välineet. Ja toivon, että vaikka tässä ei ole paljon aikaa, niin ehkä tätä keskustelua edes hiukan voidaan myöskin tässä käydä, mutta annan nyt puheenvuoron kuitenkin kansliapäällikölle ensin, niin että kansliapäällikkö voi kertoa, mitä konkreettista kirkkohallituksen toimesta on pyritty tekemään.


Paluu