Puheenvuoro



Hermonen Merja, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Edustaja Leif Nummelan innoittamana puhun Raamatusta. Raamattukäsitys ja käsityksemme homoseksuaalisuudesta ovat tosiaan eläneet ja muuttuneet. Voi olla, että jollain tässä salissa on vaikea ymmärtää, miten joku pappi voi ajatella, niinkin kuin minä ajattelen tällä hetkellä. Olen nimittäin sitä mieltä, että homoseksuaalisuus ei ole synti. Jollei sitä ole kukaan täällä ennen sanonut, niin sanon sen nyt ääneen, en kiertele. Aion muutenkin puhua aika kansantajuisesti, toivottavasti se helpottaa ymmärtämistä.

Ensiksi Raamattukäsityksestä: Raamattukäsityksistä ovat nähdäkseni eniten vastakkain Raamatun kirjaimellinen tulkinta ja asiatulkinta, jota tässä yhteydessä voisi kuvata luterilaisittain kristuskeskeiseksi tulkinnaksi. Omasta tulkinnastani sanon lyhyesti, että haluan tulkita Raamattua niin, että Raamattu on Jumalan sanaa, jonka Pyhä Henki avaa uudestaan ja uudestaan, joka aikakautena sitä lukeville ja tutkiville ihmisille. Jollei olisi näin, Raamatun sisältö ei olisi elävää Sanaa, Jumalan sanaa, vaan kuollutta kirjainta ja lakia.

Toiseksi ihmiskäsityksestä ja homoseksuaalisuudesta: Käsitys homoseksuaalisuudestakin on aikain saatossa muuttunut. Kaksikymmentä vuotta sitten 1990-luvun alussa tehdyssä Word Values -tutkimuksessa - maailmanlaajuinen arvotutkimus, joka tehdään tasaisin väliajoin eri maiden ja maanosien arvoista - suomalaisten arvot sijoittuivat pohjois-eurooppalaisten ja erityisesti pohjoismaisten arvojen joukkoon. Täällä jo silloin 20 vuotta sitten erityisen tärkeitä arvoja, tärkeämpiä kuin muualla, olivat tasa-arvo ja - todennäköisesti siihen kytkettynä - myös ihmisoikeuskysymykset sekä suhteellisen myönteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Olemme nyt siis tässä tekemässä päätöstä asiassa, joka on ollut erityisenä pohjoismaisena kysymyksenä olemassa jo 20 vuotta. Eli arvot ovat tässä asiassa eläneet ja ne ovat täällä erilaiset kuin ne esimerkiksi ovat monessa paikassa muualla maailmalla suhteessa homoseksuaalisuuteen. Meidänkin käsityksemme on muuttunut kuitenkin inhimillisesti katsoen aika nopeasti. Jos vielä 1970-luvulla homoseksuaalisuutta on pidetty rikoksena ja 1980-luvulla sairautena, niin ei ole ihme, jos sitä pidetään jossain vielä syntinä, niin kuin tässäkin salissa osittain pidetään. 20 vuotta on hyvin lyhyt aika inhimillisesti katsoen. Raamattukäsityksessä tutkimukseen, tulkintoihin ja ihmiskuvaan liittyvä muutosmylläkkä on käynyt jo yli sata vuotta sitten, en puutu siihen sen enempää tässä. Seurakunnissa rohkeaa puhetta Raamatun tulkitsemisasian ympärillä ei ollut ainakaan liikaa. Toisaalta ehkä siinä mielessä "rohkeutta" on voinut olla liikaa, että leimakirves on heilunut suuntaan jos toiseen. Silti henkilökohtaisesti tulkittujen raamattuteologisten perustelujen kanssa papit, myönnän heti, ovat olleet hyvin arkoja. Itse ajattelin lopettaa turhan arkuuden tänään.

Aiemmin kuvaamani ihmiskäsityksessä ja maailmankuvassa tapahtunut muutos yhdessä raamattukäsityksen muuttumisen kanssa on tuottanut tilanteen, jossa homoseksuaaliset ihmiset ovat voineet nyt elää aivan toisenlaisessa maailmassa kuin aikaisemmin. Aikaisemmin ei ollut mitenkään relevantti kysymys se, että mennäänkö naimisiin, homot keskenään, ei tietenkään, koska niin ei yksinkertaisesti voinut julkisesti tehdä. Meidän kysymyksemme tänään ei ole nyt avioliittokysymys, mutta avioliittokysymys on, häkellyttävää kyllä, avattu tässä mietinnössä. Ehkä tänään ei ole asian tarkemman käsittelyn paikka. Olen itse sitä mieltä, että avioliittoasiat kirkossamme todella ansaitsevat kyllä kunnon käsittelyn. Kristillinen avioliitto on historiallisesti monimuotoinen, ei ole vain yhtä raamatullista tai kristillistä avioliittokäsitystä. Asian historiallisen ja kulttuurisen ja teologisen avaamisen takia pitäisi nähdä reilusti vaivaa ja toivon, että tässä salissa se vaiva vielä jollain aikataululla nähdään. En mene enempää siihen avioliittoasiaan tässä yhteydessä tämän takia.

Haluan vielä sanoa tähän loppuun, että tiukkaa tekee hyväksyä tämä mietintö, mutta yhteisen sovun ja yhteisen kirkon takia minäkin olen sen valmis tekemään. Olen sitä mieltä, että siunaaminen, parisuhteiden siunaaminen olisi ollut tässä vaiheessa kaikkein selkein vaihtoehto sekä teologisesti, historiallisesti, että näiden ihmisten kannalta, joita päätös erityisesti koskee.

Ymmärrän sen, että juuri tämän tyyppinen asia koskee ihmisiä ja liikuttaa heitä hyvin syvältä. Seksuaalisuus ja meidän hengellisyytemme liikkuvat hyvin samoissa vesissä. Niissä punnitaan elämän merkityskysymyksiä. Haavoittuminen seksuaalisuuden alueella on tuottanut paljon terapiapuhetta ja traumoja. Homoseksuaalisuus sinänsä, homoseksuaalisena ihmisenä eläminen, on tässä maailmassa tavallistunut ja se on sellaisenaan tavallinen asia. Tämä meidän ongelmapuheemme noussee siitä, että seksuaalisuuden alueella suuri osa meistä on kokenut kovia tai vaikeita asioita ja niissä olemme joutuneet miettimään myös omaa syntikäsitystämme. Monet ovat löytäneet armollisen Jumalan juuri näitten kysymysten kautta. Sitä kautta juuri näitten kysymysten käsittelyyn saattaa heijastua ja projisoitua suuri määrä rankkoja ja kovia tunteita, uskon näin olevan. Toivon, että me voimme kuitenkin käsitellä tätä asiaa asiana ja antaa homoseksuaaleille ihmisille kokemuksen ja hyväksynnän siitä, että he ovat yksi meistä, niin kuin he oikeasti ovat. Lopuksi luen Raamatusta kohdan, en mene syntiluetteloihin... No, sanonpas Raamatusta vielä, kun kerran pääsen sanomaan: Vanhasta Testamentista ei tässä enempää, siitähän Leif Nummela jo kuittasi, että Vanhan Testamentin aika ja nämä kivitysmääräykset eivät päde. Kun tullaan Uuteen Testamenttiin, on kaksi kohtaa, joissa Jeesus puhuu avioliitosta. Ne ovat kumpikin vastauksia kysymyksiin avioerosta, onko se sallittua. Jeesus vastaa ja kummassakaan kohtaa homoseksuaalisuusasia ei ole mikään pointti; Jeesus ei puhu tästä asiasta. Sen sijaan hän puhuu toisen ihmisen jättämisestä ja liittää pahointekemisen tähän. Mitä tulee Paavaliin, ne ovat juuri nämä syntiluettelot, jotka me kuulimme täydellisyydessään äsken. Ei liene epäselvää, että Paavali ymmärtää syntiluetteloissaan homoseksuaalisen käyttäytymisen irstailuksi, synniksi. Itse syntiluetteloista käy selville, mihin yhteyteen asiat Paavalin ajattelussa kuuluvat. Me emme täällä asiallisesti ottaen kuitenkaan puhu nyt irstailun synnistä. Jos puhumme, niin se on sitten eri asia. Jos kaksi ihmistä elää yhdessä parisuhteessa, seksuaalisessa tai ei, ilman, että he toimivat itseään, toisiaan tai muita vahingoittaen, niin ei ole kysymys samasta asiasta. Ei ole kysymys irstailusta. Ei ole kysymys myöskään siitä, että tehdään toiselle pahaa tai käytetään toisen seksuaalisuutta hyväksi.

Luen tähän loppuun vielä kohdan Johanneksen evankeliumista. Se on Jeesuksen omaa puhetta: "Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä." Jeesus rukoilee tässä omien oppilaittensa puolesta ja toivoo, että he tulisivat totuuden pyhittämiksi sen kautta, mitä hän itse tekee. Hän on itse uhrina. Uskon, että nämä Jeesuksen sanat koskevat aivan samalla tavalla eri tavoin seksuaalisesti suuntautuvia ihmisiä. Miten siis tulla totuuden pyhittämäksi? Miten voimaantua? Miten tulla siksi, joka oikeasti on? Meidän ei enää tarvitse vaatia uhria. Jeesus jatkaa: "Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun." Toivon, että näen sen päivän, että saamme lisää sisaria ja veljiä kristittyjen joukkoon kaikenlaisesti seksuaalisesti suuntautuneiden ihmisten joukosta. Silloin meidän todistuksemme on yhteinen.


Paluu