Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Selvityksen tekeminen vieraskielisen työn järjestelyistä kirkossa, yleisvaliokunnan mietintö 4/2014 edustaja-aloitteesta 1/2014

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2014 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Yleisvaliokunta pitää tätä aloitetta, jossa siis esitetään, että kirkolliskokous antaa kirkkohallituksen tehtäväksi tehdä selvityksen ja sen pohjalta toimenpide-ehdotukset vieraskielisen työn tilanteesta kirkossa, perusteltuna.

Maahanmuuttajien ja vieraskielisten määrä on Suomessa kasvanut nopeasti. Vuonna 1990 oli 26 000 vieraskielistä, ja nyt heitä on jo noin 300 000. Ennusteiden mukaan määrä kasvaa edelleen. Heidän määränsä Suomessa vastaa ruotsinkielisten määrää, vaikka se jakautuu eri kielien kesken pienempiin ryhmiin. Heitä on siis, voi sanoa, yhden hiippakunnallisen verran. Kuitenkaan kirkko ei ole onnistunut tavoittamaan heitä erityisen hyvin, eikä ole suunnannut myöskään työalaan riittävästi resursseja. Kirkon kuuluu olla monikielinen ja monikulttuurinen. Tämä asia on ollut myöskin esillä tulevaisuusselonteossa.

Edelleen olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että kirkon vieraskielisen työn strategisia lähtökohtia ja tavoitteita ei ole oikein selkeästi kirjattu missään. Työtä tehdään osittain hajanaisesti, vaikka tarpeet ovat yhteisiä, ja ne myöskin ylittävät seurakuntien ja seurakuntayhtymien rajat. On tarvetta ohjeistukselle siitä, kuinka vieraskielinen työ rahoitetaan, ja mikä on työnjako seurakuntien, yhtymien, hiippakuntien ja kirkkohallituksen välillä.

Edelleen maahanmuuttajat vahvistavat seurakuntia toiminnallisesti ja hengellisesti. Kirkosta muodostuu heidän kanssaan aidosti kansojen kirkko, ja he ovat näkyvä merkki kirkon maailmanlaajasta luonteesta. Muita syitä on myöskin se, että hiippakuntiin on perustettu kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien asiantuntijatehtävät, ne vielä selvästi hakevat muotoaan. Tämä on hyvä resurssi, joka on sitten hyvä saada tähän mukaan.

Tästä selvityksen muodosta - valiokunta on lähtenyt siitä, että edellämainittujen asioiden selvittäminen ja ohjauksen antaminen on kiireellinen tehtävä. Sen takia valiokunta ei kannata sellaista perinteistä selvitystä, jonka tekeminen vie kauan, ehkä pari vuotta, ja joka ei johda konkreettisiin muutoksiin. Ratkaistavana on sekä periaattellisia että käytännöllisiä asioita, joista on jo käytännöllistä kokemusta, ja joista on jo selvityksiä.

Kirkkohallitus on viime vuosina laatinut tällaisia kasvatuksen kehittämisasiakirjoja, minulla oli nyt tuossa yksi sellainen mukana, mutta se unohtui tuohon paikalleni. Joka tapauksessa näitä ovat esimerkiksi Lapset seurakuntalaisina, Nuoret seurakuntalaisina, Aikuiset seurakuntalaisina. Niissä oman alansa parhaimmat asiantuntijat kuvaavat työmuodon nykytilan ja tavoitteet ja nimeävät kehittämiskohdat. Niissä on otettu käsiteltäväksi ajankohtaisia kysymyksiä, kehittämishaasteita, ja jaettu toimivia käytäntöjä. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että selvitys tehdään juuri tällaisen kehittämisasiakirjan muodossa, jossa siis kuvattaisiin nykytilaa ja tulevaisuuden kehittämistä. Valiokunnan käsityksen mukaan tällainen kehittämisasiakirja vastaa aloitteen mukaista tarkoitusta. Mikäli sitten selvityksen perusteella jonkin yksityiskohdan hyvä hoitaminen edellyttää kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutosta, niin siitä kirkkohallitus voi sitten tehdä esityksen kirkolliskokoukselle.

Koska me pidämme tarkoituksenmukaisena selvityksen tekemistä tällaisen kehittämisasiakirjan muodossa, niin siksi tämä ponsiesitys on kuvattu tässä muodossa, että se lähetettäisiin kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten "mietinnössä esitetyllä tavalla". Eli mietinnön sisällöllä ja perusteluilla on siis merkitystä tässä yhteydessä. Hyväksyessään tämän ponnen kirkolliskokous antaa siis kirkkohallituksen tehtäväksi tehdä tämä vieraskielisen työn selvitys kehittämisasiakirjan muodossa.


Paluu