Puheenvuoro



Aula Maria Kaisa, edustaja

Otsikko:
Nuorten osallisuuden vahvistamista koskeva kirkolliskokouksen toimeksianto (Ilmoitus 3/2014)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2014 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, luettuani tämän ilmoituksen voin kyllä hyvin ymmärtää sen kritiikin, jota kuulimme äskettäin edustaja Ojalan ja Korolaisen esittämissä puheenvuoroissa. Tässä ilmoituksessa kirkkohallitus korostaa, että lasten ja nuorten osallistumisessa on kyse ensi sijassa aikuisten asenteista. Ilman muuta näin on. Mutta samalla kyse on myös rakenteista. Tietyllä tavalla myös ne aikuisten asenteet ja rakenteet, joita luodaan lasten ja nuorten osallistumiseen tukevat toisiaan ja täydentävät toisiaan. Eli ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.

No, ovatko aikuisten asenteet sitten edistyneet seurakunnissa lasten ja nuorten osallistumisessa jo niin paljon, että sitä asenteiden muutosta, ja toisaalta lasten, nuorten ja päättäjien vuorovaikutusta edistäviä rakenteita ei enää tarvittaisi? Vastaan kyllä tähän kielteisesti, että eivät ole muuttuneet vielä niin paljon. Lapsivaikutusten arviointia koskeva kirkkojärjestyksen muutos, joka on nyt myötätuulessa, ilman muuta se osaltaan tulee vaikuttamaan asiaan myönteisellä tavalla. Mutta näen, että lasten ja nuorten seurakuntalaisten, ja seurakuntapäättäjien vuorovaikutuksen uudenlaiset rakenteet myös olisivat omiaan tukemaan lapsivaikutusten arvioinnin edistymistä ja toimeenpanoa kirkossa. Eli lapsivaikutusten arviointiakin helpottaisi se, että seurakunnissa syntyisi toimintamalleja, joissa on olemassa nuorisovaltuustojen tapaisia - tämä on varmaan monille kuntapäättäjille tuttu - nuorten ryhmiä, joiden kanssa seurakunnan päättäjät voisivat olla keskusteluissa ja vuoropuheluissa.

Lapsivaikutusten arviointia koskevaan kirkkojärjestyksen muutokseen ja siihen toimintaan on tässä ilmoituksessa viitattu ja todettu, että seurakuntien lapsiasiahenkilöiden toiminta, jota on käynnistetty viime vuosina, ikään kuin korvaisi nämä lasten ja nuorten osallistumisrakenteet. Näen, että tässä on kyllä kyse kahdesta vähän erilaisesta asiasta, eli näitä ei voi oikein nähdä toisiansa korvaavina tai toisiaan poissulkevina. Seurakuntien lapsiasiahenkilöillekin olisi helpompaa toimia, jos seurakunnassa olisi sellaisia toimintamalleja, verkostoja, joissa myöskin lapset ja nuoret itse seurakuntalaisina olisivat mukana arvioimassa seurakunnan toimintaa eri työaloilta ja antamassa palautetta kirkkoneuvostolle ja miksei myöskin kirkkovaltuustolle.

Kirkkohallitus tässä nyt näyttää aika nihkeältä virallisten rakenteiden luomiselle. Tätä tavoitetta olisi kuitenkin mahdollista edistää myöskin muunlaisin keinoin: antamalla suosituksia, ohjeita, hyviä esimerkkejä. Ihan seurakunnan käytännön kannalta ajattelen, että esimerkiksi isoset ovat useimmissa aika pienissäkin seurakunnissa sellainen ryhmä nuoria, joka voisi varsin helposti ja sujuvasti toimia nuorisovaltuustoa vastaavana seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmänä ja keskustelupalautteen antajana seurakunnan päättäjien suuntaan. Omassa kotiseurakunnassani Viitasaarella olemme jossakin määrin tähän suuntaan pyrkineet menemäänkin. Mutta kyllä näen, että suositusten ja ohjeiden antaminen seurakunnille näissä asioissa olisi kyllä hyvin paikallaan.

Tässä vastauksessa on viitattu maallisen puolen ratkaisuihin eli kunta- ja nuorisolain suhteisiin ja kuntalain kehitykseen. Tässä kohtaa mielestäni ilmoituksessa on hieman vajavaisesti hahmotettu nykyisen kuntalainsäädännön suuntaa. Itse asiassa tänään on luovutettu kuntaministerille uusi kuntalakiehdotus, jonka demokratiaosuuden valmistelussa olin itsekin mukana asiantuntijana. Kuntalakiin sisältyy hyvin vahva viesti, ja myöskin uusi lakipykälä, jossa nimenomaan lasten ja nuorten osallistumista kuntalaisina pyritään vahvistamaan. Eli kuntalaissa toisaalta tullaan edistämään sitä, että kaikenikäisillä kuntalaisilla on mahdollisuus osallistua, vaikuttaa ja saada tietoa kunnan toiminnasta. Ihan vastaavanlainen pykälä on nyt esillä seurakuntien paikallisrakenteitten muutoslakipaketissa. Mutta sieltä seurakunta-, paikallisrakenteiden muutosten lakipaketista puuttuu toinen pykälä, joka kuntalakiin on tulossa. Kuntalakiin on tulossa pykälä, jossa velvoitetaan kaikkia kuntia perustamaan nuorisovaltuusto, juuri lasten, nuorten ja kuntapäättäjien välisen vuorovaikutuksen edistämiseksi.

Kuntalain ohella toki myös nuorisolaissa säädetään lasten ja nuorten mielipiteiden selvittämistä, mutta se koskee sitten muita asioita kuin nuorten ja päättäjien välistä vuorovaikutusta, mistä näissä nuorisovaltuustoissa on kysymys. On toki näin, niin kuin täällä ilmoituksessakin sanotaan, että nuorisovaltuustojakin toimii hyvin monella tavalla - jotkut toimivat paremmin, jotkut huonommin, riippuen juuri niistä kuntapäättäjien asenteista, millä vakavuudella asiaan on suhtauduttu. Mutta kun maallisen puolen kuntalaissa nimenomaan halutaan pykälällä säätää, että joka kunnassa on nuorisovaltuusto, idea on juuri parantaa tasalaatuisuutta ja auttaa päättäjiä ottamaan tätä asiaa vakavammin.

Lopuksi, arvoisa puheenjohtaja, tässä ilmoituksessa on hyvin ansiokkaasti tuotu esille sitä, että on tärkeää tukea nuorten omaehtoisia porukoita ja nuorten omilla ehdoilla tapahtuvaa nuorten toimintaa. Ilman muuta se on tärkeää, ja näin pitääkin tehdä. Mutta haluan alleviivata, että se ei ole vaihtoehto sille, että myös nuorten ja seurakuntapäättäjien välistä vuoropuhelua lisätään ja vahvistetaan. Nuorisovaltuustot - jos haluaa vielä tuota vertailla, kun olen siihen näkökulmaan aika paljon perehtynyt - eivät ensi sijaisesti ole perustettu vain nuorten omaehtoisen toiminnan välineiksi ja verkostoiksi, vaan nimenomaan nuorten ja päättäjien välisen vuoropuhelun välineeksi. Ja näitä vuoropuheluverkostoja, -rakenteita ja -foorumeita ilman muuta myöskin seurakunnissa tarvittaisiin.

Olisi todella hyödyllistä, että tämän asian käsittely ei päättyisi nyt tähän ilmoitukseen, vaan saisimme sille jatkoa, ja tavallaan myöskin tälle lapsivaikutusten arvioinnin edistämiselle tukea - myöskin niin, että nuorten osallistumiselle seurakunnissa löydetään nykyistä vakiintuneempia väyliä ja toimintatapoja.


Paluu