Puheenvuoro



Häkkinen Seppo, piispa

Otsikko:
Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2014 (Kirkkohallituksen esitys 5/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Herra arkkipiispa, hyvät edustajat.

Kiitos jälleen kirkon ulkoasiain neuvostolle erinomaisesta toimintakertomuksesta ja kirkkoneuvos Kääriäiselle sen esittelystä. Kiinnitän huomiota puheenvuorossani kahteen näkökohtaan, vaikka tässä toimintakertomuksessa olisi paljon mielenkiintoista esille nostettavaa. Toimintakertomuksen sivulla 10 nostetaan esille tärkeä havainto, josta myös kirkkoneuvos Kääriäinen esittelypuheenvuorossaan puhui. Kertomuksessa todetaan, kuinka "kehitys Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja eräissä muissa Euroopan valtioissa on kuitenkin vain osa kristinuskon piirissä tapahtuvasta muutoksesta. Kun kristikunnan kehitystä tarkastellaan maailmanlaajuisesti, kuva muuttuu. Kristittyjen määrä on kasvanut ja kasvun ennustetaan jatkuvan edelleen. Kristinuskon painopiste on kuitenkin siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle." Tämä toimintakertomuksen näkökulma meidän pitäisi pitää mielessämme, kun mietimme oman kirkkomme tulevaisuutta. Me emme saisi antautua laskevien trendien lamauttavaan ansaan. Vastoin kaikkia ennusteita kristinusko lähti viime vuosisadan loppupuolella voimakkaaseen kasvuun etelässä, minkä seurauksena kristinuskon uudet tukialueet ja keskukset ovat siirtyneet Afrikkaan ja Aasiaan. Noin 65 % kristityistä elää nykyisin Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Keskivertokristitty ei ole enää valkoinen eurooppalainen mies vaan keski-ikäinen nigerialainen nainen. Ja tämä muutoksen suuruus näkyy tilastoista. Vuoteen 2025 mennessä, siis kymmenen vuoden kuluttua, eniten kristittyjä tulee olemaan ennusteiden mukaan Yhdysvalloissa noin 270 miljoonaa, Brasiliassa 194 miljoonaa, Meksikossa 127 miljoonaa, Filippiineillä 116 miljoonaa, Nigeriassa 83 miljoonaa, Zairessa 70 miljoonaa, Etiopiassa 65 miljoonaa ja Kiinassa 60 - 90 miljoonaa.

Kristinusko ei siis ole mikään väistyvä auringonlaskun uskonto vaan koko ajan kasvava dynaaminen liike. Ja tämän tulisi rohkaista meitä täällä Euroopassa. Kirkon ja seurakunnan tulevaisuus on sidottu lähetykseen. Kirkolla ei ole tulevaisuutta, jos se torjuu lähetyksen tai aliarvioi sitä. Lähetys on kirkolle testi sen uskottavuudesta. Jeesuksen käsky on yhä voimassa. Evankeliumia on julistettava sanoin ja teoin siellä, missä Kristusta ei vielä tai enää tunneta. Ja siksi missionaarisen identiteetin löytäminen on kirkkomme tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeä ja tämä toimintakertomus nostaa juuri tämän näkökulman vahvalla tavalla esille. Rohkaisuna meille.

Toiseksi toimintakertomuksessa kerrotaan sivulla 22 yhteistyöasiakirjasta Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Kuten muistamme, kirkolliskokous hyväksyi päivitetyn asiakirjan viime marraskuussa. Joitakin viikkoja sitten kirkkojemme yhteinen neuvottelukunta kokoontui Mikkelissä. Nuo neuvottelut sujuivat hyvässä hengessä. Itselleni jäi sellainen tuntu, että viime vuosien aikana yhteys on muuttunut yhä enemmän aidoksi kahden kirkon väliseksi kumppanuudeksi. Viimeisin konkreettinen esimerkki tästä kehityksestä on tuo edellä mainitsemani yhteistyöasiakirjan päivittäminen. Se on entisestään lujittanut erilaisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa elävien kirkkojen yhteyttä. Tämä kertoo siitä, että me voimme kirkkona antaa paljon muille, mutta vastaavasti meillä olisi myös paljon oppimista vähemmistöasemassa elävistä kirkoista.


Paluu