Puheenvuoro



Paarma Jukka, arkkipiispa

Otsikko:
Istuntokauden päättäminen

Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä marraskuuta 2008 klo 10.35

Teksti:
Arvoisat kirkolliskokousedustajat, hyvät työtoverit, äräde kyrkomötesombud. Istuntokautemme tältä vuodelta on päätöksessä. Keväällä aloittanut uusi kirkolliskokous on nyt tämän viikon aikana ensi kertaa käsitellyt talousarviota ja toimintasuunnitelmaa, yhtä kirkolliskokouksen vuosittaista perustehtävää. Keskustelu niin siinä asiassa kuin eräissä muissakin ohjelmassamme olleissa asioissa oli varsin runsasta ja perusteellista. Se osoitti, että edustajat haluavat paneutua asioihin, vaikuttaa niihin, ja sillä tavalla kukin parhaan ymmärryksensä mukaan rakentaa yhteistä kirkkoamme. Tahdonkin nyt kiittää kaikkia edustajia tämän viikon työstä, avoimesta paneutuvasta keskustelusta ja työskentelystä niin tässä täysistunnossa kuin valiokunnissakin näinä päivinä, jotka ovat olleet varsin pitkiä työpäiviä. Kiitos myös tällä viikolla ensi kertaa kokeillun aamuisen messun suunnittelijoille ja toimittajille. Ainakin minä olen kokenut, että kirkon synodi on aloittanut työpäivänsä oikealla tavalla Jumalan sanan, yhteisen rukouksen ja yhteyden sakramentin äärellä. Sekin on korostanut sitä kirkon erityistä ominaislaatua taikka autonomiaa, josta tässä salissa on tämän viikon aikana paljon muistutettu. Kirkon yhteyden merkkihän on jumalanpalvelusta viettävä seurakunta. Tätä yhteyttä on koettu ja siitä muistutettu. Tästä käytännöstä on ollut erilaisia mielipiteitä ja siitä on täällä epävirallisesti keskusteltu. Myöskin puhemiesneuvostossa on punnittu tämän käytännön etuja, hyviä puolia ja erilaisia muita näkökohtia, joita asiasta on esitetty. Emme ole kuitenkaan tahtoneet ainakaan toistaiseksi tehdä muutosta tähän käytäntöön, vaan myös keväällä, jolloin nämä kirkkomatkat keväisinä toukokuun aamuina tapahtuvat runsaan linnunlaulun säestyksellä, jatkuisivat ja jatkossa harkitsemme edelleen näitä erilaisia muotoja. Tarkoitus on myös toteuttaa se, mikä alun perin on ollut tarkoitus, että kaikkien edustajien mahdollisuus käyttää aamuhartauspuheenvuoro, siis myös maallikkojen, jatkuisi tässä yhteydessä aamumessun aikana ja osana sitä. Iltahartaudet, jotka tapahtuvat tässä talossa, siinä on omat hartaudenpitäjävuorot, jatkuisivat entiseen tapaan. Tahdon myös kiittää tässä yhteydessä kaikkia muita, jotka ovat edesauttaneet kokouksemme hyvää sujumista, kiitos kansliahenkilökunnalle, tiedotukselle, keittiölle, tämän opiston koko henkilökunnalle, kiitos myös varapuheenjohtajille, jotka ovat nähneet paljon vaivaa kokousten johtamisessa ja siinä hyvin onnistuneet, sihteerille, joka on saanut tällä viikolla tulikasteensa tässä tehtävässä hyvin siinä onnistuen, kuten olemme huomanneet, notaarille, samoin valiokuntien puheenjohtajille ja sihteereille, jotka ovat monta kertaa työskennelleet usein silloinkin, kun muut ovat vetäneet sisäänsä sitä happea.

Kirkolliskokouksen kokoonpanossa tapahtuu aina myös uudistuksia, joskus yllättäviä, joskus tiedossamme jo etukäteen olevia. Kuten julkisuudessa on hyvin usein viime aikoina todettu, piispakunnassa tapahtuu näinä vuosina runsaasti vaihdoksia. Keväällä hyvästelimme täällä eläkkeelle siirtyneen Tampereen piispan. Nyt on vuorossa Mikkelin hiippakunta. Kirkkoneuvos Häkkinen on ollut nyt viimeistä kertaa kirkkoneuvoksena mukanamme, mutta tiedämme, että yhteistyö jatkuu, kun Seppo Häkkinen siirtyy tuolta salin sivuosasta eturivin paikalle. Näin yhteistyö jatkuu. Kiitoksia kirkkoneuvokselle hyvin asiantuntevista ja perusteellisista puheenvuoroista, joissa hän on oman asiantuntemuksensa perusteella valaissut asioita, kuten tässäkin istunnossa olemme kuulleet.

Mikkelin piispa Voitto Huotari on siis viimeistä kertaa, ainakin tässä ominaisuudessa, kirkolliskokouksessa. Voitto Huotari kuuluu kirkolliskokouksen pitkäaikaisimpaan kaartiin. Hän on tullut olleeksi piispana vuodesta 1993 lähtien ja siten kirkolliskokouskauttakin on kertynyt 15 vuotta. Jos lähtisin nyt kertomaan ja luettelemaan millaisia luottamustehtäviä Voitto Huotarilla on kirkossamme ollut, kestäisi luettelo aika kauan. Paitsi tietysti kirkolliskokousta, on kirkon ja yhteiskunnan tehtäviä kertynyt luetteloon harvinaisen paljon, myös piispaksi harvinaisen paljon. Kirkollisessa järjestökentässä kirkon hallinnon ja yhteisen toiminnan eri tasoilla on häneen luotettu ja kutsuttu kantamaan monenlaista vastuuta. Piispana ja sitä ennen muissa tehtävissä Mikkelin hiippakunnassa hänen merkittävä työuransa liittyy tietysti kaakkoisen hiippakuntamme johtamiseen ja hoitamiseen. Tiedämme sen, miten taitavasti ja suurta arvostusta saaneella tavalla se on tapahtunut. Jos itse poimisin kokonaiskirkon ja kirkolliskokouksen näkökulmasta niitä toimia, joissa Voitto Huotari on ehkäpä eniten vaikuttanut kirkkomme toiminnan ja hallinnon yhteiseen kehittämiseen, tahtoisin nostaa esille piispainkokouksen käynnistämän Kirkko 2000 -työryhmän ja prosessin pitkäaikaisen vetämisvastuun, hiippakuntahallintokomitean puheenjohtajuuden sekä seurakuntarakennetyöryhmän vetämisen. Näissä kolmessa isossa hankkeessa on nimittäin kaikissa asianomainen työryhmä tai komitea nostanut esiin sellaisia merkittäviä uusia asioita, jotka ovat myöskin hedelmöittäneet kirkkomme toimintaa ja tuoneet hallinnollisia, aika huomattavia uudistuksia. Ne ovat luoneet kirkossamme jotakin eteenpäin vievää uutta, siis sekä toiminnan, hallinnon että kirkon rakenteiden tasolla. Kun nostan muutaman tällaisen asian esille, on kuitenkin lyhyellä maininnalla ohitettava lukuisat kirkkomme antamat tehtävät ekumenian ja kirkkojen välisen työn saralla, jäsenyydet muun muassa kirkkohallituksessa, Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa, johtamistehtävät kirkon diakoniassa ja yhteiskuntatyössä ja niin edelleen. Näitä tehtäviä on Voitto Huotarin ansioluettelossa erittäin paljon. Se osoittaa sitä luottamusta, jota häntä kohtaan on tunnettu, miestä on todella tarvittu moneen. Voitto Huotarille on ollut ominaista vakava paneutuminen niihin tehtäviin, jotka hänelle on uskottu. Se on merkinnyt uurastusta ja valmiutta paljoon vaivannäköön. Vakavasti niihin suhtautuminen on merkinnyt sitten myös päämäärätietoista johtamista, joka on johtanut myös merkittäviin tuloksiin, kuten äsken totesin. Kun tämä on huomattu, on luottamus vain kasvanut, ja kutsuja uusiin tehtäviin on siksi ilmaantunut paljon. Kun Huotarin monipuoliseen tieteelliseen koulutukseen ja kokemukseen on yhdistynyt meidän huomaamamme taito asettua työssä yhteistyökumppaniksi toisten rinnalle, työtovereiden seurakuntalaisten ja hiippakunnan asukkaiden rinnalle, on Voitto Huotari sekä taidollisesti johtanut että piispana ja Sanan julistajana saavuttanut arvostuksen ja luottamuksen. Ahkerana ja kokeneena kirjoittajana hän on osannut jakaa kokemustaan ja evankeliumin sanaa suullisesti ja myös kirjallisesti kirkkokansaa ruokkivalla tavalla. Täällä kirkolliskokouksessa olemme huomanneet ja panneet merkille erityisesti Voitto Huotarin kokemuksen ja taidon hallinnon kysymyksissä. Viimeksi hän toimi pitkään hallintovaliokunnan johdossa, mutta hänen puheenvuoronsa myös täysistunnoissa ovat monesti avanneet meidän muidenkin ymmärrystä näkemään käsiteltävien asioiden keskeisen ytimen. Tahdon kirkkomme ja kirkolliskokouksen puolesta sydämellisesti kiittää piispa Huotaria hänen työstään sekä täällä kirkolliskokouksessa että muissakin kirkkomme tehtävissä. Samalla toivotan koko kokouksemme puolesta uuteen elämänvaiheeseen eläkepäiviin, kun ne jonkun kuukauden päästä alkavat, valoa, iloa, runsaasti Jumalan siunausta. Tämän kiitoksen tahdomme konkreettisesti osoittaa tällä kukkatervehdyksellä.


Paluu