Puheenvuoro



Korolainen Katri, edustaja

Otsikko:
Kasteopetuksen laajentaminen ja rippikoulun varhentaminen, yleisvaliokunnan mietintö 1/2013 edustaja-aloitteesta 3/2012

Täysistunto:
Tiistaina 14 päivänä toukokuuta 2013 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puhemies, hyvät edustajakollegat. Pidän valiokunnan mietintöä hyvin ansiokkaana erityisesti rippikoulun osalta. Miksi korjata jo toimivaa järjestelmää? Erityisesti sukupuolten väliset fyysiset kehityserot mahdollisessa varhentamisessa tulisivat aika kohtuuttomiksi ja toisaalta resurssit. Me olemme panostaneet paljon rippikouluun, tehneet siitä hyvän ja se toimii tällä hetkellä, joten se valtava resursointi mitä tarvittaisiin uudelleenkoulutukseen ja toisaalta tähän rippikoulun pätkimiseen mistä valiokuntakin mietinnössään puhuu. Koska pidämme tärkeänä, että tämä pitkä leirijakso säilytetään, niin jos rippikoulu pätkittäisiin kahteen osaan, resurssit pitäisi käytännössä miltei tuplata. Kun puhutaan kasteesta ja kasteopetuksesta, haluaisin nimenomaan nostaa esiin sen, mitä valiokuntakin jonkin verran sivuaa. Pitäisin itse tärkeänä, ettei ole pelkästään kyse teologisesta opetuksesta, siitä mitä tarjoamme sitten sille perheelle kun se pieni vauva on jo sylissä, vaan nimenomaan näiden vanhempien tavoittamisesta ja heidän kanssaan tekemisestä. Tällä hetkellä ehkä aikaisempi viiden vuoden aikuiskatve on kasvanut jo tällaiseksi 15 vuoden kuiluksi. Eli siitä, kun nuorisotoiminnasta siirrytään aikuispuolelle, voi lasten saamiseen mennä 15 vuotta ja tämä on edelleen se vaihe, missä kirkkomme on aika heikoilla. On tärkeää, että pystyisimme tarjoamaan nuorille aikuisille mielekästä toimintaa. Kysynkin, että jos jätämme nämä parit yksin, niin miksi he haluaisivat enää perheenä palata kirkon pariin.

Toinen iso asia on tämä 10-14-vuotiaiden varhaisnuorten, kuten meillä termiä jo hieman vanhahtavasti käytetään, katve. Toivoisin, että tähän kohtaan otettaisiin nimenomaan niitä hyviä käytäntöjä nuorisotyöstä enemmän. Kuten valiokunta mietinnössään toteaa, rippikoulussa ansiokasta on oleminen ja vapaus ja toisaalta osallisuus, se että nuoret pääsevät itse tekemään. Pääsevät sekä isoskoulutuksen kautta että muissa toimissa itse valmistamaan kaikkea hartauksista vapaa-ajan ohjelmaan. Tuntuu, että jopa tässä valiokunnan mietinnössä on hiukkasen holhoavaa otetta, että kasvatustyö tulee ylhäältä ja että siihen täytyy olla hyvät pedagogiset ja muut edellytykset. Toki siihen täytyy olla sitäkin, mutta näitä varhaisnuoria kannattaisi kuulla nimenomaan heistä itsestään. Meillä on paljon strategioita, mutta kuinka paljon heitä kuullaan? Tänään puhutaan myöhemmin lasten kuulemisesta ja pitäisin sitä tässäkin tärkeänä. Aikuisetkin vapaaehtoiset ovat toki toiminnassa tärkeitä, kuten mietinnössä korostetaan, mutta toivoisin, että näitä lapsia otettaisiin enemmän mukaan. Toisaalta aikuisten vapaaehtoisten hyödyntäminen yhä tarkemmin 10-14-vuotiaiden osalta olisi myös sitä mielekästä tavoitettavuutta sinne niin sanottuun 15-30-vuotiaiden kuiluun. Sitä kautta voisimme saada hyvän kierrettä, osallistumista ja mielekkäitä toimintamuotoja myös eteenpäin. Tällaisilla huomioilla haluaisin kiittää yleisvaliokuntaa oikein hyvästä mietinnöstä.



Paluu