Puheenvuoro



Åstrand Bo-Göran, ombudet

Otsikko:
Muiden kristillisten kirkkojen jäsenten ehtoolliseen osallistumista koskevan säännöksen lisääminen kirkkojärjestyksen 2 lukuun (Piispainkokouksen esitys 2/2016)

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämä esitys on erittäin tervetullut kirkon työkentällä. Tämän sanon kirkkoherrana noin 20 000 asukkaan kaupungissa. Kaupungissa, jossa on kaksi suurta kieliryhmää sekä kasvava ryhmä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Pietarsaaressa, joka sijaitsee länsirannikolla, on noin 14 uskontokuntaa. Monet niistä molemmilla kielillä, tietenkin, ja meiltä löytyy, olemme aika ylpeitä siitä, meiltä löytyy useampi kirkko kuin pubi. Ja tälle löytyy sekä kirkkohistorialliset, historialliset että kulttuuriset selitykset. Ei siis ole mitenkään harvinaista, että uskontokuntarajoja löytyy niin parisuhteista, avioliitoista, perheistä kuin suvuistakin. Ja kysymys ehtoolliseen osallistumisesta luterilaisessa seurakunnassa ajankohtaistuu sekä tavallisena sunnuntaina että perhejuhlissa kuten lapsen konfirmaatiossa. Tämä johtaa siihen, että käytäntö osalle ihmisistä on, että he osallistuvat ehtoollispöytäämme kirkkojärjestyksen määräyksistä riippumatta. Toisille, ja näitä on, jotka ovat tietoisia, että kirkollamme on itse asiassa suljettu ehtoollispöytä, tämä johtaa rajoitukseen, joka joskus on erittäin näkyvä perheessä ja suvussa. Silloin ehtoollisella käymisestä luovutaan. Mutta voi käydä myös, kuten yksi baptistikirkon jäsen sanoi. Hän sanoi minulle näin, että "Tuskailin, tuskailin koko konfirmaation ajan. En tiennyt, osallistuisinko ehtoolliselle vai en. Mutta lopulta oivalsin, että Jeesus Kristus itse odottaa minua siellä. Joten en voinut olla osallistumatta. Hän itse kutsui minut." Asian käsittelystä lukiessa on helppo huomata, että aloitteen ehdotus yleisestä ehtoollisoikeudesta on kutistunut. Yleisen pääsyn sijaan ehdotetaan, että piispainkokous voisi antaa kysymyksestä tarkempia ohjeita. Ja selvityksistä on huomattavissa, että yleinen ehtoollisoikeus olisi johtanut poikkeamaan kirkkomme ekumeenisesta linjauksesta, jossa ehtoollisyhteys nähdään enemmän lopullisena määränpäänä kuin välineenä. Sekä se, että yleinen ehtoollisoikeus osalle muista kirkkokunnista olisi ongelmallinen. Mutta esityksessä kuitenkin todetaan, että muun muassa sisarkirkoissamme Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa on kaikille kastetuille yleinen pääsy ehtoolliselle. Paikallisseurakunnan näkökannalta yleinen pääsy olisi ollut selkeämpi ja helpompi tapa. Silloin riittäisi, että ne, joille annetaan pääsy, ovat kastettuja ja omassa uskontokunnassaan oikeutettuja osallistumaan ehtoolliselle. Mutta hyvä näin, hyvä näin. Esityksessä meidän kirkkomme ekumeeninen linjaus ja yksittäinen tapaus, siis se mitä voimme tehdä tässä ja nyt -näkökulma, kohtaavat minusta aika hyvällä tavalla. Mutta yhtenä kirkkoherroista kentällä toivon, että piispainkokouksen antamat ohjeistukset olisivat selkeitä ja riittävän laajoja, jotta niitä paikallistasolla olisi helppo soveltaa yksityisille perheille ja suvuille, ja kirkkokunnille. Toivon myös, että piispainkokouksen esityksessä mainittu kirjaus, koska siinä on jonkinlainen kirjaus, kun sanotaan näin, että "Esitys antaisi piispainkokoukselle mahdollisuuden antaa seurakunnille määräyksiä muiden kristillisten kirkkojen jäsenten osallistumisesta ehtoolliseen, minkä myötä voitaisiin kehittää paikallisia pastoraalisia käytäntöjä." Toivon, että tämä ei tarkoittaisi sitä, että saamme ratkaisuja, jotka huomattavasti eroaisivat paikkakunnalta paikkakunnalle, seurakunnasta seurakuntaan. Niin oman kirkkomme kuin muiden kirkkojen jäsenille on tärkeää, että kohtelemme heitä samalla tavalla riippumatta siitä, missä he ovat. Eroa ei siis voi olla siinä, haluaako baptisti-isoäiti Pietarsaaresta, minä tunnen sellaisia, osallistua ehtoolliseen Pietarsaaren kirkossa vai tuomiokirkossa täällä Turussa. Käytäntö saisi olla ihan sama. Lopuksi sanoisin näin, että koko tämä asia lienee kuitenkin autuas ongelma, koska saamme olla iloisia siitä, että kristityt sisaremme ja veljemme toisista kirkoista todella haluavat osallistua ehtoollisyhteyteen. Vaikeampi haaste kirkollemme on kuitenkin, kuinka saisimme ihmiset yhä suuremmassa määrin osallistumaan jumalanpalvelukseen ja ehtoolliseen. Olkaamme siis iloisia siitä, että veljet ja sisaret ovat paikalla.



Paluu