Puheenvuoro



Pöyhönen Ilkka, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Ensinnäkin kiitos erinomaisesta, hyvin tehdystä pohjatyöstä. Uskon, että tältä pohjalta päästään kyllä eteenpäin. Samalla pitää muistaa, että mikään rakenne ei ole itseisarvo, rakennehan on vain väline asioiden hoitamiseksi. Rakenne palvelee tai sen ainakin tulisi palvella perustehtävää, mutta tietysti, rakenteitahan me rakastamme. Oleellista muutoksessa on toisaalta se, millainen muutos on ja toisaalta miltä se näyttää. Näiden ennakkoasenteiden ja täällä käydyn keskustelun valossa tässä selkeästi on olemassa haasteita, eli meidän tulisi viedä tämä kokonaisuus läpi mahdollisimman suuren yhteisymmärryksen vallitessa ja poikkeavia näkökulmia kuunnellen. Rakenteiden joustavuus on äärettömän tärkeää. Me olemme eri maanosissa kovin eri tilanteissa ja tärkeätä on, että siellä missä muutos ehkä kaikkein eniten on vaikuttamassa, siellä myöskin koetaan että heitä on kuultu. Uskon, että silloin läpivienti myös käytännön kentällä on helpompaa. Yksittäisistä näkökulmista näyttäisi siltä, että omaisuus, rakennukset ja hautausmaa ovat yksi haaste. Niitäkin me kristityt rakastamme ja tähän Raamattukin kehottaa, vai oliko se juuri päinvastoin? Toinen näkökulma oli esillä edustaja Simolan puheenvuorossa: Lääninrovastin rooli, johtajuuden rooli, joka aina silloin tällöin on hakusessa. Asia on juuri niin kuin hän totesi. Jos johtajuus otetaan pois, on annettava johtamisen eväät eli valtaa. Kuten aikaisemmin todettiin, näin on tehty kunnissa ja näin meillä myös yliopistoissa on tehty. Todellisuudessa rehtoreilla on tänä päivänä valtaa enemmän kuin koskaan ja kuten olette julkisuudesta havainneet, kehuja tulee jatkuvasti. Vaihtoehto ei ole sinänsä huono, mutta oletan, että me emme todellisuudessa kuitenkaan halua tätä. Haluamme riisua valtaa ja siirtää sitä muualle, mutta ilman vastuuta. Kirkon todellisuuden näkökulmasta meidän olisi hyvä mahdollistaa moni-ilmeisyys. Lappeenranta tai Joutseno ei ole Helsinki, saati sitten Lappi tai Kainuu. Kaikesta tästä keskustelusta tekee mieli kysyä, että pitäisikö meidän tässä yhteydessä luoda edellytykset myös henkilöseurakunnille. Tähän olisi hyvä varautua ennen kuin me olemme siihen jäsenmäärän laskun ja syvemmän hajaantumisen myötä pakotettuja. Tähän meidät selkeästi ajaa eri alueilla nähtävä jäsenistö polarisoituminen. Muutoksen myönteisessä läpiviennissä oleellista on se, miltä se näyttää, mitä se on ja miten sen omissa seurakunnissa viestimme ja miten sen mediaan viestimme. Onnistuminen on meidän käsissämme. Kaikkein pahin vaihtoehto on, että täältä lähtee riitaisa ja hyvin eripurainen joukko, jolloin luomme sellaisen tilanteen, jossa kaikki mahdolliset vaihtoehdot mitkä tuodaan läpi, ovat huonoja. Se ei varmaan ole meidän tavoitteemme. Aamukahvipöydässä keskustelin siitä, että julkisuudessa tulee kirkosta mielikuva riitelevänä kirkkona. Älkäämme antako siihen mitään lisäeväitä täältä lähtiessämme. Kiitoksia.


Paluu