Puheenvuoro



Mölsä Matti, edustaja

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 4 ja 4a/2007 kirkkohallituksen esityksestä 2/2006, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2007 klo 14.15

Teksti:
Kunnioitettu arkkipiispa, hyvät edustajakollegat. Lakivaliokunnan virkamiespaketti kaikkine osineen tuli kirkolliskokouksen jäsenille valitettavan myöhään eli vasta tämän istuntokauden alussa istuntosalin pöydälle. Lukuaikaa jäi näennäisesti vähän. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin paha. Kirkkohallituksen esitys tuli jäsenille jo viime vuoden syyskokoukseen eli vuosi sitten. Lähetekeskustelukin tapahtui kahdella istuntokaudella eli syksyllä 2006 ja keväällä 2007. Silloin asiasta keskusteltiin paljon ja pitkään. Näin ollen asian esikäsittely on ollut jo varsin perusteellista ja todellista lukuaikaa kirkkohallituksen esitykseen ja pykälistöön on ollut jo vuosi.

Lakivaliokunnan mietinnössä on 79 sivua ja eriävää mielipidettä runsaat 6 sivua. Sivut 23-79 ovat lähes samat kuin kirkkohallituksen esityksessä. Pykälistökin on lähes sama kuin kirkkohallituksen esityksessä. Syvällinen perehtyminen on siten ollut mahdollista pitkän aikaa. Lisäksi tämänkin istunnon keskustelu on koskenut vain joitakin harvoja pykäliä. Muut ovat menneet sekä yleiskeskustelussa että pykäläkohtaisessa keskustelussa lähes niin sanottuna läpihuutojuttuna. Nyt syksyllä jaettu lakivaliokunnan mietintö ei siis sisältänyt lukijoille kovin suuria yllätyksiä. Sen osoittaa se, että asiasta on taas puhuttu paljon ja asiantuntevasti. Asiaan on siis todellisuudessa paneuduttu hyvinkin perusteellisesti. Muutenhan siitä ei olisi kyetty puhumaan niin paljon, kuin mitä täällä puhuttiin. Siitä huolimatta mietintöön on tehty vain kolme muutosehdotusta 12, 19 ja 25 §:ien kohdalla.

Kirkkolainsäädäntömme on ollut osittain laittomassa tilassa jo uuden perustuslain voimaantulosta lähtien. Sovellamme edelleen sellaisia säännöksiä, jotka eivät ole perustuslain vaatimalla lain tasolla. Miten mahtaisi käydä, jos joku valittaisi näin tehdyistä päätöksistä? Pitäisivätköhän - tuskinpa, ja aika noloa se kyllä kirkolle olisi. Täällä on esitetty ajatuksia, että asian annettaisiin raueta tai palautettaisiin kirkkohallitukselle jatkovalmisteluja varten. Onko oikein ja kohtuullista, että koko laajan lakipaketin annetaan raueta näin vähäisin perustein ja lisävaatimuksin. Jos näin tapahtuisi, se siirtyisi uudelle kirkolliskokoukselle, joka aloittaisi muodollisesti asian nollapohjalta. Niinpä kirkko eläisi edelleen laittomassa tilassa pitkän aikaa. Sanoisin, että aika nolo juttu. Myös lähetysvaatimus kirkkohallitukselle uuteen valmisteluun on mielestäni näin pienin muutosvaatimuksin liioiteltua. Sanoisinpa suoraan, että hätävarjelun liioittelua. Eniten edustajia epäilyttää kirkkolain 6:19 § eli syrjimispykälä. Todella se on periaatteellisesti tärkeä, on toki. Sen vuoksi raukeamaan jättäminen tai palauttaminen kirkkohallitukselle lisävalmisteluja varten olisi aiheetonta, sillä kirkkohan voi myöhemmin milloin tahansa omilla päätöksillään muotoilla pykäläsisältöä sen mukaan kuin halutaan. Siellä on perusta ja mitä se on, tulee sitten omilla päätöksillä tai miten sovelletaan perustuslain meidän omaa itsenäistä päätösvaltaa. Muut paitsi KL 6:19 § epäilyt lakiehdotuksen sisällöstä ja uudesta valmistelusta ovat kokonaisuuden kannalta niin vähäiset, että ei olisi oikein jättää tätä hyväksymättä. Milloinkaan ei voida saada, ei ole ollut, eikä tule olemaan, niin täydellistä lakiehdotusta, että sillä kyettäisiin ratkaisemaan etukäteen kaikki elävässä elämässä mahdollisesti esiintyvät vaikeudet. Ei sellaista ole. Niinpä tässäkin tapauksessa pääasia olisi, että kirkollinen lainsäädäntö saatettaisiin sille lain tasolle, mitä perustuslaki edellyttää. Ainahan voidaan lakeja muuttaa, ja jos todetaan, että tässä on jotakin epäselvyyttä, täydentämisen varaa, niin tehdään korjaus myöhemmin. Pääasia, että saataisiin suuri lakipaketti oikealle lain tasolle. Ne asiat, mitä siitä välillä pitää muuttaa, ne voidaan muuttaa. Tärkeintä olisi kokonaisuus saada sinne. Kysyisinkin vakavasti: Kestääkö kirkolliskokouksen arvo ja kunnia tällaista menettelyä?


Paluu