Puheenvuoro
Björkstrand Gustav
,
piispa
Otsikko:
Kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen työjärjestykseksi (Kirkkohallituksen esitys 6/2007)
Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 9.00
Teksti:
Biskop Björkstrand Gustav
: Herra puheenjohtaja, herr ordförande. Omat ajatukseni liikkuvat hyvin samansuuntaisesti kuin edustaja Huttusen täällä edellä. Kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen työjärjestykseksi vaikuttaa ensi näkemältä tekniseltä muutokselta. Tällä pyritään kirkkohallituksen työskentelyä tekemään tehokkaammaksi ja joustavammaksi. Mutta muutosehdotukseen sisältyy kuitenkin periaatteellisia ulottuvuuksia. Yleinen periaate valtionhallinnossa on, että ylempi taso päättää alemman tason toimintamuodoista. Esimerkiksi ministeriöiden kohdalla niiden toimintamuodoista säädetään ministeriökohtaisesti, mutta valtioneuvoston tasolla asetuksella. On siis koettu tärkeäksi, että tällaiset päätökset, joilla on heijastusvaikutuksia myöskin muualle, tehdään korkeammalla tasolla, koska tällaiset sinänsä sisäiset päätökset voivat vaikuttaa kielteisesti toisten elinten toimintaan ja toisten elinten vaikutusmahdollisuuksiin. Näin on asian laita tässäkin tapauksessa. Otan yhden konkreettisen esimerkin. Kirkkomme ruotsinkielinen työ suoritetaan tällä hetkellä ruotsinkielisen työn keskuksessa. Perustellusti voidaan puolustaa ratkaisua sillä, että täten muodostuu riittävän suuri, dynaaminen työyhteisö, jossa eri toiminta-alueet voivat olla jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Toisaalta taas voidaan pitää ratkaisua ongelmallisena siksi, että yhteydet vastaaviin suomenkielisiin yksiköihin ohenevat ja joskus jopa vaikeutuvat. Jos tämä nyt ehdotettu muutos toteutetaan, kirkkohallitus voi, kuulematta kirkolliskokousta, siirtää ruotsinkieliset työntekijät vastaaviin suomenkielisiin toimintayksiköihin. Olen vakuuttunut siitä, että tämä käytännössä tulisi johtamaan siihen, että näistä yksittäisistä työntekijöistä tulisi käännöstyötä tekeviä henkilöitä, eivätkä todellista seurakuntatyötä tukevia henkilöitä, koska toimivat yksinään suuressa yksikössä. Ja tämä olisi kohtalokasta ruotsinkielisen seurakuntatyön kannalta. Tämä ei millään tavalla merkitse sitä, että en ymmärtäisi, että on tärkeätä, että ruotsinkielinen työ kirkkohallituksessa saa virikkeitä suomenkieliseltä puolelta. Olen itse toiminut vuosia Kirkon kasvatusasiain keskuksen toimikunnan puheenjohtajana, ja tiedän, että asia on juuri tällä tavalla. Mutta toisaalta tietysti on niin, että ruotsinkielinen seurakuntatyö kirkossamme tarvitsee selkeän, dynaamisen yksikön, jossa on riittävästi vuorovaikutusta eri toiminta-alueiden välillä. Tämä on nyt yksi konkreettinen esimerkki tilanteista, joita voi syntyä, ja vastaavia tilanteita voi olla myöskin muualla. Kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen intressit eivät aina ole samansuuntaisia. Toivon siksi kuten edellinenkin puhuja, että tämä mahdollinen muutos jäisi odottamaan, kirkon korkeinten elinten, kirkolliskokouksen, piispainkokouksen ja kirkkohallituksen työnjakoa ja vastuualueita koskevia päätöksiä. Jos päätös tehdään nyt, siirretään tiettyä lisävaltaa kirkkohallitukselle, harkitsematta sitä, millä tavalla tämä vaikuttaa muiden elinten toimintaan, päätäntävaltaan ja vaikutusmahdollisuuksiin.
Jag är alltså tveksam till den här föreslagna förändringen. Visst är det viktigt att kyrkostyrelsens arbete är effektivt och ändamålsenligt, men genom den föreslagna ändringen flyttar man en del av beslutanderätten från kyrkomötet till kyrkostyrelsen och det tycker jag inte är lyckligt mot den bakgrunden att de här båda instansernas intressen inte alltid har samma inriktning. Jag tycker att det är viktigt att besluten om kyrkostyrelsens arbete och hur kyrkostyrelsens inbördes arbete organiseras, att de besluten fattas på en högre nivå och inte av personer som är direkt involverade i arbetet och har egna intressen i saken.
On siis todella tärkeätä, että nämä päätökset tehdään korkeammalla tasolla, eikä siinä samassa yhteydessä, jossa kaikilla mukana olevilla on omia intressejä mukana pelissä. Kiitos.
Paluu