Puheenvuoro



Jouppi Mauno, edustaja

Otsikko:
Seurakuntien jumalanpalveluselämän kehittäminen (Edustaja-aloite 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Täällä on kaivattu tänään ja näinä muutamana päivänä ruohonjuuritason kannanottoa asioihin. Jos olisin tiennyt, että tämä tulee meidän valiokuntaan, en olisi tätä puheenvuoroa kirjoittanutkaan sen tähden, että voin siellä vaikuttaa. Mutta ajattelisin näin, että jos se synnyttää keskustelua, niin ehkä se on hyvä pitää tässä kuitenkin. Päiväjumalanpalveluksista, niitä on kahdenlaisia, niitä on sellaisia, joissa on vähän väkeä ja niitä, joissa voi olla paljon väkeä. Se riippuu aina seurakunnasta ja siitä, kuinka seurakunta toteuttaa jumalanpalveluksen valmistamista. Aivan normaali päiväjumalanpalvelus voi olla hedelmällinen, se voi olla innostava, mutta se vaatii työtä. Evankeliumi tarvitsee työntekoa. Sellainen kirkon työntekijä, joka uskaltaa antaa maallikolle vastuuta, voittaa. Nimittäin ei yritäkään itse tehdä kaikkea, vaan uskoo maallikolle myöskin vastuuta jumalanpalveluksen valmisteluissa. Esimerkiksi pyhäkoululaiset voi tulla laulamaan ja he tuovat jo tullessansa suuren määrän perheenjäseniä, vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset. Jos yksi perheestä on pyhäkoulussa ja se pyhäkoulu pyydetään laulamaan. Tämä seurakuntien hiljaiselo on täysin työntekijöistä kiinni, että haluavatko seurakunnan työntekijät, että seurakunnat toimivat ja ovat eläviä ja kasvavat, vai riittääkö se, että käy pitämässä saarnan ja lähtee kotiin. Henkilökohtaisesti pidän suuresti tästä päiväjumalanpalveluksesta ja toivon, että sitä ei paljon repata, se on todella hyvä. Mutta sitten kaikkia muita messuja voi toteuttaa ja jumalanpalveluksia, mitä Jumala antaa, mikä siunaa ihmisiä. Se on selvä asia. Mutta aina, joka kerta odotan, kun menen seurakunnan tilaisuuteen, joitakin asioita, ja nyt tulee ruohonjuuritason asiaa. Pane tarkoin merkille. Jeesus-keskeinen puhe koskettaa. Raamatussa puhutaan Jeesuksen tekemisistä. Joku voi kuulla tänään: seuraa minua. Toinen voi kuulla Jeesuksen sanat: mitä sinä tahtoisit, että minä sinulle tekisin. Yhdelle Jeesus sanoo: Minä teen sinusta ihmisten kalastajan, siis Jeesus sanoo, minä teen sinusta ihmisten kalastajan. Jos veljelläsi on jotakin sinua vastaan, anna anteeksi. Riennä pian sopimaan riitapuolesi kanssa. Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Jumalan sanan julistaminen niin kuin se on Raamattuun kirjoitettu, tekee hyvän tehtävän. Se ottaa ihmisen kiinni synnistä, mutta Jumalan sana vapauttaa synnin tuomasta kadotustuomiosta ja ahdistuksesta. Ristin sanoma vapahtaa, se antaa syntiselle anteeksi, kun se julistetaan seurakunnan kokouksessa ja missä tahansa, missä syntinen haluaa kuulla Jumalan sanaa. Jeesus sanoi, että ne sanat, jotka minä olen puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Jos Jeesuksen sanoja on vähän seurakunnan kokoontumisessa, siellä on vähän siunausta. Jos siellä on paljon Jeesuksen antamia sanoja ja neuvoja, siellä on suuri siunaus. Siis ne ovat henki ja ovat elämä. Jumalan Pyhä Henki sitoutuu kirjoitettuun Jumalan sanaan. Siksi on hyvä, että sitä julistetaan. Se tuo elämää seurakunnan keskelle. Sen seurakunnan elämän tekee eläväksi ainoastaan Jumalan Pyhä Henki, elävä Jumalan sana. Jeesukseen uskova ihminen, siis Jumalan lapsi, luterilaiseen kirkkoon kuuluva ihminen haluaa henkilökohtaisesti tämän Jeesuksen kehotuksen kuultuaan, minä teen sinusta ihmisten kalastajan, hän haluaa lähteä kertomaan tästä aarteesta toisillekin ihmisille. Siis siitä aarteesta, jonka hän on saanut vastaanottaa, Jeesuksen. Ihan hyviä on eri tavoin toteutetut jumalanpalvelukset, antavat oivan tilaisuuden työntekijöille käyttää näitä Jeesuksen löytämiä seurakuntalaisia ja suunnitella tilaisuuden kulku sillä tavalla, että se voi toteutua. Huomattavasti huonompi vaihtoehto on se, kun pappi alkaa estelemään maallikkoa eli seurakuntalaisen todistusta Herrasta, joka on hänet pelastanut. Jos tulee estelijöitä, seurakunnan uskovat etsivät sellaisen yhteisön, jossa he voivat iloita ja kertoa Jeesuksesta. Raamatun sanan opettaminen on A ja O. Seurakuntalaista tulee ohjata tutkimaan Jumalan sanaa, joka on todellista ruisleipää seurakuntalaisille. Siis jokainen ihminen kaipaa turvallisuutta elämäänsä. Usko Jeesukseen tarttuu toisiin ihmisiin silloin kuin se on aitoa ja Jumalan sanaan luottavaa uskoa. Se ei epäile Jumalan sanan totuutta, vaan se kertoo, että on jotakin, joka pitää ja pysyy eli Jumalan sana, joka on muuttumaton ja sitä ei saa muutella. Se on rikkaus, että todella tulee jumalanpalveluksia ja kaikki seurakunnallinen elämä toimii silloin, kun siellä Jumalan sana ja Pyhä Henki ovat läsnä. Ellei näin ole, silloin ei ole työkaluja. Ei ole niitä, mitkä voisi päästää toimimaan. Jeesus sanoo rukouksessaan näin Jumalalle: Pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus. Jumalan sanan äärellä seurakunta voi kasvaa ja laajeta, se voi kokoontua yhteen iloitsemaan, mutta se voi myöskin kääntää selkänsä. On tuhannen taalan paikka, mitä me julistamme. En tiedä, olisiko se yksi hyvä messun nimi, että "kautta aikojen" -messu. Se on se, missä käännytään Jumalan puoleen, pyydetään Häntä, että Hän puhuisi.


Paluu