Puheenvuoro



Behm Sari, edustaja

Otsikko:
Vaihtoehtojen lisääminen avioliittoon vihkimisen kaavaan tilanteissa, joissa toisella tai molemmilla vihittävistä on lapsia (Edustaja-aloite 2/2014)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Edustaja Orsila esitti hyviä ja tärkeitä kannanottoja, enkä halua niitä kumota. Olen samaa mieltä siitä, että uusperhe ei ole kahden kauppa, vaan siihen kauppaan tulevat kaikki perheen lapset. Kuitenkin itse eronneena täytyy lausua, että en koe syyllisyyttä enää, enkä häpeää. Koen, että avioeroni oli ainut keino yleensäkin minun hengissä selviämiseeni. Mutta nämä näkökulmat, jotka haluan tuoda teille ilmi, tulevat siitä pohjasta, kun ei ole aina sitä hyvää keskusteluyhteyttä, josta edustaja Orsila puhui.

Tämä aloite on sinänsä hyvä, ja aikaan, jota elämme, aloitteen esille tuomat näkökulmat ovat tärkeitä huomioita. Kuitenkin itse ajattelen, että minusta tuntuisi kummalliselta, jos tällainen lisäaineisto tehtäisiin kirkollisen vihkimisen kaavaan. Joudun ajattelemaan tässä itseni kautta. Jos menisin uudelleen naimisiin, en olisi itse halukas (esitettyyn) uusperheen vanhemmille esitettyihin kysymyksiin. En mene uusperheeseen millään tavalla tai millään edellytyksellä korvaamaan lasten omaa äitiä, en haluaisi myöskään haluaisi antaa tällaista viestiä niin lapsille, tulevalle puolisolleni tai lasten äidille. Jos toimisin toisin, se olisi erittäin loukkaavaa sekä lapsille, tulevalle puolisolleni että lasten äidille. Ennen kaikkea se olisi hämmentävää ja jopa vahingoittavaa lapsille.

Kun nyt olemme juuri keskustelleet lapsivaikutusten arvioimisesta, ajattelen, että tämä asia on niin herkkä, että en lähtisi ruokkimaan tätä asiaa tällä tavalla, joka saattaisi koitua monien lasten ja perheiden kohdalla todella hankalaksi asiaksi. Olen, ja olen aina, äiti omille lapsilleni. Vaikka ex-puolisoni menisikin uudelleen naimisiin. Ajattelen jopa niin, kuten Orsila puheessaan mainitsi, että en haluaisi, että heidän avioliittoon vihkimistoimituksessaan otettaisiin meidän yhteiset lapsemme näin vahvasti huomioon. En tiedä sitten, johtuuko se häpeästä, syyllisyydestä, kateudesta, vai mistä se johtuu, mutta haluan tuoda kuitenkin teille nämä näkökulmat esille.

Toiseksi ajattelen, että avioliittoon vihkimisen kaavassa on tarpeeksi tilaa erilaisille variaatioille. Niiden pariskuntien ja perheiden kohdalla, jotka haluavat ottaa esitetyllä vahvuudella (huomioon) kaavan toteutuksessa lapset ja vanhemmuuden huomioon, se on mahdollista. Edustaja Orsila mainitsi siitä, että joskus pappi pitää käsikirjaa niin tärkeässä roolissa, ettei uskalla poiketa siitä. Minusta se on ammattikysymys, ja silloin täytyy pohtia omaa ammattitaitoaan. Jos ajatellaan, että minä kätilönä synnytyssalissa ajattelisin, että kaikki pitää mennä juuri niin kuin kirjassa sanotaan, saattaisi moni lapsi kuolla.

Ajattelen myös, että eikö ole niin, että avioliittoon vihkimisessä on pohjimmiltaan kysymys miehen ja naisen välisen suhteen virallistamisesta. Kuten edustaja Orsila jo mainitsi, kysyn, onko tämä edes teologisesti perusteltua. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, pyydänkin kohteliaimmin, että valiokunnat lausuntoa tehdessään ottavat huomioon aloitteessa esitettyjen perustelujen lisäksi myös nämä minun esille tuomani huomiot.


Paluu