Puheenvuoro



Kemppainen Jari, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Tämähän alkaa olla aika innostavaa. Mietin tuossa äsken, mitä se hallinto oikein on. Hallinto on toiminnan suunnittelua, toiminnan ylläpitoa, toiminnan arviointia. Hallinnollahan ei ole mitään itseisarvoa sinänsä, vaan se saa kaiken olemassa olon oikeutuksensa vain toiminnasta. Ja erityisesti kirkossa evankeliumin julistuksesta, Jeesuksesta Kristuksesta. Ilman toimintaa hallinosta tulee byrokratiaa ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Toisaalta toiminta ilman hallintoa on huitomista sinne tänne, tavoitteetonta täysin. Eli pienentääkö tämä byrokratiaa, tämä rakenne? Pitäisikö vielä purkaa tästä jotain, niin että entistä enemmän tähdätään siihen toimintaan. Toisaalta luotan siihen, kun tässä sanotaan, uusi seurakuntayhtymä on kevyt rakenteinen palveluorganisaatio. En usko, että kukaan tässä valehtelee. Se on kevyt rakenteinen palveluorganisaatio, joka toimii näiden seurakuntien palveluksessa orjana, voisihan sen sanoa näin. Ei ota isännän paikkaa, jos halutaan näin tehdä. Nimittäin toiminta ja hallinto tulee kulkea aina käsi kädessä, palvella. Vaikka se olisi kaukana, seurakunnat yhdessä voivat tehdä näin.

Toinen mitä kiinnitän huomiota tähän, on erilaisia kirkkokäsityksiä. Tähän liittyen meidän kirkkomme toimintamuotoja. Tämähän mahdollistaa palvelevan kansan kirkon jatkumisen, vaikka toisaalta meidän pitäisi miettiä, mitä kaikkia palveluja me teemme. Mutta monilla paikkakunnilla on ongelma, voidaanko enää palveluja tuottaa. Ja nyt yhtymä ehkä mahdollistaa palvelujen tuottamisen laita-alueilla ja syrjäseuduilla. Tämä on myös hyvä malli työntekijöille. Tulevaisuuden kirkossa kun tulee olemaan 20-50 % vähemmän työntekijöitä, tämä on minun profetia. Niin työntekijöille järjestyy työtä seurakuntayhtymän alueella. Ei puolikkaita hommia ja 20 %:n hommia vaan täysiä hommia. Myös seurakunnat hyötyvät tästä, nimittäin työntekijöitä on koko yhtymän alueelle riittämiin. Itse en oikein innostu siitä, että näitä virkoja mainittaisiin tässä kirkkolaissa, diakonia, kanttoria ja muita. Kerron esimerkin omasta seurakunnasta. Olemme joutuneet lakkauttamaan nuorisotyöntekijän viran, vähentämään palkkiotoimista, lähetyssihteeristä, hänen tuntimääräänsä, lastenohjaajan tuntimääriä on vähennetty Ja kun täällä laissa sanotaan, että pitää täyttää näytä virkoja, diakonin virkaa ja kanttorin virkaa, niin nykyisin diakonille, diakonin viran haltijalle kuuluu lapsityö, perhekerhotyö, perhetyö, rippikoulutyö ja nuorisotyö. Ja kun täytimme kanttorin viran, ehdoksi tuli, että kanttorin pitää tehdä lapsi ja nuorisotyötä. Eli onko tämä järkevää? Seurakuntayhtymäkin auttaisi meitä tässä. Yhdessä voisimme tehdä nuorisotyötä ja me voisimme antaa kanttori- ja diakonipalveluja niille lähiseurakunnille.

Mutta ennen kaikkea pitää katsoa tulevaisuuteen. Tulevaisuuden kirkko toimii entistä enemmin seurakuntalaisten varassa. Eli minkälainen seurakunta toimii seurakuntalaisten varassa? Mistä löytyy kädet messun kitaran soittoon, mistä löytyy kädet imuriin, mistä löytyy ne ihmiset haravoimaan hautausmaata, mistä löytyy ihmisiä ei vain päättämään vaan pyörittämään sitä omaa seurakuntaa? Seurakunnan täytyy olla mahdollisimman läheinen pieni. Suomessa täytyisi olla paljon enemmän seurakuntia kuin nyt. Että sitä omaa seurakuntaa pyöritetään. Seurakuntahan on kriisissä monella tapaa. Monet seurakunnat ovat taloudellisessa kriisissä, toiset ovat jumalanpalveluselämäkriisissä, ja myös sellainen seurakunta on kriisissä, jos se toimii vain työntekijöiden varassa. Työntekijäkeskeinen seurakuntakin on kriisissä. Iloitsen myös siitä, että pienet seurakunnat voivat tässä säilyä. Se on hieno asia. En ole koskaan ymmärtänyt näitä suurseurakuntia ja viime aikojen seurakuntien lakkautumisia. Tietysti, jos seurakunta haluaa lakata, lopettaa itsensä, niin lopettakoon. Mutta itse olen huomannut yli 10 000 jäsenen seurakuntia ei periaatteessa pitäisi olla olemassakaan. Siellä läheisyys häviää. Seurakunnan pienimmän yksikön nimen täytyy olla seurakunta. Olen ollut yhteydessä pienten seurakuntien kirkkoherroihin ja näihin nykyisiin kappeliseurakuntien kappalaisiin ja he ovat minulle paljon valittaneet tilannetta.

Yksi yksityiskohta, yhtymärovasti. Hienoa, että tähän on tullut yhtymärovasti. Tosin sen pitäisi olla jokin kivampi nimi. Viime vuosina kun on mentoroinut uusia kirkkoherroja, olen huomannut, että kirkkoherrat tarvitsisivat ihan oikean esimiehen. Nykyäänhän kirkkoherralla ei ole, vaikka piispa onkin, niin sellaisen esimiehen, jonka kanssa on viikoittain tai vähintään kuukausittain voi käydä työhön liittyvää keskustelua. Siinä mielessä yhtymärovastille pitäisi antaa esimiehen asema.

Joku täällä epäili sitä, että miten tämä toteutetaan hiippakunnissa, tämä rakenneuudistus. Meillä Tampereen hiippakunnassa on määrätty ohjausryhmä ja jokaiseen rovastikuntaan myös konsultit, jotka ovat jo pari kierrosta käyneet tätä rakenneuudistusta. Itsekin yhtä rovastikuntaa vedän ja lääninrovastit ovat määrätty johtamaan rakenneuudistusta, ennen kuin edes tiedetään toteutuuko tämä. Eli itse siis katson, että tämä on hyvä asia, hyvä kompromissi, jota kannatan hyväksyttäväksi.


Paluu