Puheenvuoro



Marjokorpi Lasse, edustaja

Otsikko:
Kirkon ilmasto-ohjelman laatiminen (Edustaja-aloite 1/2007)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät veljet ja sisaret. Me olemme tässä tekemisissä itse asiassa jatkuvan kasvun ja sen torjumisen kanssa. Sen vuoksi olemme tekemisissä sellaisten mahtien kanssa, jotka eivät anna periksi. On hyvä meidänkin kirkkona huomata, että jos ryhdymme tosissamme vaikuttamaan ilmastonmuutoksen torjumiseen, voimme joutua asettumaan poikkiteloin MTK:n, SAK:n ja STK:n kanssa, öljy-yhtiöitten, metsäyhtiöiden, Paperiliiton, Metsähallituksen ja voimayhtiöiden kanssa. Puhumattakaan amerikkalaisten tuhlailevasta elämäntavasta ja venäläisten hutiloimisesta ympäristökysymyksissä. Myös Lapissa vallitsee sellainen tilanne, että jos alat puoltaa vanhojen metsien suojelua, olet vaarassa joutua lynkatuksi.

Tässä on kuitenkin kysymys hyvin tärkeästä ja vakavasta asiasta, johon meidän pitäisi Jumalan sanan perusteella löytää apua ja vastausta. Ehkä psalmi 8 tuo sellaisia näköaloja, jotka voisivat meitä auttaa. Siinä psalminkirjoittaja sanoo: "Kun minä katselen taivasta ja tähtiä, jotka olet luonut, niin mikä on ihminen, että häntä muistat." Me olemme tavattoman avuttomia tämän kysymyksen edessä. Sitten toiseksi siinä sanotaan: "Kuitenkin olet antanut hänen valtaansa kaiken maan, lampaat ja karjan jne". Tiedämme, että nyt tämä ihminen sitten on käyttänyt tätä valtaansa ja luonut tämän valtavan ongelman, joka uhkaa kaikkien meidän olemassaoloamme. Kuitenkin tuo psalmi päättyy sanoihin: "Herra, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa." Ehkäpä tämä ympäristö- tai ilmastonmuutosasia voisi alkaa siitä, että ensiksi tunnustamme, että Jumalan nimi on korkea kaikessa maassa.

Kun on kysymys tärkeästä asiasta, niin olisi myöskin tärkeätä, että siihen ei sekoitettaisi kristinuskosta poikkeavia näkökantoja, kuten esimerkiksi panteismia, jonka mukaan Jumala on kaikessa. Raamatun opetuksen mukaanhan luonto on Jumalan luoma, siinä on hänen läsnäolonsa, mutta se ei ole osa Jumalaa. Luomakunta ei myöskään ole sakramentti, vaikka Jumalan nimi on korkea kaikessa maassa. Eikä Pyhä Henki ole kaikissa ihmisissä, vaan Pyhä Henki on kirkossa kastetuissa ja Kristukseen uskovissa ihmisissä. Myöskin Luther, jolta löydämme monenlaista ainesta, korosti varmasti Jumalan läsnäoloa luonnossa. Onhan Jumala antanut meille kodin ja konnun ja kaikki tämmöiset asiat. Mutta Luther sanoi myöskin, että tämä maailma on Saatanan asunto. Siksipä minne menetkin, tapaat aina isännän kotona. Valitettavasti tuo isäntä näyttää olevan kotona myöskin näissä ympäristöasioissa.

Voimme asettaa kysymyksen näin: ovatko ihmiset vapaaehtoisesti halukkaita luopumaan omaksumistaan elintavoista? Eivät. Sen vuoksi, että tämä Jumalan luoma maailma on langennut syntiin ja noussut Saatanan houkutuksesta kapinaan Jumalaa vastaan. Olemmeko me sitten, olenko minä valmis luopumaan vapaaehtoisesti näistä elämäntavoista? En totisesti. Täytyy tunnustaa, että olen suuri ympäristötuhlari Jumalan luomakunnassa.

Joskus tuntuu siltä, että ainoa ratkaisu tähän ongelmaan on siinä, että ilmastonmuutos voi vähentää tuottavuutta tässä maailmassa niin jyrkästi, että ongelma ratkeaa itsestään. Se on kyllä melko karu tie, jos siinä näin käy. Sen vuoksi luulisin, että meidän mahdollisuutemme kirkkona jäävät suurimmaksi osaksi lain saarnan alueelle, johon kuuluu myöskin täällä mainittu kasvatus. Toinen kohta, jossa voimme vaikuttaa tähän asiaan on synnintunnustus, jota tietenkin tulisi seurata sitten elämän parannuksen. Kolmas kohta on esirukous.


Paluu