Puheenvuoro



Ketonen Matti, edustaja

Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011 (Kirkkohallituksen esitys 9/2012)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2012 klo 13.20

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Nelivuotiskertomus päättyy analyyttiseen otsikkoon: "Haastettu kirkko". Kertomus on karua luettavaa kirkon ohentuvasta merkityksestä ihmisten elämässä. Haikeus ja murheen kajo laskeutuu mielikuviin. Näinkö huonosti kansankirkkomme asemoituu nyky-yhteiskunnassa. Näinkö heikkoa arvostusta saamme osaksemme, vaikka olemme pyrkineet profiloitumaan elämänsisällön ymmärtäjiksi ja siihen opastajiksi, myös etiikan ja armoselitteisen elämän asiantuntijoiksi. Näinkö huonosti olemme onnistuneet viestinnässämme? Näinkö vähän sanoma kiinnostaa? Näinkö heikko on kirkkomme? Kristus ja hänen lähettämänään kirkko on haastanut maailman ja maailma vuorostaan kirkon. Alkuperäisen haasteen ytimessä ei ollut uskonnon eikä uskonnollisuuden merkityksen ja tärkeyden korostaminen ihmisen ja ihmiskunnan elämässä, vaan Kristuksen seuraamiseen ja tuntemaan oppimiseen liittyvä kutsu ja kehotus. Vastahaaste pohjautuu tulkitsijoiden mukaan kirkon väljähtäneiden ja vanhakantaisten asenteellisesti paikalleen jumittuneiden näkemysten ja toiminnan kritisoimiseen, kuin myös jumaluuden kieltämisestä kumpuavaan yleiseen kirkon työn turhentamisen manifestiin. Haastettu kirkko joutuu jälleen etsimään viitekehyksensä ytimestä löytyvää sanomaa. Ei kirkon tarvitse päästä helpolla, eikä se itse asiassa koskaan ole päässytkään. Usko, toivo ja rakkaus sisältävät yhä inhimillisen elämän pysyvän arvopohjan, elämässä tutkitun ja elämästä tulkitun olennaisen. Kristus ja Hänen välityksellään kirkko voi yhä haastaa maailman. Me täällä voimme osaltaan haastaa ympäröivän ja maallistuvan yhteiskunnan. Meidän on kuitenkin pysähdyttävä miettimään, mikä on haasteemme, viestimme sisältö. Me voimme kiittää tästä nelivuotiskertomuksesta, painoasuun päässeestä, tekijöitään. Kertomus on sisällöltään monipuolinen ja sanomaltaan painava. Se herättää ja havahduttaa lukijan. Se myös osoittaa, että meillä on työmaa ympärillämme. Onko analyyttinen tulkinta tilastotietojen valossa tämä: Kirkko on auttamista arvostavien, kirkossa käymättömien, kirkosta eroamista harkitsevien ja vain hautaan haluavien yhteisö, joka ei usko Jumalaan sellaisena kuin kirkko kristinuskosta opettaa. Jos näin, niin jotain merkillistä on tapahtunut. Onko kirkosta tulossa Jumalaan uskomattomien yhteisö, kuten edustaja Niiranen puheenvuorossaan polemisoi? Mikä avuksi? Tämäkö: Me emme sittenkään tarvitse strategiaa, vaan Kristuksen tai valoisammin, myönteisemmin sanottuna me tarvitsemme Kristuksen, joka antaa meille myös strategian. Tulkaa ja oppikaa minusta. Minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Minä menen Isän tykö ja mihin minä menen, tien sinne te tiedätte. Pietari sanoi kerran halvaantuneelle: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä nouse, ota vuoteesi ja käy." Optimisti sanoo nelivuotiskertomusta selaillessaan: "Näillä mennään, näillä eväillä ja takamuksiin saaduilla potkuilla. Viimeistä sanaa ei vuosikertomuksiin ole vielä kirjoitettu." Voimme muistaa, miten Jeesus nosti katseensa ja sanoi kuulijoilleen "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa". Nelivuotiskertomus haastaa meidät muun muassa miettimään perinteisten työtapojemme uudistamista, sopivuutta nyky-yhteiskunnassa ihmisten kohtaamiseen pyrkivässä työssämme. Tarvitsemme intoa ja rohkeutta olla ja toimia uskon puolesta, vähemmän lannistunutta mielialaa. Sanan kylvötyö pitää tehdä, että voisi joskus odottaa kasvua näkevän ja sitä tapahtuvan.


Paluu