Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Vastaan seuraavaksi edustaja Heikki Hiilamon kysymykseen. Heikki Hiilamo kysyy: Kirkon nelivuotiskertomus osoittaa, että kirkon jäsenpohjassa tapahtuu yllättäviä ja äkillisiä laskuja. Miten kirkon eläkelaitos on varautunut erilaisiin vaihtoehtoihin jäsenkehityksessä? Kuinka korkeaksi kirkon eläkemaksua voidaan nostaa ilman että palkkaus muodostuu kestämättömän kalliiksi? Onko mahdollista kerryttää Kirkon eläkerahaston kokoa muulla tavoin kuin eläkerahastomaksuilla? Voisiko esimerkiksi joku seurakuntayhtymä maksaa osuutensa eläkevastuistaan omaisuuden kertaluovutuksella ja saada vastapainoksi alemmat eläkemaksut? (Diasarja on pöytäkirjan liitteenä 3.)

Nyt ei tullut mitään helppoja kysymyksiä, mutta yritän parhaan kykyni mukaan vastata näihin. Miten eläkelaitos on varautunut erilaisiin vaihtoehtoihin kirkon jäsenkehityksessä? Teemme säännöllisin väliajoin eläke-ennusteita. Tällä hetkellä voimassa oleva ennuste on valmistunut joulukuussa 2010 ja se esiteltiin edeltäjillenne toukokuussa 2011. Olemme noudattaneet suunnitelmissamme heikointa mahdollista skenaariota, eli henkilökunnan kehityksen on oletettu muuttuvan siten, että vuonna 2075 kirkossa olisi 50 % tämänhetkisestä työntekijämäärästä. Työntekijämäärän vähennys on ajateltu etupainotteiseksi siten, että 20 ensimmäisenä vuotena työntekijämäärä alenee noin 20 %. Tämän ennusteen seurauksena saatiin muun muassa arvio siitä, kuinka suuri on vuosittain kirkon eläkemenon suhde kirkon palkkasummaan. Nyt voimassa olevan ennusteen mukaan näyttäisi siltä, että huonoimman skenaarion mukaisesti eläkemeno olisi 45 % kirkon palkkasummasta. Edellinen ennuste tehtiin muutama vuosi aikaisemmin, jolloin ei oltu vielä tehty kohtuullisen haastavia eläkeratkaisuja. Silloin tämä vastaava kuvio osoitti, että osuus olisi saattanut olla jopa 60 %, eli näiden muutosten seurauksena tilanne parani. Tässähän ei ole otettu huomioon sitä, missä vaiheessa eläkerahastolla ja sijoitustoiminnan tuotoilla ruvetaan kattamaan eläkemenoja. Uusi ennuste valmistuu joulukuussa ja se esitellään teille toukokuussa.

Seuraava kysymys oli, kuinka korkeiksi kirkon eläkemaksuja voidaan nostaa ilman, että palkkaus muodostuu kestämättömän kalliiksi. Yksityisen sektorin työnantajan sekä kunta- ja valtiotyönantajan eläkemaksut ovat kaikki alle 20 %. Kirkkotyönantajan maksu on 28 %. Maksutasojen eroille on perusteet. Ensinnäkin on huomattava, että TyEL-järjestelmässä ei tunneta lisäturvaa, mutta julkisissa järjestelmissä lisäturva on vielä jossain määrin mukana. Lisäturvaa saavat ne henkilöt, jotka ovat olleet joko kunnan, valtion tai kirkon palveluksessa ennen vuotta 1985. Eli ajalta ennen vuotta 1985 kertyy kaikille meille jonkin verran lisäturvaa. Kuntatyönantajan osalta on huomattava se, että työnantajamaksun lisäksi kunnilta peritään varhaiseläkemaksua ja eläkemenoperusteista maksua. Eläkemenoperusteinen maksu on erittäin korkea. Valtiolla on sinänsä mielenkiintoinen eläkejärjestelmä, koska valtion eläkkeet maksetaan valtion talousarviosta. Valtion eläkemaksut tilitetään valtion eläkerahastoon ja vuosittain tilinpäätöksen yhteydessä eläkerahastosta siirretään pieni osa kattamaan valtion budjetista maksettuja eläkkeitä. Eli vastaus kysymykseen on, että maksu on jo tällä hetkellä varsin korkea ja ihmettelen, että tämä ei ole johtanut meillä juurikaan ulkoistamisiin.

Seuraava kysymys: Onko eläkerahastoa mahdollista kerryttää muulla tavoin kuin eläkerahastomaksuilla? Yksityisellä sektorilla on yhteistakuujärjestelmä, jossa ovat mukana kaikki eläkeyhtiöt, eläkekassat ja säätiöt. Julkisella puolella isoimmat toimijat ovat kunta, valtio ja kirkko. Meillä on omat eläkelait eikä minkäänlaista kilpailua, joten tämä on monopolitoimintaa. Perusteena tälle järjestelmälle oli se, että meillä kaikilla on verotusoikeus. Nythän tiedämme, että verotusoikeutemme on varsin hauras. Tavoitteena on, että kirkon eläkelaitos pystyisi jossain vaiheessa siirtymään yhteistakuujärjestelmän piiriin. Tällä hetkellä kirkon eläkevastuu on 4,3 miljardia euroa, josta lisäturvan osuus on 262 miljoonaa euroa. Vastuusta on katettu 23 %, kattamaton vastuu on tällä hetkellä noin 6,5 kertaa yhden vuoden palkkasumma. Jos tavoitteena on muodostaa kirkon eläkesäätiö ja siirtyä yhteistakuujärjestelmän piiriin, minkä suuruinen täytyy eläkerahaston olla, jotta tämä tavoite toteutuisi? Tätä selviteltiin myös sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa ryhmässä muutama vuosi sitten. Silloin jouduimme toteamaan, että siinä vaiheessa eläkerahasto oli liian pieni. Nyt ainakin tiedämme, miten rahaston tavoitekoko lasketaan. Eli kun puhutaan TyEL-järjestelmän yhteistakuujärjestelmästä, eläkevastuu jaetaan kahteen osaan: Perusturvaan ja lisäturvaan. Ensin perusturvasta: Rahastointiastevaatimus eläkesäätiöillä on 30 %, eli meidän tapauksessamme 1,2 miljardia. Lisäturva täytyy olla rahastoituna kokonaan. Kun nämä kaksi osaa lasketaan yhteen, pitäisi rahaston koon olla 1,5 miljardia. Nykytilanteeseen verrattuna meillä on noin 0,5 miljardin euron vaje. Seuraavaksi on arvioitava, missä vaiheessa tämä vaje voidaan kattaa. Tähän vaikuttaa ainoastaan eläkerahaston sijoitustoiminnan tuotto. Jos keskimääräinen rahaston reaalinen vuosituotto on edelleen noin 6 %, kuten se taaksepäin katsottuna on ollut, vaje on katettu noin vuonna 2020. Lähtökohtana on, että työnantajan eläkemaksu on nykyinen 28 %, työntekijän eläkemaksu nousee vuosittain ja eläkerahastomaksu säilyy tämän ajan 1,2 %:n suuruisena. Tämän jälkeen on mahdollista jatkaa neuvotteluja yhteistakuujärjestelmän piiriin pääsemiseksi. Yhteistakuujärjestelmähän ei tarkoita sitä, että joku toinen järjestelmä ottaisi maksaakseen kirkon eläkkeet, kirkkotyönantajalla on jatkossakin ehdottomasti vastuu järjestelmän rahoittamisesta. Yhteistakuujärjestelmän rooli tulee esiin siinä vaiheessa, jos Kirkon eläkesäätiö - jos meillä sellainen olisi - ajautuisi selvitystilaan. Siinä vaiheessa yhteistakuujärjestelmän muut osapuolet ottavat vastatakseen kaikista näistä vastuista, mitkä muuten jäisivät kattamatta. Tästä on olemassa ainoastaan yksi esimerkki. Vakuutusyhtiö Kansan eläkesäätiö meni konkurssiin samaan aikaan kuin Vakuutusyhtiö Kansa.

Sitten tämä viimeinen ja erittäin mielenkiintoinen kysymys: Voidaanko vajeen kattamista nopeuttaa seurakuntien omaisuuden kertaluovutuksilla? Suoritin tutkimustyötä. Katsoin seurakuntien yhteenlasketut taseet viime vuoden lopulta ja päättelin, mitkä erät ovat sellaisia, jotka kelpaisivat eläkerahastolle (eläkerahasto on varsin vaativa sijoittaja). Onnistuin löytämään asunto-osakkeet, osakkeet, osuudet ja muut arvopaperit, jotka ovat yhteensä 619 miljoonaa euroa. Olisiko tällainen omaisuuden luovutus mahdollista? Tällä hetkellä tällaista mallia ei ole, mutta ajatus on mielenkiintoinen ja sitä kannattaa pohtia sekä eläkerahaston johtokunnassa että järjestelmän suurimpien rahoittajien kanssa. Mutta asian valmisteleminen vaatii paljon pohjatyötä, erityisesti täytyy pystyä tekemään tarkempia seurakuntatalouskohtaisia vastuulaskelmia. Sen lisäksi on syytä pohtia, aiheutuisiko tästä mallista lisääntyvää eriarvoistumista, koska eläkerahastossa olisi jatkossa selkeästi kahdentyyppisiä asiakkaita: Varakkaat seurakunnat, jotka olisivat luovuttaneet tätä äsken kuvattua omaisuuttaan ja maksaisivat sen jälkeen alempaa työantajamaksua sekä ei-varakkaat seurakunnat, jotka maksaisivat jatkossakin korkeampaa työnantajamaksua.


Paluu