Puheenvuoro



Harvala Jukka, edustaja

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit.
Olen opettaja ollut pidempään. Vielä kuusikymmentäluvulla opettajilla oli tapana sanoa vanhemmille, että jos joku oli vasenkätinen, koittakaa pakottaa se poika tai tyttö kirjoittamaan oikealla kädellä. Tällä hetkellä vasenkätinen saa olla vasenkätinen niin kuin veljeni on, ja vasenkätisten avioliittoakaan ei estetä. 70-luvulla mietittiin paljon sitä kirkossa, että voiko eronneita vihkiä. Olen paljon miettinyt elämässä sellaista jonka tuolloin oman hengellisen murroksen vaiheessa koin. Minulle eräs ystävä sanoi että miten ratkaiset tilanteen, jossa kaksi ihmistä lukee Raamattua. Henkilö A tulee tiettyyn tulokseen samassa asiassa, missä henkilö B Raamatun luettuaan tulee toiseen johtopäätökseen. Kumpaa sinä sanot Jumalan kuuntelevan, kumman sinä sanot olevan Jumalan asialla? Voiko sen ihminen päättää? Täällä paljon Lutheria ansiokkaasti lainataan. Olen koittanut sitä pitää elämässäni mielessä, mitä Luther on sanonut, että Raamatussa on keskeisin aines rakkauden ympärille rakentuvaa. Kehällisen aineksen osalta otetaan huomioon se, että itse kukin on aikansa lapsia. Näkisin tässä kirkon tilanteessa tärkeänä, jotta kirkkona uskottavasti kohtaisimme, olisimme niiden ihmisten keskellä, jotka meihin katsovat, että me sanoisimme ääneen: meillä on pattitilanne. Emme voi tässä avioliittoasiassa koskaan saada yhteistä näkemystä, emme pääse yhteisymmärrykseen. Kun haluamme toisiamme kunnioittaa, niin emme kuittaile toisillemme, emmekä keksi parhaita mahdollisia piloja toistemme näkemyksistä, me vain lähdemme kunnioittamaan sitä, että me olemme eri mieltä. Tämä epäyhtenäisyys, tai erimielisyys ei riko jumalanpalvelus-, eikä sakramenttiyhteyttä. Toteamme sen ja lähdemme tekemään työtä sen eteen, että meillä on mahdollista vihkiä kaikkia, jotka haluavat tulla vihityksi kirkossa, tai saada kirkollisen siunauksen. Me kunnioitamme erilaisia näkemyksiä. Me annamme omantunnon vapauden vihkivälle papille toimittaa tämä toimitus. Tässä kehotan meitä katsomaan sisarkirkkojemme, Ruotsin ja Norjan kirkkojen, pitkällä olevia malleja, jotka tarjoavat meille mahdollisuuden luoda oman version. Olennaista on se, että me myönnämme olevamme pysyvästi eri mieltä, koska olemme tulleet erilaisiin ratkaisuihin Raamattua luettuamme. Lähdemme sen mukaisesti rakentamaan toimintamallia rauhassa. Sallimme väistämisvapauden tai omantunnonvapauden, ja lähdemme se mukana tekemään konkreettisia toimia. Toivon meille kaikille ymmärrystä ja erilaisuuden hyväksymisen kykyä, missä asiassa me emme koskaan pääse luokalle.



Paluu