Puheenvuoro



Back Jorma, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ohjesäännön 33 §:n 1 momentin muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 7/2011)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä toukokuuta 2011 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, bästa kolleger. Nyt käsiteltävänä oleva asia ei sinänsä ole mitenkään suuri ja vaativa, onhan vain kysymys kirkkohallituksen ohjesäännön yhden pykälän pienestä muutoksesta, itse asiassa yhdestä sanasta, mutta hyvin tärkeästä sanasta. Niin kuin kuulimme, asia on saanut alkunsa kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan esityksestä. Työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan ensimmäisenä varapuheenjohtajana ja itsekin lähes 20 vuotta julkisella työmarkkinakentällä työskennelleenä rohkenen kuitenkin tuoda esiin valtuuskunnan kannalta yhden tärkeän näkökohdan. Kirkon työmarkkinalaitos on yksi kolmesta julkisen sektorin työmarkkinaorganisaatiosta. Kaksi muuta ovat Valtion työmarkkinalaitos ja Kunnallinen työmarkkinalaitos. Ne edustavat yhdessä työnantajana varsin suurta julkista työmarkkinakenttää. Yksityisen työmarkkinasektorin edustus on Elinkeinoelämän Keskusjärjestön huolena. Noita kolmea julkisen sektorin järjestöä yhdistää ensinnäkin yksi merkittävä seikka. Ne kaikki perustuvat omaa alaansa koskevaan erillislainsäädäntöön. Kirkkotyönantajana on näistä pienin, mutta sen asema on viime vuosina vahvistunut, kiitos määrätietoisen työn työmarkkinakentässä. Aina ei ole ollut itsestään selvää, että kirkko, niin sanotusti, otetaan mukaan niihin pöytiin, joissa työnantajien yhteisistä asioista päätetään.

Nyt puheena oleva esitys on jatkoa sille lainsäädännölle, jolla Kirkon sopimusvaltuuskunnan nimi muutettiin aikanaan Kirkon työmarkkinalaitokseksi. Tässä seurattiin muun julkisen sektorin kehitystä ja tuolloin ei tehty muutosta sopimusjohtajana toimivan kirkkoneuvoksen nimikkeeseen. Kun työmarkkinalaitoksen valtuuskunta valmisteli nyt käsittelyssä olevan esityksen, se katsoi asiaa ensin luonnollisesti kirkkohallituksen kannalta, onhan kyse sen ohjesäännöstä, mutta painopiste oli kuitenkin työmarkkinalaitoksen pääneuvottelijan päätoimialassa, mikä on työmarkkinasektori kokonaisuudessaan. Se on hyvin laaja verkosto kirkon perinteisen toimialan ulkopuolella, jossa kirkon työmarkkinalaitos profioituu vahvasti kirkon alan työnantajakeskusjärjestöksi. Valtuuskunnan mielestä kirkon pääneuvottelijan tulee myös siten profiloitua kirkon työmarkkinasektorin edustajaksi suhteessa noihin muihin työmarkkinasektoreihin, erityisesti näihin kahteen muuhun julkisen alan työmarkkinasektoriin. Kirkkohallituksen toimintakertomuksen sivulla 28 todetaan, että työelämään ja sosiaalipolitiikkaan liittyvän lainsäädännön valmistelua koskeva niin sanottu kolmikantainen neuvottelutoiminta, johon osallistuvat työmarkkinoiden keskusjärjestöt, niin yksityissektorin, kuin julkisen sektorin, sekä asianomaiset ministeriöt, on jatkunut myös tulopolittisten sopimusten jälkeisissä oloissa. Kirkon työmarkkinalaitoksen osallistuminen tähän toimintaan on resurssien vähäisyydestä huolimatta viime vuosina lisääntynyt. Myös tämän työmarkkinakentän toiminta osaltaan edellyttää, että kirkon edustaja näissä neuvotteluissa ja keskusteluissa selvästi tunnistetaan kirkon edustajaksi. Kirkolla on muun muassa sosiaalipolitiikan kysymyksissä tärkeä ja vaikuttava rooli, vaikka se muutoin onkin pieni työnantaja. Valtion työmarkkinalaitoksen johtaja on hallitusneuvos Metsäpelto. Hän on myös Kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsen. Metsäpelto tunnetaan työmarkkinoilla nimikkeellä valtion työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen johtaja ei ole vielä kunnallis- eikä kaupunkineuvos, mutta hänet tunnetaan nimikkeellä kunta-alan työmarkkinajohtaja. Edellinen kunta-alan työmarkkinajohtaja Jouni Ekuri Turusta on myös meidän valtuuskuntamme jäsen.

On luontevaa ja kirkon kannalta tärkeätä, että kirkon edustaja tuossa samassa ympäristössä olisi "kirkon työmarkkinajohtaja", nimeltään kuka nyt sitten onkin. Kirkkohallituksen esityksessä on tuo sana "kirkon" jätetty pois, esitetään nimikettä "työmarkkinajohtajana toimiva kirkkoneuvos". Tätä perustellaan esityksessä sillä, että asiayhteydestä käy ilmi, että kyseessä on virka, joka toimii kirkon alalla. Perustelussa esitetään myös, että tämä vastaa samassa pykälässä olevien muiden nimikkeiden muotoa. Tämä pitää osittain paikkansa, mutta ei täysin. Mainitussa pykälässä luetellaan kaikkiaan kuusi kirkkoneuvosta. Yhden kirkkoneuvoksen nimike on selkeästi erilainen, se on Kirkon keskusrahaston ja talousosaston johtajana toimiva kirkkoneuvos. Minusta tämäkin on erittäin perusteltua. Sivulla 30 kirkkohallituksen toimintakertomuksessa nimittäin todetaan, että keskusrahaston sijoitusyksikkö osallistui keväällä 2010 ensimmäistä kertaa kotimaisten pörssiyhtiöiden yhtiökokouksiin, kertomuksen mukaan kaikkiaan viiteen yhtiökokoukseen, Fortumin, Koneen, Neste Oilin, Outokummun ja UPM Kymmenen, eivät ole ihan perinteistä kirkon toimialaa. En tiedä kuka kirkkoa siellä edusti, mutta luontevalta tuntuu, että edustaja olisi yhtiökokousten osanottajalistassa nimenomaan Kirkon keskusrahaston johtaja, ei pelkästään minkä tahansa keskusrahaston johtaja.

Kirkon työmarkkinalaitoksella ja Kirkon keskusrahaston johtajalla on työsarkana myös ja hyvin suurelta osin kirkon tavanomaisen toimialan ulkopuolella elävä, jokseenkin kokonaan omien lakiensa ja sääntöjensä mukaan toimiva ja käyttäytyvä yhteiskunnan merkittävä sektori. Työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan käsityksen mukaan on täysin luontevaa, kirkon kannalta tarpeellista ja hyvin toivottavaa, että niissä yhteyksissä kirkkoa edustava henkilö tunnetaan oman alansa johtajana kirkossa. Sen tulee näkyä myös nimikkeessä siten, että nimikkeet ovat, niin kuin tuossa sanoin, Kirkon keskusrahaston ja talousosaston johtajana toimiva kirkkoneuvos ja kirkon työmarkkinajohtajana toimiva kirkkoneuvos. Nyt puheena oleva esitys mennee hallintovaliokunnan jatkovalmisteluun. Toivon, että hallintovaliokunta paneutuu vakavasti työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan esitykseen ja tässä esittämiini näkökohtiin ja toivottavasti kuulee valmistelussaan myös kirkon työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jota kuta muuta edustajaakin kuin minua. Kiitos.


Paluu