Puheenvuoro
(Tarkistamaton)


Pihlava Tauno, edustaja

Otsikko:
Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen (Kirkkohallituksen esitys 1/2015) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2015 klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Minun esitykseni saattaa olla hiukan kerettiläinen, mutta ymmärsin, että tässä käsittelyvaiheessa se sallitaan, jos puheenjohtaja näin sallii. Se tulee kuitenkin lämpimästä sydämestä ja toivoen, että meillä on hyvä ja pystyvä diakonian virka kirkossamme myös tulevaisuudessa, koska minä keikuttelen keinutuolissa ja syön kiisseliä paljon aikaisemmin kuin piispa Jolkkonen (hilpeyttä salissa). Historia, joka on tämän meidän käsissämme olevan esityksen takana, on tosiaan sellainen, että siinä tavoitteet ja ehdotetut tuloksetkin ovat kulkeneet laidasta laitaan. Sen tähden halusin selvittää itselleni diakonin virkaa koskien, mitä se on, mikä sen arvostus on, miten se on suhteessa toisiin seurakunnan virkoihin?

Menin tämän kolmisäikeisen taakse, eli menin Uuteen testamenttiin siitä huolimatta, että siitä kaksi päivää takaperin ilmeisesti varoitettiin. Historialla on kuitenkin tapana toistua, eikä kaikki, mitä historiassa on tapahtunut, ole vierasta tai huonoa tällekään päivälle. Siis mitä diakonian virka on? Piispa Jolkkonen tässä jo muistaakseni luki Matteuksen evankeliumin 25 luvusta, jossa se selkeästi oli karitatiivista palvelua, ja hyvin puhtaasti sitä. Jos me sitten ajattelemme Stefanus-nimistä diakonia, jota pidetään ensimmäisenä diakonina, niin hänethän palkattiin, tai hän ryhtyi, toimeen, jossa hänen piti selvittää ristiriitoja ja myöskin huolehtia köyhäinhoidosta. Sen lisäksi me tiedämme, että hän oli julistajana erittäin vahva, niin vahva, että hänen vastustajansa eivät saaneet hänen suutansa kiinni muuta kuin kivittämällä. Jos ajattelemme samassa luettelossa numero kakkosta, joka oli Filippos, niin hän ehti Samariaan ennen kuin apostolit. Hän ehti tavoittamaan afrikkalaisen, etiopialaisen virkamiehen ennen kuin muut apostolit, julisti hänelle evankeliumia ja kastoi hänet. Ja palatessaan tältä retkeltään hän Välimeren rantaa kulkien evankelioi ja julisti evankeliumia kaupungeissa Ashdodista Kesareaan. Siis tällaisella pienellä otteella Uudesta testamentista voisimme sanoa, että ainakin tuohon aikaan diakonin tehtäviin kuului karitatiivisesta palveluksesta kaikki julistukseen ja opetukseen asti. Tietysti riippuen tilanteesta ja henkilön kutsumuksesta paino saattoi olla laidassa tai toisessa, mutta saattoi se olla myös keskellä.

Entä sitten sen arvostus? Jeesus opettaessaan Sepedeuksen poikia ja heidän äitiänsäkin vähän sanoi, että ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä kaikkien edestä. Tämä "palvelemaan" tässä on se sama sana, mikä tässä diakonia-sanassa on. Ainakin minä miellän sen niin, että ennen henkensä antamista kaikkien edestä, tämä työ, jota hän suoritti, tämä palvelutyö, oli sitä, jonka hän mielsi ja Markuksen evankeliumin kirjoittaja mieltää diakoniaksi. Siis kaiken sen hyvän, mitä Jeesus teki, ja myöskin sen julistustyön tekemiseksi, Jumalan valtakunnan saarnaamiseksi, jota hän teki. Ja Paavali itse asiassa vahvistaa tämän näkemyksen Roomalaiskirjeen 15 luvussa.

Entä sitten diakonin viran ja muitten virkojen suhde? Efesolaiskirjeen 4 luvussa on laajin sen ajan seurakunnan virkojen luettelo, jossa Paavali sanoo, että Kristus antoi ensin apostolit ja profeetat, evankeliumin julistajat, paimenet ja opettajat. Sitten hän lisäsi, että varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Tämä palvelutyö tässä on myöskin diakoniaa. Ei sitä sanaa diakonia niin tavattoman monta kertaa mainita Uudessa testamentissa ja sitä ei ole viskelty sattumanvaraisesti sinne tänne, vaan tämä sisältö mielestäni pysyy samanlaisena. Elikkä Paavali tässä kuvaa, että kaikkien näiden seurakunnan virkojen summana syntyy seurakunnan diakonia, joka palvelee seurakuntalaisia. Kuulimme tästä samasta jaksosta päätejakeen - oliko edellispäivänä - ministerin lausumana, jolloin hän sanoi, että Kristus liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan. Ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa. Eli näiden virkojen, niin diakonian kuin kaikkien muidenkin, päämääränä on se, että seurakuntaruumis kasvaa ja laajenee rakkaudessa. Tässä puhutaan jo lähetystyöstä, jonka sisältö myöskin on diakoniaa. Se on palvella ihmisiä arkipäivän tarpeissa ja se on julistaa heille evankeliumia heidän iankaikkisen elämän tarpeitansa varten. Yksittäinen diakoni tietysti palvelee henkilöä tai kahta tai jotain ryhmää kerrallaan, koko seurakunta virallaan palvelee tällä tavalla seurakuntaa ja koko maailmaa. Diakonin virka ja käsite diakonia on oikeastaan julkisivu seurakunnasta. Se on sitä paikan päällä, mutta se on sitä myös maailmaan päin.

Mihin tällainen ymmärrys, joka minulle syntyi, johti sitten käytännössä? Tässä tulee ehkä se kerettiläinen ajatus ajatellen meidän kirkkojärjestystä. Minun mielestäni jokaisessa tehtävässä ja virassa, ammatissa, tulisi olla tie ylöspäin, etenemisen mahdollisuus, urapolku. Sitä varmasti tässäkin esityksessä on ajateltu diakonia ja tätä ryhmää ajatellen. Mutta ulottaisin sen urapolun tästä ylöspäin, aina pappisvirkaan asti. Samalla kyllä sanon, että en tarkoita, että kaikkia tähän "diakonaattiryhmään" kuuluvia alettaisiin kouluttaa pappistehtävään, vaan tarkoitan, että tämä olisi vapaaehtoista. Ne, jotka - kuten tuolla alkuseurakunnassa sanottiin - olivat täynnä Pyhää Henkeä ja viisautta eli ovat osaavia ammatissaan ja ovat hengellisesti kypsiä ja kehityskeskusteluissa osoittavat, että heidän halunsa on edetä urallaan, heitä varten tulisi minun mielestäni mahdollistaa tällainen urakehitys ja luoda koulutus - ei enää muutaman päivän tai muutaman viikon koulutus - vaan tyypillisesti kahden kolmen vuoden koulutus oman toimen ohella. Voidaan aina sanoa tietysti, että mene yliopistoon ja lue siellä se neljä vuotta ja tule sitten pappina takaisin. Mutta jos joku on palvellut diakonin tehtävässä 5 - 10 vuotta, perustanut perheen, hankkinut lapsia ja näin pois päin, se ei ole niin yksinkertaista. Mutta silti heillä mielestäni voisi olla tällainen mahdollisuus, joka nuorten kirkkojen piirissä kutsutaan extension-koulutukseksi. Siitä on malleja olemassa. Me tarvitsemme seurakunnassa kaikkia näitä ammattiryhmiä, jotka tähän - edelleen käytän sanaa - "diakonaattiin" kuuluvat, ja mielestäni niitä voitaisiin kehittää ihan sillä lailla kuten ne nyt ovat. Edustaja Vesti mainitsi, että nämä ammattien edustajat itsekin sitä toivovat. Ja jos me ajattelemme heitä myöskin esimerkiksi jumalanpalveluavustajina - tänä päivänä kirkkoherralla on mahdollisuus ottaa mukaan ehtoollisen jakoon tai antaa lupa saarnata. Ei se sen kummallisempaa ole.

No sitten viimeisenä, minulla on samanlaisia kokemuksia kuin tässä edellä tuli myöskin esiin, että diakoni- ja evankelista-sanoja on käytetty samoista henkilöistä. Johtuu ehkä siitä, että diakonin ammatti on sellainen, joka on lähtökohdaltaan empaattinen, halutaan lähestyä ihmistä ja vetää häntä seurakuntaa kohti. Mielestäni meidän tulisi "diakonaatin" koulutuksessa huomioida tämä, että annettaisiin koulutusta, että saisimme kirkkoomme ja seurakuntiimme evankelistoja. Heille olisi tilausta tällä hetkellä, tässä tilanteessa, jossa ollaan. Mielestäni he palvelisivat kirkkoamme siinä, että saisimme lisää jäseniä ja Taivaan valtakuntaan menijöitä. Kiitos.




Paluu