Puheenvuoro
Kainulainen Pauliina
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon ykseyttä moniäänisyyden keskellä vahvistavan työryhmän perustaminen (Edustaja-aloite 2/2011)
Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä toukokuuta 2011 klo 12.30
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, sisaret ja veljet. Minäkin haluan kiittää aloitteen tekijöitä siitä, että olette heittäneet hyvin tärkeän pallon ilmaan. Tämä meidän kirkkomme sisäinen erilleen ajautuminen on päässyt jo niin vakavaksi, että se vahingoittaa meidän kirkon kaikkea työtä ja elämää, näin ei voi jatkua. Tämä teidän aloitteenne sisältää ajatuksia herättäviä sanoja, kuten samassa pöydässä, luoda pelisääntöjä ja vieraanvaraisuus. Tämä aloitteen eetos tiivistyy minun mielestä tässä. Varmaan monelle hyvin tuttu ikoni, Rublevin Pyhän Kolminaisuuden ikoni, keskiaikainen venäläinen ikoni, joka tunnetaan myös nimellä Abrahamin vieraanvaraisuus. Tätä on innoittanut Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus siitä, miten Abraham ja Saara osoittivat vieraanvaraisuutta kolmelle muukalaiselle, jotka lähestyivät heidän kotiaan. Tämä tunnetaan erityisen hyvin myös kreikankielisellä termillä filoksenia, joka ehkä suoraan käännettynä olisi muukalisrakkaus, siis samassa pöydässä vieraista tulee ystäviä. Onhan tämä selvästi ehtoolliseen viittaava ikoni. Tässä minusta erityisen ihmeellisellä tavalla nähdään meidän kristittyjen jumalakuva, käsitys Jumalasta. Kolmiyhteinen Jumala on itsessään jo kolmen erilaisen persoonan yhteisö, yksi Jumala on kolmen erilaisen persoonan yhteisö.
Kun pallo on heitetty ilmaan, haluaisin ehdottaa, että siitä ottaisi kopin piispainkokous. Piispa Häkkisen ajatuksiin voin tässä tietysti yhtyä. Tämä on vähän omapäistä ehdottaa, mutta ehkäpä meidän työskentelyn ei tarvitse olla niin jäykkää, ettenkö voisi muutaman ajatuksen tuoda vaatimattomasti harkittavaksi erilaisissa yhteyksissä missä tästä teemasta nyt eteenpäin keskustellaan. Kun ajattelen aloitteentekijöiden erittäin arvokasta intentiota, niin tuntuisi luontevammalta koota eri tavalla uskoaan painottavia kirkon jäseniä rukoilemaan ja keskustelemaan sellaisessa kohtaamisten sarjassa, jota piispainkokous organisoisi. Viittaan niihin suhteellisen hyviin kokemuksiin, mitä tästä edellisestä isosta ja raskaastakin prosessista oli parisuhdelain äärellä. Silloin oli kutsuseminaarien sarja ja minun mielestä sen tarjoamien puitteitten, seinien sisäpuolella oli jossain määrin mahdollista päästä poteroista ylös todelliseen kohtaamiseen. Nyt voitaisiin mahdollisesti aloittaa jotain samantyyppistä, vähän suppeampi varmaan riittäisi ja ennen muuta teema olisi toinen, ei sen saman tahkon kiertämistä, vaan huomattavasti laajemmat ja syvältä luotaavammat teemat, jotka koskettelisivat kirkon olemusta, Raamatun tulkintaa, sitä mitä olisi kirkon omin teologian tekemisen tapa. Ajattelen, että tällaisessa kohtaamisessa olisi hyvä olla aluksi ainakin rajallinen määrä kutsuttuja osanottajia, jotta kohtaaminen olisi turvallista. Tämä joukko voisi koettaa sanoittaa kunnioittavan kuuntelemisen ja kommunikaation pelisääntöjä.
Mielestäni tässä kirkolliskokouksessa me ollaan jo päästy hieman eteenpäin tällaisessa etsimisessä ja nyt voisi pysähtyjä tietoisesti sanoittamaan mitä on jo löydetty ja myös syventämään sitä edelleen. Kutsuseminaarien jälkeen kenties olisi aika sitten laajalle aivoriihelle siitä, mitä on kirkon omin ääni ja teologia. Kaikki tämä tapahtuisi rukouksen ympäröimänä niin, että todella varattaisiin aikaa yhteiselle hartaudelle, että voisimme tunnistaa toinen toisemme kristittyinä.
Vaikka tämä ehdotukseni poikkeaa siitä, mikä on aloitteen ehdotus, niin toivon, että tästä voidaan keskustella. Tätä voitaisiin makustella eri tahoilla, erityisesti katson teihin arvostetut ja kunnioitetut piispamme. Helppoahan tämmöinen ei tule missään tapauksessa olemaan ja siksi vielä ehkä tästä filoksenia-ikonista pari sanaa. Tämä on keskiajalta, mutta ikonit sinänsähän ovat sieltä varhaisen kirkon ajalta meidän yhteistä hengellistä aarteistoa ja kaikessa raadollisuudessaan siihen kirkkoisien aikaan kannattaa joka ajassa palata, siihen, mikä siellä on ollut kestävää. Tässä on vielä sellainen näkökulma, monille tärkeä, että saman pöydän ympärillä tämä neljäs sivu on tyhjä kutsuvasti, se kutsuu tähän pyhään yhteisöön mukaan ikonin edessä hiljentyvän. Vielä viimeinen mielleyhtymä siitä Raamatun kertomuksesta, joka tämän taustalla on. Abraham ja Saara olivat jo luopuneet toivosta, että he voisivat saada lapsen, mutta Jumalan muukalaisilla oli heille viesti, että kuivettuneesta syntyy vielä uutta. Se oli vaikea viesti uskoa, mutta niin kävi ja niin käy tänäkin päivänä meidän kirkossamme.
Paluu