Puheenvuoro



Cantell Risto, kirkkoneuvos

Otsikko:
Sopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen metodistikirkon sekä Finlands svenska metodistkyrkan välillä (Kirkkohallituksen esitys 8/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä marraskuuta 2009 klo 12.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kirkkomme ja Suomen metodistikirkkojen oppikeskustelut, joita on käyty vuodesta 2002 vuoteen 2007 ovat johtaneet yhteiseen loppuraporttiin Kristuksesta osalliset - Delaktiga i Kristus. Sen perusteella kirkkojen valtuuskunnat esittävät yksimielisesti omille kirkoilleen, että kirkot solmisivat yhteistyösopimuksen. Suomen metodistikirkko ja Finlands svenska metodistkyrkan ovat omalta osaltaan jo hyväksyneet sopimuksen, joka nyt on kirkolliskokouksen käsiteltävänä oman kirkkomme järjestyksen mukaisesti. Sopimusluonnosta ja sen taustalla olevaa oppikeskustelua sekä asiakirjaa Kristuksesta osalliset selvitetään kirkkohallituksen esityksessä kirkolliskokoukselle. Tämän kirkkohallituksen esityksen lisäksi haluan todeta asiasta seuraavaa.

Ensiksi metodismista. Metodismihan on alun perin Englannissa 1700-luvulla anglikaanisen kirkon sisällä syntynyt herätysliike, jonka perustajana pidetään anglikaanista pastoria John Wesleytä. Tämä kirkon sisäinen herätysliike ajautui kuitenkin pian Englannin kirkon ulkopuolelle ja järjestäytyi itsenäiseksi kirkkokunnaksi. Englannista Yhdysvaltoihin muuttaneiden siirtolaisten mukana metodistikirkko tuli Amerikan mantereelle. Englantiin jääneet metodistit - se metodistikirkon haara joka jäi Brittein saarille, ja Yhdysvaltoihin juurtunut metodistikirkko kehittyivät erilaisissa ympäristöissä hieman eri suuntiin. Brittein saarten metodistit korostivat eroavaisuuttaan englannin kirkosta ja omaksuivat matalakirkollisen kirkkojärjestyksen, johon ei kuulu piispan virkaa. Yhdysvaltoihin kotiutunut ja sieltä muualle maailmaan levittäytynyt yhdistynyt metodistikirkko United Metodist Church puolestaan on piispallisen järjestyksen omaava kirkko, joka on ekumeenisesti aktiivinen Yhdysvaltain kirkkojen neuvoston jäsen ja Kirkkojen maailmanneuvoston aktiivinen jäsenkirkko. Metodisteja on maailmalla yli 50 miljoonaa. Suomessa sitä vastoin molemmat metodistikirkot, Suomen metodistikirkko ja ruotsinkielinen Finlands svenska metodistkyrkan ovat kooltaan pieniä, mutta ekumeenisesti aktiiveja. Molemmat ovat myös Suomen ekumeenisen neuvoston jäsenkirkkoja.

Sekä luterilaiset kirkot että metodistikirkot kunnioittavat reformaation perintöä ja ovat viime vuosien tai vuosikymmenien aikana lähentyneet toisiaan. Metodismin historiassahan kerrotaan, että Wesleyn herätykseen vaikutti ratkaisevalla tavalla se kokous, johon hän osallistui. Siellä luettiin Lutherin selitystä roomalaiskirjeeseen. Luterilainen maailmanliitto ja metodistien vastaava kansainvälinen yhteistyöjärjestö Metodistikirkkojen maailmanneuvosto kävivät 1980-luvulla oppikeskustelut, joiden vuonna 1984 julkaistussa loppuraportissa "Kirkko. Armon yhteisö" suositetaan kummankin jäsenkirkoille askelten ottamista kohti täyttä Sanan ja sakramenttien yhteyttä. Tällaisten askelten ottamisesta on kysymys tässä sopimuksessa, joka nyt on käsiteltävänä. Tämän suosituksen mukaisesti Saksassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Norjassa on käyty kansallisia oppikeskusteluja metodistien ja luterilaisten välillä ja niissä on tapahtunut selvää lähentymistä. Samanlainen prosessi on ollut meidän maassamme käynnissä. Juuri ennen tämän kirkolliskokouksen alkua uskonpuhdistuksen muistopäivänä 31.10. vietettiin Augsburgissa Saksassa Luterilaisen maailmanliiton ja Roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1999 - siis 10 vuotta sitten allekirjoitetun asiakirjan "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista", 10-vuotisjuhlaa. On mielenkiintoista, että vuonna 2006 myös Metodistikirkkojen maailmanneuvosto hyväksyi tämän merkittävän ekumeenisen asiakirjan, jossa metodistit siis haluavat osoittaa olevansa luterilaisen vanhurskauttamisopin vankkumattomia kannattajia.

Nyt käsiteltävänä olevassa sopimuksessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen metodistikirkkojen välillä on kolme tärkeää asiaa, jotka vaikuttavat olennaisesti kirkkojemme keskinäisen yhteyden lisääntymiseen ja syventymiseen. Ne ovat 1. toisen kirkon olennaistuntomerkkien, Sanan ja sakramenttien tunnustaminen oikeaksi, 2. toisen kirkon piispan, papin ja diakonin virkojen tunnustaminen oikeiksi viroiksi sekä 3. toisen kirkon jäsenten toivottaminen tervetulleeksi ehtoolliselle. Tämän sopimuksen hyväksyminen on sopusoinnussa edustajien pöydille jaetun kirkkomme ekumeenisen strategian "Meidän kirkko - ykseyttä etsivä yhteisö" kanssa. Luen tästä strategiasta pari kappaletta jaksosta, jonka otsikko on "Tavoittelemme yksimielisyyttä uskon perustotuuksista kaikkien kristittyjen kanssa". Nämä ovat sivuilta 18 ja 19:

"Kirkkomme on tunnustuksellinen luterilainen kirkko, joka uskollisena omalle traditiolleen ja tunnustukselleen pyrkii yksimielisyyteen uskon perustotuuksista kaikkien kristittyjen kanssa. Kirkkomme käsityksen mukaan ykseyttä ei voida saavuttaa opillisista eroista vaikenemalla. Vain siellä, missä kirkot ottavat vakavasti oman oppinsa ja tunnustuksensa, ne voivat kohdata aidosti toisten perinteiden edustajat."

Sitten toinen sitaatti sivulta 19. Jakson otsikkona on "Toimimme yhteistyössä kaikkien Suomessa toimivien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa: "Toimimme yhteistyössä myös sellaisten kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa, joiden oppi ja tunnustus eroavat omastamme. Yhteisenä tavoitteena on ykseyden, todistuksen ja palvelun vahvistaminen Kristittyjen yhteistyön
lähtökohtana on usko Kristukseen Jumalana ja Vapahtaja sekä Raamatun auktoriteetin ja kolminaisuusopin hyväksyminen."

Tämä sopimus on merkittävä ekumeeninen asiakirja ja pieni askel oikeaan suuntaan.


Paluu