Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Värderade ordförande, arvoisa puheenjohtaja, arvoisat kollegat, värderade kolleger. Minusta tämä keskustelu on ollut hyvin poikkeuksellinen positiivisessa mielessä. Yleensähän on niin, että jos haluaa tietää minkä takia joku tietty järjestelmä on erinomainen, pitää ehdottaa siihen muutosta. Sen jälkeen tulee pitkä lista siitä, minkä takia sitä ei saa muuttaa. Näin ei ole nyt käynyt. Toinen askel on yleensä se, että kun esitetään muutosmallia, sanotaan, että ehkä pitäisi muuttaa, mutta ei ainakaan tällä tavalla. Nyt tämäkään ei ole täällä meillä ollut asianlaita. Edustaja H. Hiilamolla oli huoli siitä, minkälainen signaali tästä lähtee. Minusta tämä on erittäin vahva, tärkeä signaali: Me olemme yksimielisiä siitä, että muutos pitää tehdä. Ymmärtääkseni olemme myös yksimielisiä siitä, että nyt esitetyt päälinjat ovat oikeat ja näillä mennään. Seuraava askel on se, että ruvetaan katsomaan, mitä pitää vielä niin sanotusti viilata, mitä pitää lisätä, mitä pitää ottaa pois ja se on jatkoprosessin tehtävä. Sen takia tarvitaan myös perusteellinen jatkoprosessi. Signaali lähtee täältä tällä viikolla ja työ jatkuu. Minusta näin on erinomaisen hyvä. Joistakin puheenvuoroista tuli mieleen kotikaupunkini Espoon perusturvajohtajan toteamus, kun keskustelimme terveysasemien kehittämisestä ja uusien mallien luomisesta. Hän sanoi, että toivottavasti potilaslähtöisyys ei tarkoita sitä, että potilaat käyvät terveysasemien ovella ja lähtevät pois. Minusta tuntuu, että tämä olisi hyvä muistaa myös nyt, kun puhutaan rakenneuudistuksesta ja jäsenlähtöisyydestä. Avainajatus seurakuntarakenteen muutoksessa on leveämmät harteet. Kirkollisessa keskustelussa se on synonyymi kuntapuolella käytettävälle sanonnalle "vahva peruskunto". Koen molemmissa ongelmallisena sen, että ei ole määritelty sitä, mitä tarkoitetaan vahvalla peruskunnalla ja voitaisiinko siihen päästä jollain muulla tavalla kuin yhdistämällä kuntia, esimerkiksi tekemällä uusjakoa työtehtävien ja vastuiden välillä. Jos otetaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuoli pois kunnilta valtion hoidettavaksi, meillä olisi suuri joukko erittäin vahvoja peruskuntia. Mutta tästä ei puhuttu, sen vuoksi meillä on nyt tämä sekamelska valtiollisella ja kunnallisella puolella ja minä toivon, että kun tämän kirkollisen rakennemuutoksen päälinjoja lähdetään pohtimaan, kehittämään ja jalostamaan, pohdittaisiin tosi tarkasti sitä, mihin nämä leveämmät hartiat tarvitaan. Eri puolilla maata, eri seurakunnissa, eri yhtymissä. Sen jälkeen kun pohdinta on käyty, määritellään hartioiden tuumakokoa. Että tästä ei tulisi vain mantra: Kun vain saadaan leveämmät hartia, niin kaikki järjestyy. Nyt esitettyä yhtymämallia ja sen kehittämistä, jota lämpimästi kannatan, on luonnehdittu kevytrakenteiseksi palveluorganisaatioksi. Minä toivon, että siihen päästään, mutta tällä hetkellä se ei kyllä ole sitä. Tehtävälistaa ja organisaatiota katsellessa en ymmärrä, miten sitä voi sen enempää sanoa kevytrakenteiseksi kuin palveluorganisaatioksikaan. Se vaatii jalostamista. Mutta esitetyt päälinjaukset osoittavat, että olemme hyvällä tiellä. Seurakuntia on kuultu. Tämä tarkoittaa sitä, että seurakuntalaisia on kuunneltu. Nyt pitää vain jatkaa samalla tiellä ja todeta, että tuleva työ vaatii herkkyyttä, joustavuutta ja vaihtoehtoisuutta. Näissä kaikissa tulee ottaa huomioon paikalliset ja alueelliset olosuhteet. Mutta kuten sanottua, esitetyt päälinjaukset osoittavat, että tällä tiellä olemme ja se tietää tulevaisuutta ajatellen mielestäni hyvää. Kielellisiä haasteita rakennemuutokseen liittyen en käsittele tässä ja nyt. Toivon ja uskon, että niitäkin otetaan vakavasti huomioon, selvitellään ja käsitellään niin valiokuntakäsittelyssä kuin prosessissa myöhemminkin. Svenska dagenin suuri anti minulle oli se, että jaettiin hallintovaliokunnan mietintö pöydillemme. Hallintovaliokunta esittää meille, että antaisimme kirkkohallituksen tehtäväksi luoda kirkollemme kielistrategia. Tämä on mielestäni vahva signaali siitä, että tässäkin kirkkomme ottaa vastuunsa ja toiveeni myös kielellisesti hyvästä käsittelystä ei ole turha.


Paluu