Puheenvuoro
Björkstrand Gustav
,
biskop
Otsikko:
Ahvenanmaan kirkkoherrojen ja muiden seurakunnan työntekijöiden suomen kielen taidon vaatimus (Hiippakuntavaltuuston esitys 5/2009)
Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2009 klo 10.35
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kuten näistä asiakirjoista näkyy, aloite on ollut useaan otteeseen Porvoon hiippakuntavaltuuston käsittelyssä. Tämä osoittaa, että asiaan on suhtauduttu hyvin vakavasti; ovathan kielivähemmistöasiat Porvoon hiippakunnalle tärkeitä. Aloite on sen lisäksi periaatteelliseltakin kannalta merkityksellinen. Vastakkain ovat kaksi tärkeää periaatetta. Toisaalta kirkkomme on kiitettävällä tavalla halunnut huolehtia siitä, että kaikille kirkon jäsenille julistetaan Jumalan sanaa ja tarjotaan kirkollisia toimituksia ja sielunhoitoa jäsenten omalla äidinkielellä. Näin oli ennen suomenkielisten kohdalla, vuosisatoja Ruotsin valtakunnassa, reformaatiosta lähtien, joskaan asiaa ei aina hoidettu hyvin - se on myönnettävä. Niin myös tänään ruotsinkielisten ja saamenkielisten sekä viimeksi viittomakielisten kohdalla. Tästä halutaan pitää kiinni jatkossakin. Se on ehdottoman tärkeä periaate. Toisaalta taas tilanne mutkistuu Ahvenanmaan kohdalla sen takia, että maakunta on kansainvälisten sopimusten ja Suomen perustuslain mukaan yksikielisesti ruotsinkielinen. Tämän takia on periaatteelliselta kannalta ongelmallista, että ahvenanmaalaisilta vaaditaan suomen kielen taitoa, vaikkakin aika vaatimattomalla tasolla. Tilannetta vaikeuttaa vielä sekin, että monet ahvenanmaalaiset eivät lue suomea koulussa ja että useimmat ylioppilaat hakevat ammattikoulutuksensa Ruotsista, joten heillä ei tätäkään kautta ole suomen kielen taitoa. Ne jotka opiskelevat esimerkiksi Åbo Akademissa, lukevat tietenkin suomea ja pystyvät hoitamaan tämäntyyppisiä tehtäviä suomen kielellä. Mutta kaikki eivät näin tee. Valtaosa Ahvenanmaan ylioppilaista hakeutuu Ruotsiin ammattikoulutukseen.
Kirkkolaki antaa toki tuomiokapitulille mahdollisuuden myöntää erivapauden seurakunnan papin, lehtorin ja kanttorin viran osalta, ja muun viran osalta erivapauden myöntää se viranomainen, jonka toimivaltaan viran perustaminen kuuluu. Tämän erivapausmenettelyn monet ahvenanmaalaiset kokevat loukkaavana perustuslain ja kansainvälisten sopimusten valossa. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 8 c §:n mukaan Oulun hiippakunnan tuomiokapitulilla on oikeus päättää kirkkoherrojen kielivaatimuksesta kaksikielisissä seurakunnissa, jotka sijaitsevat osittain tai kokonaan saamelaisten kotiseutualueilla. Aloitteessa esitetään samantapaista menettelyä Ahvenanmaan osalta. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli saisi aloitteen mukaan vastaavan oikeuden päättää ahvenanmaalaisten seurakuntien kirkkoherroja, pappeja ja muita työntekijöitä koskevista kelpoisuusvaatimuksista. Sen sijaan hiippakuntakokouksen ehdotuksen mukaan tämä oikeus koskisi kirkkoherrojen suomen kieltä koskevia kelpoisuusvaatimuksia kuten Oulun hiippakunnan kohdalla on asian laita. On itsestään selvää, että suomenkielisten hengellisestä elämästä halutaan jatkossakin huolehtia Ahvenanmaalla. Itse asiassa siellä on - kuten jo kuulimme - pappeja, joiden äidinkieli on suomi mutta jotka toimivat ruotsin kielellä sekä tarvittaessa myös omalla äidinkielellään. Jos aloite tulee hyväksytyksi, tuomiokapitulin vastuulla on, että niissä seurakunnissa, joissa on huomattava määrä suomenkielisiä, kielivaatimukset pysyvät entisellä tasolla, mutta kaikilta ei tätä automaattisesti vaadita. Näin avautuu mahdollisuus saada myös Ruotsissa koulutuksensa saaneita ja usein Ahvenanmaalta tulleita päteviä pappeja kirkkoherran virkoihin. Kaikille suomenkielisille tulee jatkossakin tarjota palveluja suomen kielellä. On lopuksi muistettava, kuten jo edustaja Lindbäck tässä totesi, että kirkolliskokouksella on mahdollisuus seurata tilanteen kehitystä ja muuttaa lainsäädäntöä, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Porvoon hiippakunnalla on kirkolliskokouksessa ainoastaan kuusi jäsentä piispansa lisäksi, joten suomenkieliset tästä asiasta päättävät nyt ja tulevaisuudessa.
Arvoisa puheenjohtaja, värderade ordförande. I stiftfullmäktiges framställning i Borgå stift 5/2009 föreslås att kyrkoordningens stadganden om språkkrav för kyrkoherdar skall ändras så att domkapitlet i Borgå stift skall få rätt att besluta om språkkunskaperna i finska för kyrkoherdar i församlingarna på Åland. Förslaget ligger helt i linjen med motsvarande stadganden i kyrkoordningen 6 kapitlet 8 c § som ger domkapitlet i Uleåborgs stift möjlighet att bestämma om kraven på språkkunskaper för kyrkoherdar i tvåspråkiga församlingar som helt eller delvis hör till samernas område. Initiativet grundar sig på det faktum att Åland enligt vår grundlag och internationella avtal är enspråkigt svenskt. En förändring av lagstiftning på denna punkt innebär inte att skyldigheten där att erbjuda gudstjänster, förrättningar och själavård på finska skulle försvinna. Domkapitlet i Borgå stift skulle i fortsättningen ansvara för att det finns präster på Åland som kan betjäna de finskspråkiga på behörigt sätt.
Paluu