Puheenvuoro
Simola Pertti
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2012 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2012 - 2014, talousvaliokunnan mietintö 4/2011 kirkkohallituksen esityksestä 11/2011
Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2011 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2012, toiminta- ja taloussuunnitelma 2012–2014 on selkeä ja hyvin laadittu asiakirja. Suunnitelman esitykset ovat perusteltuja. Talousarvion sitovuustaso on määritelty laajoina kokonaisuuksina. Tämä antaa toimiville yksiköille suuren liikkumavaran ja hyvät toimintamahdollisuudet sekä myös vastuun talouden käytöstä.
En käy talousvaliokunnan mietintöä lukutaitoiselle yleisölle yksityiskohtaisesti läpi, poimin sieltä vain joitakin asioita. Aloitetaan seurakuntien talouden kehityksestä. Suunta on ollut, kuten hyvin tiedämme, tiukkeneva. Kirkollisverotulot ovat vähentyneet, negatiivisen vuosikatteen ja negatiivisen tuloksen tehneiden seurakuntien lukumäärä on kasvanut, voisi sanoa melkein dramaattisesti. Tämä ilmenee mietinnön sivulla 4 olevasta taulukosta, jossa katsotaan vuoden 2007–2010 negatiivisen tuloksen tehneiden seurakuntien lukumäärää. Viime vuoden talousarviomietinnössä talousvaliokunta pyysi kirkkohallitusta selvittämään taustat ja syyt, jotka ovat vaikuttaneet negatiivisten tulosten ja vuosikatteiden syntyyn. Kirkkohallitus on yhdessä tuomiokapituleiden kanssa tehnyt työtä käskettyä, laatinut raportin, pohtinut toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Talousvaliokunta tahtoo kiittää tästä hyvin tehdystä työstä ja pitää tärkeänä, että työskentelyä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien seurakuntien tukemiseksi jatketaan.
Sitten pari sanaa eläkelaitoksesta. Vuoden 2010 lopussa valmistui uusi eläke-ennuste, joka antaa hyvän pohjan arvioida kirkon eläkelaitoksen tulevaisuutta. Näkymät eivät ole mustanpuhuvia. Nykyinen rahastointi riittää varsin pitkään. Pitkän tähtäimen rahoituksen turvaamiseksi toiminta- ja taloussuunnitelmassa esitetään kirkkotyönantajien eläkemaksun korottamista prosenttiyksiköllä 27 %:sta 28 %:iin. Lisäksi toimintasuunnitelmaan on sisällytetty vuodesta 2013 alkaen kirkollisverosta perittävä eläkerahastomaksu siten, että maksulla kerättäisiin vuonna 2013 10 miljoonaa euroa. Eläkerahastomaksusta tehdään erillinen päätös tässä kirkolliskokouksessa ja sen keräämisestä päätetään ensi vuonna vuoden 2013 talousarvion vahvistamisen yhteydessä. Työnantajaeläkemaksun nousu ja eläkerahastomaksun käyttöönotto rasittavat runsaasti seurakuntien taloutta ja vaativat varmasti talouden sopeuttamista näihin uusiin lisäkuluihin. Tästä huolimatta talousvaliokunta pitää molempia ratkaisuja tarpeellisina kirkon eläketurvan varmistamiseksi.
Kirkon yhteiseen toimintaan vuoden 2012 talousarviossa myönnettävien kehysmäärärahoja esitetään pienennettäväksi 5 %. Vuosien 2013–2014 kehyksien arvioidaan nousevan 0,5 %. Nämäkin lisäykset tarkoittavat käytännössä reaalisten resurssien vähentämistä. Vähennys on perusteltu kirkon verotulojen pienentyessä. Kirkkohallitus ja hiippakunnat ovat sopeuttaneet toimintasuunnitelmansa niukkeneviin resursseihin. Tätä voidaan pitää kiitettävänä suorituksena. Samalla talousvaliokunta huomauttaa, että järjestöille ja laitoksille myönnettävät avustukset on pidetty aiemmalla, vuoden 2011 tasolla. Niihin ei ole siis tätä kehyksiin tehtyä 5 % leikkausta sovellettu. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan vuoden 2013 talousarvion valmistelussa nämä avustukset tulee ottaa uuteen tarkasteluun ja lähtökohtana tulisi olla avustusten suhteuttaminen talousarvion kehysten mukaisesti.
Kirkkohallituksen toiminnan voi jakaa kahteen osaan, perustoimintaan ja kehityshankkeisiin. Perustoiminnat ovat tärkeitä ja ne on hyvin esitelty toimintasuunnitelman liiteosassa. Kehityshankkeita on kuusi. Niistä kaksi liittyvät kirkon ydintoimintaan: Meidän kirkko -strategian jalkauttaminen ja Hengellinen elämä verkossa. Neljä muuta liittyvät enemmän tukitoimintoihin: rakennemuutokseen, kirkonkirjojenpitoon, kirkkolain kodifiointiin ja Kirkkohallituksen organisaation ja strategian kehittämiseen. Näihin hankkeisiin käytetään runsaasti rahaa. Käyttötalouden kustannukset ovat ensi vuonna 4,4 miljoonaa euroa ja investoinnit 4,2 miljoonaa. Talousvaliokunta on kannanotossaan nostanut lyhyesti esiin hankkeita koskevia näkökohtia ja pitää tärkeänä sitä, kirkkohallituksen kehityshankkeisiin sisältyy jatkossakin seurakuntaelämää vahvistavia toiminnallisia hankkeita.
Erikseen tahdon nostaa esiin valiokunnan näkemyksen siitä, että kirkkohallituksen strategiahankkeen yhteydessä tulisi arvioida, miten kirkkohallitus voi tukea seurakuntia rakentamiseen, peruskorjaukseen ja kiinteistöihin liittyvissä asioissa. Rakennukset ovat seurakuntien arvokasta omaisuutta, jonka hoito on kallista. Tähän kirkossa on syytä kiinnittää suunnitelmallisesti huomiota. Olisi ehkä mietittävä, onko se tulevaisuudessa yksi Kirkkohallituksen strategisista painopisteistä.
Hiippakunnat ovat sopeuttaneet toimintansa annettuihin kehyksiin. Hiippakuntavaltuustot vastaavat hiippakuntien toiminta- ja taloussuunnittelusta. Talousvaliokunnan keskustelussa, vaikka se ei mietintöön saakka ulottunutkaan, kiinnitettiin huomiota siihen, että hiippakuntien kehyksen mukaiset määrärahat ovat hiukan yli miljoona euroa, eli selvästi pienemmät kuin Kirkkohallituksen kokonaiskehys. Pienempää talousarviota saattaa olla vaikeampi sopeuttaa vähennyksiin kuin suurta. Siksi on ehkä syytä jatkossa arvioida tehdäänkö kehyksen muutokset, leikkaukset ja lisäykset, yhtä suurina Kirkkohallituksen ja hiippakuntien kohdalla.
Seurakunta-avustukset ovat vuoden 2012 talousarviossa pienentyneet tähän vuoteen verrattuna 1,1 miljoonaa euroa eli 8 %. Suurimmat vähennykset kohdistuvat yhdistymisavustuksiin,
600 000
euroa, jotka ovat itse asiassa olleetkin määräaikaisia ja rakennusavustuksiin 500 000 euroa. Molempia vähennyksiä voi tässä talousarviossa pitää perusteltuina. Molempia on kuitenkin syytä arvioida jatkossa. Rakennusavustusten vähentäminen ei saa johtaa kiinteistöomaisuuden rappeutumiseen. Kuntauudistuksen myötä rakennemuutoksen tukeminen saattaa tulla uudestaan tarpeelliseksi.
Lähetekeskustelussa edustaja Sipola kiinnitti huomiota Pitkänniemen sairaalan hautausmaan avustusanomukseen, jota kirkkohallitus ei ollut esittänyt hyväksyttäväksi. Avustusanomuksessa esitetään 5000–6000 euron vuosittaista määrärahaa tämän hautausmaan ylläpitokustannuksiin. Talousvaliokunta on selvittänyt tätä asiaa ja saanut tietoon sen, että maassamme on vuoden 1993 tilanteen mukaan ollut 64 yksityistä hautausmaata. Tämänhetkistä tilannetta emme ehtineet tarkistaa. Näitä on muun muassa Vapaa-ajattelijoilla, helluntaiseurakunnilla, vapaaseurakunnilla, metodistiseurakunnilla, kyläkirkkoyhdistyksillä 13, yksityisiä hautausmaitakin 12. Tästä syystä talousvaliokunta katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista keskusrahaston määrärahalla lähteä yhtä yksityistä hautausmaata ja sen hoitokustannuksia hoitamaan. Kun kaiken lisäksi näitä kyläkirkkoyhdistysten hallitsemia hautausmaita myöskin paikallisseurakunnat ovat omalla kustannuksellaan hoitaneet, varmaan Pitkäniemen hautausmaakin tulee tämän kuntayhtymän alueella olevien paikallisten seurakuntien varoin hoidetuksi. Näin tätä edustaja Sipolan esiin nostamaa avustusta ei ole lisätty talousarvioon.
Uutena osastona toiminta- ja talousarviossa on Kirkon palvelukeskus, Kipa, omaa sukua HeTa. Tästä on tullut myös talousarviokäsittelyyn uusi ponsi 4, jossa vahvistetaan perusteet, joiden mukaan keskuksen palvelumaksut määräytyvät. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan keskuksen palveluiden yksikköhinnat, jotka eivät tässä esittelyssä näy, ovat varsin kohtuullisia. Palvelukeskuksen käynnistyminen näyttää lähteneen liikkeelle hyvin. Ensimmäinen toimipiste on perustettu Ouluun, toinen perustetaan Porvooseen. Henkilöstön rekrytointi on aloitettu, seurakuntien liittymisestä keskuksen asiakkaiksi vuosina 2012–2017 on päätetty. Tietojärjestelmien hankintapäätös on tehty. Tähän päätökseen tosin varmasti liittyy haasteita, kun mukana on viisi eri ohjelmatoimittajaa. Käynnistämiseen liittyvät kustannukset siirretään alijäämänä omakatteiseen rahastoon ikään kuin velkana Kirkon keskusrahastolle ja palautetaan vuoden 2017 jälkeen takaisin keskusrahastolle palvelukeskusmaksuina. Näin perustamiskustannukset eivät koidu niiden seurakuntien rasitteeksi, jotka liittyvät palvelukeskuksen asiakkaiksi toiminnan alkuvuosina. Tätä menettelyä talousvaliokunta pitää hyvänä ja oikeudenmukaisena.
Talousarvion investoinnit vuonna 2012 ovat yhteensä 10,9 miljoonaa euroa. Yli puolet liittyy tietojärjestelmäinvestointeihin. Uutena isona osana kiinteistöinvestoinneissa on Kirkkohallituksen Katajanokan toimitilan peruskorjaus, johon suunnittelukaudella arvioidaan kuluvan noin 6 miljoonaa euroa. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että kirkkohallitus selvittää ennen nykyisen toimitilan peruskorjausta mahdollisuutta hankkia uudet ja ehkä tarkoituksenmukaisemmat toimitilat Katajanokan toimitilan tilalle. Rahoituslaskelma osoittaa, että mittavasta investointiohjelmasta johtuen rahavarojen vähennys vuosina 2011–2014 on 24 miljoonaa euroa. Suunnitelmakauden lopussa rahavarat vastaavat seitsemän kuukauden seurakuntamaksuja, kun tavoitteena on oikeastaan ollut yhden vuoden seurakuntamaksut. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että suunnitelmakauden jälkeen rahavarat pysyisivät vähintään seitsemän kuukauden seurakuntamaksujen tasolla.
Talousvaliokunnan mietinnön liitteenä on yleisvaliokunnan hyvin laadittu lausunto, joka kannattaa lukea. Talousvaliokunta ei ole tehnyt muutoksia kirkkohallituksen esittämään vuoden 2012 talousarvioon sekä toiminta- ja taloussuunnitelmaan vuosille 2012–2014. Valiokunnan päätösesitykset ovat mietinnön ponsissa. Kiitoksia.
Paluu