Puheenvuoro
Korhonen Seija
,
edustaja
Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012
Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajakollegat. Seurakuntarakenneuudistuksen lähtökohdat ovat oikeat ja kannatettavat. Perusajatus, että talous ja hallinto ovat leveämmillä hartioilla ja että seurakuntatyö turvataan maan kaikissa osissa ovat kannatettavat, ja toivon tälle työlle menestystä. Kysyn kuitenkin vastaako nyt esitetty yhtymämalli kirkon tulevaisuuden ja taloudellisen kantokyvyn haasteisiin riittävän tehokkaasti? Tämä malli on nyt kuitenkin jatkovalmistelussa. Lähetekeskustelu on ollut hyvin kattavaa ja samoin valiokuntatyöskentely, ja siellä on otettu hyvin huomioon erilaisia kantoja. Toivon itse vielä kuitenkin, että erityisesti kolmeen seikkaan kiinnitetään jatkokäsittelyssä huomiota. Ensinnäkin, yhtymämallin tuomaan hallintoportaan toimivuuteen, ja tähän liittyy myös erityisesti edustaja Kujalan esille nostama asia siihen, että "pitääkö kaikkien kuulua yhtymään"? Toisekseen tähän hallintomallin johtamisjärjestelmään ja kolmanneksi demokratiakysymykseen.
Yhdyn tulevaisuusvaliokunnan ajatukseen siitä, että kestävää ratkaisua ei saada aikaan suhteuttamalla sitä vain ajankohtaiseen kuntauudistukseen. Rakenneuudistusta tulee jatkaa ennen kaikkea kirkon omista tarpeista ja perustehtävästä käsin. Äsken kuulitte edustaja Rossin kokemuksia Kouvolan yhtymämallista. Minä jaan kanssanne kokemukseni vajaan 55 000 hengen Mikkelistä, jossa suoritimme nyt viime tammikuussa ylimääräiset seurakuntavaalit, kun purimme yhtymän. Teimme yhden seurakunnan mallin, jossa seurakunnat toimivat alueseurakuntina. Kokoluokassamme olemme siis tämän 10 vuoden seurakuntayhtymäkokemusten jälkeen nähneet tarkoituksenmukaisemmaksi ratkaisuksi toiminnallisten ja hallinnollisten rajojen häivyttämisen niin pitkälle kuin mahdollista. Ratkaisu oli siis yhden seurakunnan muodostaminen siten, että työalat hoitavat seurakuntatyön alueellisesti ja lähellä seurakuntalaista. Vain tämä malli, tämä toiminta ja hallintomalli mahdollistaa joustavan ja kitkattoman työvoiman käyttämisen koko seurakunnan alueella Mikkelin seudun olosuhteissa. Uusi seurakuntayhtymä 2015 ei tässä suhteessa eroa mitenkään nykyisestä seurakuntayhtymämallista ainakaan tämän kokoluokan seurakunnissa.
Todella suurten seurakuntien tilanne on hieman erilainen. Olennainen ero yhtymän ja yhden seurakunnan mallin välillä on se, että yhtymään kuuluvalla seurakunnalla ja sen kirkkoherralla on vahva veto-oikeus monissa asioissa. Ja tällä hetkellä käsillä olevan ja tulevien kirkon taloudellisten haasteiden näkökulmasta arvioituna "uusi seurakunta 2015" ei anna riittävää liikkumavaraa sellaisille toimenpiteille mitä kirkon tulevaisuuden turvaaminen edellyttää. Se sementoi seurakuntataloudet liian pitkäksi aikaa toiminnalliseen, hallinnolliseen ja taloudelliseen malliin, joka ei mahdollista dynaamista ja luovaa johtamista, sekä seurakuntatyön kustannustehokasta järjestämistä. En näe hyvänä sitä, että kuntarakenneuudistus määrittelee seurakuntauudistuksen aikataulua siten, että kirkko kuntarakenneuudistuksen paineessa valitsee mallin, jossa peruslähtökohdiltaan lähes kokonaan nykyistä yhtymämallia vastaava uusi seurakuntayhtymä 2015 määritellään kirkon tulevaisuuden turvaavaksi ratkaisuksi. Kirkossa ei ole järkevää, eikä tarkoituksenmukaista toteuttaa ainoastaan yhtä hallinnollista rakennemallia. Perustevaliokunnan lausunnon mukaan sille ei ole myöskään teologista perustetta. Jos kuitenkin näin valitaan, puitelaki on tehtävä mahdollisimman väljäksi, jolloin se mahdollistaa joustavasti muuttuvat tilanteet ja paikalliset erityistarpeet. Lisäksi, koska esitetyssä yhtymämallissa seurakuntien omaisuus ja henkilöstö siirtyvät yhtymään, on yhtymän johtamisjärjestelmä ensiarvoisen merkityksellinen ja tärkeä. Kirkkohallituksen, samoin kuin hallintovaliokunnan esitys siirtää valtaa luottamushenkilöiltä papistolle ollen nykyistä epädemokraattisempi. Lisäksi tarvitaan vahvaa hallinto- ja talousosaamista, jotta seurakunnat selviytyvät heikkenevästä taloustilanteestaan.
Tietenkin, jos seurakunnat todellakin luovuttavat omaisuutensa, henkilöstönsä ja päätösvaltansa yhtymälle, se periaatteessa mahdollistaa seurakuntien kustannustehokkuuden parantamisen. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että yhtymä ei voi olla kevytrakenteinen palveluorganisaatio, vaan sillä on oltava demokraattisesti valittu johto. Kirkkoneuvosto, valtuusto ja seurakuntayhtymän johtaja, joka on samalla yhtymän kirkkoherrojen esimies. En siis kannata hallintovaliokunnan esitystä siitä, että yhteisestä kirkkoneuvostosta luovutaan. Demokratian polkeminen ei edistä "läheisyys ja yhteisöllisyys"-periaatetta. Kannatan myös Sammeli Juntusen perustevaliokunnan käsittelyssä jättämää eriävää mielipidettä vahvasta johtajuudesta, jos tällainen yhtymämalli valitaan. Kiitos.
Paluu