Puheenvuoro
Hermonen Merja
,
edustaja
Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010) - Jatkettu lähetekeskustelu
Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 18.28
Teksti:
Ajattelin pappina käyttää teologisen puheenvuoron, mikä sopinee. Mitä on Jumalan Sana? Jumalan Sana kirjaimena ja Jumalan Sana elävänä sanana. Jos me pidämme Jumalan Sanaa kirjaimena ja kirjainta tärkeimpänä, se on yksinkertainen ja selkeä ja konkreettinen. Konkreettisesta ja kirjaimellisesta sanasta syntyy meille myös vastaava tulkinta käytännössä, kun elämme sitä sanaa todeksi. Jos me pidämme Jumalan Sanaa lähtökohtaisesti elävänä, Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksen synnyttämänä ja meissä vaikuttavana sanana, niin se liikkuu, se muuttaa meitä, mutta se elää myös ajassa ja paikassa.
Molemmat tulkinnat Jumalan Sanasta, kirjaimellinen ja elävä, voivat johtaa meitä harhaan, jos ne ovat liian yksipuolisia. Kirjaimellinen tulkinta vie kohti äärimmäistä muuttumattomuutta, sellaista konservatismia, joka kiinnittyy Raamatun sanaan paikalla olevana muuttumattomana, vanhana sanana. Syy tallaiseen kiinnittymiseen on usein se, että me haemme turvaa siitä, joka pysyy paikallaan. Toisaalta Pyhän Hengen eläväksi tekevä sana, ymmärrys ja tulkita, puolestaan voi irrottaa meidät inhimillisiin fiilistulkintoihin. Sitten ollaan eksyksissä tuntumisten ja tunteiden kanssa, koska ne vievät meitä moneen suuntaan. Uskon niin, että me tarvitsemme kirkossa molempia: Jumalan Sanan kirjainta, Raamatun sanaa kirjaimena, ja me tarvitsemme hengen, joka elää tässä ajassa ja paikassa. Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että moraalisissa ja käytännöllisissä kysymyksissä Jumalan sanaa ei vain voi, vaan sitä pitää tulkita Raamatun kirjoitetun sanan pohjalta niin, että annamme sen sanan elää. Miten siis tulkita kirjoitettua sanaa nyt? Tulkinnan ydin on kristityillä Kristus-keskeinen. Jumalan oikea sana on Raamatun mukaan Kristus itse. Hän tuli pelastamaan ja vapauttamaan meidät synnin ja kuoleman vallasta, myös kuolleen kirjaimen vallasta. Siksi hän aloitti uuden liiton, siksi uskallettiin tulkita toisin kuin vanhan liiton aikana. Siksi hänet myös tapettiin.
Nykyään luterilaisessa kirkossa tämä syvä ja keskeinen Kristus-lähtökohta on saanut seurakseen ja täydennyksekseen hyvin ymmärrettävistä syistä luomisen teologian. Sen mukaan Jumalan luominen ei loppunut aikojen alussa, vaan Jumala luo edelleen. Tämän kysymyksen äärellä, jota olemme nyt käsittelemässä, se tarkoittaa sitä, että Jumalan luominen jatkuu myös meidän ymmärtämisessämme. On rehellistä myöntää, että meidän tietomme homoseksuaalisuudesta on kasvanut, ehkä ymmärryksemmekin. Kristus elää meissä nyt elävänä sanana. Hän puhuu meille omassatunnossamme ja sanon tämän sen takia, että haluan niille meistä, jotka nojaavat rakkauden kaksoiskäskyyn, johon Jeesus tiivisti lain, että se on aivan oikein. Elävä sana lähtee juuri siitä ytimestä. Me saamme luottaa siihen. Jumalan jatkuva luomistyö tuo mukanaan sen käytännön asian: Meidän on kestettävä se, että nämä asiat, esimerkiksi homoseksuaalisuuteen liittyvät, ovat olleet ja tulevat olemaan eri tavoin ymmärrettyjä aikain saatossa. Yhtä aikaa meidät on pantu olemaan rohkeita ja menemään tiettömään maastoon niin kuin piispat ovat kirkolliskokouksen pyynnöstä nyt tehneet. Toisaalta meidän on kärsittävä sitä, että lopputulos ei ole meille tyrkyllä valmiina. Tässä vaiheessa omasta puolestani haluan kiittää ensiksikin tehdystä työstä ja haluaisin nähdä niin, että tämä asia jatkuu käsittelyssä. Ei vain siinä, että piispat antavat pastoraalisia ohjeita, vaan myös kirkossa laajemmin. Tähän asiaan meillä ei oikeastaan Jumalan luomistyön jatkuvassa vuossa ole oikeutta edes laittaa pistettä. Käytäntöä, rakkaudellisia käytäntöjä, niitä meidän on jopa velvollisuus kehittää. Siksi toivon - päättyy tämän kokouksen keskustelu tästä aiheesta mihin tahansa äänestystulokseen tai lopputulokseen - että piispat, kun joudutte joka tapauksessa antamaan papeillenne pastoraalisia ohjeita tähän aihepiiriin liittyen tai ainakin käymään pastoraalisia keskusteluja, niin toivotan teille rakkautta ja viisautta näissä keskusteluissa. Luojan kiitos, meillä on kirkkojärjestys sellaisessa jamassa, että teillä on siihen oikeus.
Paluu