Puheenvuoro



Niemelä Pauli, edustaja

Otsikko:
Seurakuntien ja seurakuntayhtymien hallinnon yksinkertaistaminen (Hiippakuntavaltuustoesitys 2/2010)

Täysistunto:
Tiistaina 9 päivänä marraskuuta 2010 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puhemies. Oulun hiippakuntavaltuuston aloite on rohkea, jonkun mielestä ehkä liiankin rohkea. On helppo tunnustaa, että tämänhetkisessä kirkon myllerryksessä tämä ei ole kirkon ykkösjuttuja. Ehkä tästä syystä aloite on tarkoituksellisesti muotoiltu mahdollisuudeksi. Seurakunnilla tai seurakuntayhtymillä olisi mahdollisuus siirtyä yhden päätöksentekoelimen malliin. Ne seurakunnat tai yhtymät, jotka ovat tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen, jatkaisivat edelleen näin. Aloite on pyritty toisaalta muotoilemaan niin, ettei se kahlitsisi valiokunnan luovaa työskentelyä. Se sisältää viittauksenomaisia suuntaviivoja, mitä aloitteella tarkoitetaan ja ajatellaan. Aloite nousee käytännön seurakuntaelämän kokemuksesta ja laajasta tuntemuksesta. Kolme - neljä kertaa kokoontuva kirkkovaltuusto ei näytä tuovan seurakunnissa päätöksenteolle olennaista lisäarvoa. Kirkkoneuvosto, joka nykyisellään useimmiten on "pienoisparlamentti" seurakunnassa, sillä on jatkuva tuntemus ja kyky tehdä seurakuntaa koskevat päätökset. Se on ajan hermolla. Tällä aloitteella siis pyrittäisiin siihen, että hallinto muotoutuisi seurakunnan tarpeista ja tehtävästä käsin. Resursseja vapautuisi siis vielä tärkeämpään tehtävään. Joku epäilevä voi kysyä, syntyykö demokratiavaje. Vastaisin, nykyiseen verrattuna demokratia toteutuisi täyteläisemmin ja suoremmin. Aloitteessa on varsin hyvin tiedostettu, että se on toteutuessaan lakiteknisesti hyvin vaativa ja laaja. Mutta valiokunnalle kysymys voisikin kuulua, miten tuo aloitteen ajatusintentio voisi toteutua niin, ettei se avaisi koko kirkkolain säännöstöä. Löytyykö vielä joku parempi tai vielä suorempi tie? On myös epäilty ja kysytty, kuka valvoo tätä yhtä päättävää elintä. Nykyiselläänhän kirkkoneuvosto valvoo kirkkovaltuuston tekemien päätösten laillisuutta. Vertailukohta kuntaan, siellähän ei enää tunneta vastaavantyyppistä ajattelua, että kunnanhallitus valvoisi kunnanvaltuuston päätöksenteon laillisuutta. Muutoksenhaku olisi entisen tasoinen. Tämä päättävä elin olisi tietenkin äänestäjilleen ensi sijassa suoraan vastuussa. Loppukaneettina toivon, että valiokunta ei ampuisi liian nopeasti tätä alas, vaan tutkisi ennakkoluulottomasti etsien aloitteen intentiolle muodon, tälle ennakkoluulottomalle aloitteelle, johon luulen että seurakunnat tarttuisivat ja sillä voisi olla tulevaisuutta meidän kirkossamme, jossa hallintorakenteiden haitari levenee ja laajenee isojen ja pienten seurakuntien välillä.


Paluu