Puheenvuoro



Kaisanlahti Janne, edustaja

Otsikko:
Maksu kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaamisesta (Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Rohkenin jo näin ensimmäisellä kokousviikollani nousta tänne puhujakorokkeelle sillä tämä asia on sellainen, joka askarruttaa varmasti monia kirkon jäseniä, ja kun viitisen vuotta sitten tulin oman kotiseurakuntani kirkkovaltuustoon valituksi, niin nuorena kirkkovaltuutettuna, en silloin vielä kirkolliskokousedustajana, hautauspalveluihin liittyvät kysymykset olivat ehkä yllätyksekseni niitä kysymyksiä, joiden taholta minuun otettiin eniten yhteyttä. Se tuntui hieman erikoiseltakin nuorena kirkkovaltuutettuna tämmöisiä hautausmaa-asioita, mutta niistä sain sähköposteja ja puhelinsoittoja ihan tavallisilta seurakuntalaisilta. Minä uskon, että moni kokee nämä kirkkoon kuulumattoman hautaan siunausmaksut toisaalta evankeliumin julistamiskysymykseksi, mutta toisaalta myös oikeudenmukaisuuskysymykseksi. Eräs vuosikymmeniä kirkon hallinnossa työskennellyt hyvä tuttavani sanoi minulle tässä taannoin, että hän kuulee hyvin usein sellaisia kysymyksiä, mitä hyötyä jäsenyydestä on, jos muutenkin saa samat palvelut. Edellisellä istuntokaudella tätä asiaa on ymmärtääkseni käsitelty osana hautaustoimenmaksuja koskevaa asiaa, mutta mielestäni on ihan paikallaan, että tämä tulee nyt uudestaan esille. Perusteluna siihen on kirkkoherra Torsten Sandellin aloitteessaan esittämä tilasto kirkkoon kuulumattomien vainajien hautausten ja heidän kirkollisten siunaamistensa kasvun määrästä.

Seurakunnilla ei ole ollut tapana periä korvausta toimituksistaan, tämä on tietysti ihan oikein. Ilmaiseksi olemme armon saaneet, emmekä voi vaatia maksua evankeliumin ilosanomasta. Mutta ei kai tämän kanssa välttämättä ristiriidassa ole se, että kirkko perisi pienen korvauksen niistä kuluista, joita sille tällaisen erikseen pyydetyn toimituksen järjestelyistä aiheutuu, esimerkiksi kanttorin, suntion ja kirkkoherranviraston kanslistin työajassa tai vaikkapa kappelin lämmitys, siivous ym. kuluissa. Vaikka kirkko ei ole tästä maailmasta, niin me kuitenkin elämme tässä maailmassa ja me tarvitsemme uskon lisäksi myös rahaa, että tämä juttu vaan pyörii. Nykyään tällaista korvausta voidaan toki periä kiertoteitse eli esimerkiksi siunauskappelin vuokrana, kuten omassa seurakunnassani on siirrytty tekemään, kun tila varataan kirkosta eronneen henkilön ruumiin siunausta varten. Kun tämä asia tulee käsiteltäväksi, niin toivoisin, että me kaikki omalta osaltamme huolehdimme myös siitä, että asiasta lähtevät mahdolliset väärinkäsitykset oikaistaan. Itse sain jo kuulla kysyttävän, että kirkkoko aikoo ryhtyä rahastamaan ihmisten hautaamisella, että eikö ahneudella ole enää mitään rajaa. Siitä on sitten helppo repiä kaikenlaista huumoria, että jos ei ole rahaa, sittenkö ne jätetään maan päälle vai mitä tehdään ja näin. Aloitetekstissä ansiokkaasti korostetaan mielestäni sitä, että kyse ei ole hautapaikasta aiheutuvista kustannuksista, jotka lain mukaan ovat samat kaikille kuuluvat kirkkoon tai ei. Otin tämän asian sen takia esille, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä on ennenkin masinoitu monennäköisiä kirkosta eroamiseen yllyttäviä kampanjoita virheellisten tietojen perusteella. Siksikin on oltava tarkkana että tämän aloitteen käsittelyä ei missään päästäisi ilman oikaisua uutisoimaan siten, että kirkko aikoo nyt hautaamisilla lyödä rahoiksi.

On pohdittu maksun oikeudenmukaisuutta huomioiden se, että vainaja olisi kuulunut vuosikymmeniä kirkkoon ja vasta viime aikoinaan eronnut. Jos tällaiseen maksuun päädytään, niin johdonmukaisinta mielestäni kuitenkin olisi, että huomioidaan kuolinhetken tilanne. Ketään ei kai ole pakotettu eroamaan kirkosta, kyllä jokainen täältä on omasta vapaasta tahdostaan lähtenyt. Nykyään kirkkoon monikaan ei enää kuulu edes tavan tai kulttuuriperinteen vuoksi. Jos asia esitetään niin, että "älä kuulu kirkkoon, kun saat saman palvelun ilmaiseksi" niin sekin voi lisätä erohaluja ja jälleen meillä on niitä verotuloja entistä vähemmän. Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2008 laatiman julkaisun mukaan mahdollisuus hautaan siunaamiseen on tärkein yksittäinen kirkkoon kuulumisen syy. Muistaakseni 61 prosenttia piti tätä hyvin tärkeänä syynä. Kyllä meidän on tehtävä entistä selkeämmäksi, mitä palveluja kirkon jäsenyyden myötä ihminen tulee saamaan. Karuahan se toki on, jos kirkon sanomaa, joka on meidän perustehtävä, se ydinsanoma, evankeliumin levittäminen tai edes sen kirkon tekemää hyvää yhteiskunnallista työtä ei pidetä kokonaisuudessaan niin tärkeänä, että sitä haluttaisiin jäsenyyttä tukea ilman itselle saatavia konkreettisia toimituksia tai jopa taloudellisia etuja. Mutta kertoihan Jeesuskin Matteuksen evankeliumissa ajasta, jolloin eksytykset tulevat ja monien rakkaus kylmenee.

Lopuksi rohkenen kertoa vielä esimerkin omasta lähipiiristäni. Sukulaiseni oli eronnut kirkosta oltuaan kirkon jäsen yli 50 vuotta. Viimeisinä elinaikoinaan hän oli tietääkseni kotioloissa puhunut aikeistaan liittyä kirkkoon takaisin, mutta se jäi äkkikuoleman vuoksi. Lääkäri sanoi, että se kesti noin kaksi sekuntia. Hänelle järjestettiin kirkollinen hautaan siunaaminen, mikä oli mielestäni ihan perusteltua, kun hän oli kerran tällaista ratkaisua kirkkoon liittymisestä vielä pohtinut eikä ollut kyllä missään vaiheessa tuonut ilmi olevansa kristinuskon vastustaja. Mutta enpä olisi pitänyt millään muotoa epäoikeudenmukaisena, jos tästä palvelusta seurakunnalle aiheutuneista kustannuksista olisi peritty asiaankuuluva korvaus. Ei siinä mielestäni ole kyse siitä, että evankeliumin julistamisesta maksua peritään, ja tuskin yksikään haluttu siunaus tämän takia jäisi pitämättä. Vielä äskeisestä puheenvuorosta totean, että muistaakseni kenttäpiispa toi esiin näkemyksen siitä, että papin palvelu olisi ilmainen, mutta tilavuokrat ja muiden työntekijöiden palvelut voisi harkita korvattaviksi. Valiokuntakäsittelyssä pitäisin tätä ihan pohtimisen arvoisena ajatuksena.


Paluu