Puheenvuoro



Särkiö Pekka, kenttäpiispa

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 4/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kirkon keskushallinnon kokonaisuudistus pyrkii oikeisiin tavoitteisiin, nimittäin siihen, että keskushallinnon tehtävät tulevat tapahtumaan tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Samalla hallinnon raskautta tulisi välttää. Esityksen monet linjaukset tuntuvat minusta hyviltä. Ehkä merkittävin kohta kirkon toiminnan kannalta on esitys kirkon ulkoasiain neuvoston lakkauttamisesta. Sen nykyiset tehtävät on tarkoitus jakaa piispainkokouksen ja kirkkohallituksen kesken. Hallinnolliset asiat, nimittäin ulkosuomalaistyö ja kansainvälinen diakonia, tulisivat kirkkohallitukselle sekä oppia ja ekumeniaa koskevat, ekumeeninen teologia ja lähetystyö, piispainkokoukselle. Tämä jako on minun mielestäni hieman keinotekoinen, sillä nämä kaikki osa-alueet sivuavat hallintoa ja myös oppia. Kirkon kansainvälisen toiminnan jakaminen eri toimielimiin on ylipäänsä huononnus, sillä eri osa-alueet, kirkkojen väliset suhteet, lähetystyö, kansainvälinen diakonia ja ulkomailla asuvat suomalaiset sekä kotimaassa asuvat ulkomaalaiset, linkittyvät monella tavalla toisiinsa ja tarvitsevat koordinointia. Tämä on tärkeää samalla, kun kansainväliset ja monikulttuuriset kysymykset lisääntyvät maassamme.

Kirkon ulkoasiain neuvoston vastuulle on tällä hetkellä keskitetty kokonaiskirkon kansainväliset tehtävät, mikä edesauttaa kokonaisuuden hallintaa ja kehittämistä. Piispojen vastuulla kirkossa ovat oppia ja kirkkojen välisiä suhteita koskevat kysymykset, mikä onkin luonnollista. Piispat sopivat jo nykyisellään arkkipiispan johdolla kirkkomme edustajan nimeämisestä eri kirkkojen piispanvihkimyksiin. Lisäksi ulkoasiain neuvostossa on piispallinen edustus, kun puheenjohtajana on arkkipiispa ja jäseninä kaksi hiippakuntapiispaa. Minusta ulkoasiain neuvoston vahvuutena on sen kokoonpanossa oleva luottamushenkilö- ja asiantuntijaedustus sekä monet neuvoston alaiset työryhmät, joihin sisältyy vahvaa asiantuntemusta.

Olennaista ulkoasiain neuvoston toiminnassa on, että se pystyy luomaan kokonaiskuvan kirkon ulkoasiain hoidosta sekä käytännön toiminnasta. Kirkkohallituksen esittämä malli olisi kyllä organisaatiokaavion näkökulmasta nykyistä yksinkertaisempi, jos ulkoasian neuvosto lakkaisi. Tämä voidaan nähdä hallinnon keventämisenä, mutta merkitseekö se tehtävien hoitamista nykyistä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Kansainvälinen toiminta jakautuisi piispainkokouksen ja kirkkohallituksen välille. Samalla menetetään kirkon ulkoasiain hoidon kokonaisnäkemys. Ehkä selkeämpi malli olisi, jos kansainväliset asiat keskitetään kokonaisuudessaan piispainkokoukselle. Se tosin merkitsisi piispainkokoukselle lisää tehtäviä ja kokoontumisia, mikä voi olla vaikeaa toteuttaa. Mikäli taas ulkoasiain neuvosto päätettäisiin säilyttää, se mahdollistaisi kansainvälisen toiminnan osa-alueiden koordinoinnin ja linkittämisen toisiinsa sekä monipuolisen asiantuntijuuden säilymisen työryhmissä.



Paluu