Puheenvuoro
(Tarkistamaton)


Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Hallintovaliokunnan mietintö 3/2009 hiippakuntavaltuuston esityksestä 5/2009, joka koskee Ahvenanmaan kirkkoherrojen ja muiden seurakunnan työntekijöiden suomen kielen taidon vaatimusta

Täysistunto:
Perjantaina 6 päivänä marraskuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Bästa herr arkebiskop, bästa delegatar. Glad svenska dagen åt er allihopa. Haluan myöskin antaa tunnustusta hallintovaliokunnalle ja sen työlle, mutta koska tässä myös puhutaan siitä, että tuomiokapitulille annetaan vastuu siitä, että Ahvenanmaalla on riittävästi suomen kieltä taitavia pappeja niin haluan tuoda esille myös Porvoon tuomiokapitulin näkökulman. Ymmärrän, jos tämä nyt jonkun mielestä on vähän liian aikaisin tehtyä, koska en edes piispan ominaisuudessa siellä ole ehtinyt olla, mutta teen sen nyt silti näin uskossa. Haluan siis painottaa, että piispana ja tuomiokapitulina olemme valmiit kantamaan vastuumme tässä asiassa. Kielellisenä vähemmistönä meitä ruotsinkielisiä on kohdeltu hyvin meidän kirkossamme, ja myöskin tässä huoneessa ja tässä yhteydessä tälläkin viikolla meille on osoitettu ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Tämä asettaa tietysti meille Porvoon tuomiokapitulissa haasteen, että myös me omassa toiminnassamme pystyisimme yhtä hyvin hoitamaan hiippakuntaamme kuuluvien kielellisten vähemmistöjen asioita. Koska meillähän on kaksikielisissä ja yksikielisissä seurakunnissammekin huomattava suomenkielinen väestönosa. Näin on ollut omassa seurakunnassani, missä olen toiminut kappalaisena, Kemiössä ja monessa muussa. Ja kun erilaisia uusia seurakuntamuotoja on ehdotettu ja niistä on keskusteltu, on silloin tuotu esille mahdollisuus, että siinä saarella olisi perustettu erillinen suomenkielinen seurakunta tai nyt myöhemmin kappeliseurakunta, mutta niiden edustajat eivät ole tätä halunneet, mikä ehkä on osoitus siitä, että heidän asioitaan ei ole hoidettu kovinkaan huonosti, ja myös siitä, että tämä paikallisseurakuntaidentiteetti on vähintään yhtä vahva kuin se kielellinen identiteetti. Suomenkielisten seurakuntalaisten palveleminen heidän omalla äidinkielellään, myös Ahvenanmaalla, on meille kunnian asia. Ongelma ei mielestäni käytännössä ole eikä tule olemaan vaikea. Meillä on jo vuosia ollut monta äidinkieleltään suomenkielistä pappia Ahvenanmaalla ja on vieläkin. Isompi ongelma on, että meillä on hyvin vähän Ahvenanmaalla syntyneitä pappeja. Tässä esitetty muutos voisi tuoda helpotusta tähän asiaan. Niin kuin tunnettua, monet Ahvenanmaan nuorista opiskelevat Ruotsissa. Ehkä tätä kautta voitaisiin välttyä tästä poikkeuslupamenettelystä ja toivon mukaan antaa näille nuorille mahdollisuus toimia pappeina Ahvenanmaalla.



Paluu