Puheenvuoro



Huttunen Jukka, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämiseksi (Kirkkohallituksen esitys 2/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.45

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit. Kovin erilaisella tavalla tekstejä voidaan lukea. Se on aikaisemminkin todettu ja varmasti jokainen omassa lukutavassansa just tasan oikeassa. Minulle HeTa merkitsee ensimmäistä merkittävää ja hallittua rakennemuutoksen mahdollisuutta kirkon henkilöstörakenteessa. Se on sellainen mahdollisuus, johon pitää nyt tarttua. Kohta se voi olla myöhäistä. Minusta se on sellainen mahdollisuus, jolla pyritään takaamaan ja turvaamaan kirkon ja seurakuntien ydintoimintaa. Kyse on, ja tämä on minun lukutapani nyt tämän kirkkohallituksen esityksen äärellä, kyse on edelleenkin hyvin yksinkertaisesta osasta seurakuntien taloushallintoa. Palkanlaskennasta ja palkan maksamisesta, henkilöstölle maksettujen kulukorvausten hoitamisesta, myynti- ja ostoreskontrasta ja laskutuksesta. Kyse ei ole päätösvallasta, kyse ei ole hallinnon ja toiminnan ikään kuin erilleen saattamisesta, vaan eräiden arkipäiväisten asioiden hoitamisesta yhdessä koko kirkon tasolla. Tämän tueksi ja tämän rinnalle, ja tämän HeTa-ratkaisun ikään kuin innoittamana, tarvitaan nyt myös seurakunnissa, niissä pienissä yhden taloushenkilön seurakunnissa, myös rohkeita ratkaisuja: mitä teemme yhdessä siellä paikallisesti. Onko rovastikunnan seurakunnilla yksi tai kaksi yhteistä taloushenkilöä, jotka jakavat resursseja näiden pienten seurakuntien kanssa. Minun laskuoppiini, se on tosin heikko ollut aina, mutta minun yksinkertaiseen laskuoppiini ei mahdu ajatus siitä, että me emme tule saamaan merkittäviä säästöjä hyvin hoidetulla HeTalla ja sellaisella seurakuntien omalla rakennemuutoksella, jossa katsotaan tilannetta ikään kuin HeTa-näkökulmasta uudelleen ja luetaan tämän ajan tilanteesta. Itse tunnustan sen, että en jaksa uskoa näissä asioissa seurakuntien vapaaehtoiseen toimintaan. En jaksa uskoa sellaiseen vapaaehtoisuuteen, joka tuottaa merkittäviä ja mielellään tasalaatuisia tuloksia. Siitähän meille kertovat jo lausunnotkin, sieltähän tulee monenlaista ja erilaisista lähtökohdista olevaa asiaa. Kysyn, miksi ei tähän mennessä ole tapahtunut sen enempää kuin on tapahtunut seurakunnissa niin kuin tuossa kirkkohallituksen esityksessä on todettu. Miksi ei ole jo nyt tapahtunut hyvin laajamittaista vapaaehtoista organisoitumista pienten ja keskisuurten seurakuntien kohdalla. Oma käsitykseni on, että merkittävimmät yhteistoiminnan muodot ovat lakisääteisiä eli seurakuntayhtymien tekemiä. Nyt tarvitaan meiltä rohkeutta. Me emme voi paeta seurakuntien lausuntojen taakse, me emme voi paeta terveisten taakse, me emme voi paeta ikään kuin sellaisten kysymysten taakse, jotka ovat ristiriitaisia koko ajan. Nyt on tässä tämä sali päättämässä tätä asiaa, ja meidän tulee nyt nähdä kengänkärjen tasolta vähän pidemmälle, ei ensimmäiseen mutkaan, se ensimmäinen mutka tulee jo muutaman vuoden päästä tätä menoa, vaan parin mutkan taakse, jolloin todella kirkon taloudellinen tilanne voi olla aivan toisenlainen. Nyt meiltä vaaditaan rohkeutta ja näkemystä. Itse tulen näillä tiedoilla, ellei täällä keskustelussa ja mietinnässä minua vakuuteta, kannattamaan ehdottomasti HeTaa.


Paluu