Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 4 ja 4a/2007 kirkkohallituksen esityksestä 2/2006, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2007 klo 14.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kokousedustajat. Tässä salissa ja käytävillä käydyn keskustelun perusteella tämä voi tuntua vähän toivottomalta yritykseltä, mutta yritän kuitenkin. Kirkon virkalainsäädännön uudistuksessa on kyse isosta lakipaketista, sen eteen on tehty paljon työtä. Keskeistä tässä lakipaketissa on se, että saadaan uuden perustuslain kanssa sopusoinnussa oleva kirkon viranhaltijoita koskeva lainsäädäntö. Kyse on ajanmukaisesta sekä seurakunnan että sen työntekijöiden tarpeita vastaavasta lainsäädännöstä.

Kirkossa on 20 000 työntekijää. Kyse on siitä, onko meillä heitä varten tarpeellinen, heidän oikeutensa perustuslain mukaisesti turvaava lainsäädäntö. Samalla on tietysti kyse siitä, että meillä on seurakunnan ja kirkon tarpeet täyttävä virkaa koskeva lainsäädäntö. Keskeiseksi ongelmaksi, joka uhkaa määräenemmistövaateen vuoksi kaataa koko lakipaketin, näyttää muodostuvan lain syrjintää koskevan 6 luvun 19 §. Kaikki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kirkko ei saa syrjiä työntekijöitä, eikä kirkon virkaa hakevia henkilöitä. Pelkona on nähty, että syrjintäkielto siinä muodossa, kun se lakiehdotuksessa nyt on, pakottaisi ottamaan virkaan vaikkapa parisuhteensa rekisteröineen henkilön tai henkilön, jonka elämäntavat eivät muuten toteuta kirkon perhesuhteiden ihanteita.

Pykälän sijoittaminen lakiin ei muuta oleellisesti mitään siihen nähden, mikä on nykytilanne. Meillä on nyt jo tuomioistuinten päätöksiä, jotka yleisen lain pohjalta ovat todenneet tuomiokapitulin tai seurakunnan päätöksen syrjiväksi. Esimerkkinä tästä on Vaasan hallinto-oikeuden päätös, jossa kumottiin Lapuan tuomiokapitulin päätös parisuhteen rekisteröineen hakijan kelpoisuudesta kappalaisen viran hakijaksi. Hyvinkään seurakunnan on todettu syrjineen kappalaisen vaalissa naispuolista viranhakijaa. Tämä osoittaa, että me emme pysty torjumaan nykyisen lainsäädännön pohjalta niitä ongelmia, joita tähän 6 luvun 19 §:n syrjintäpykälään nähdään sisältyvän. Jos me olemme realisteja, on todettava, että tässä salissa me emme pysty nyt emmekä lähitulevaisuudessa laatimaan sellaista syrjintäpykälää, johon voitaisiin lisätä perhesuhteiden rekisteröinnistä johtuvia rajoitteita. Määräenemmistöä tässä kohden ei varmasti saavuteta nyt, eikä lähitulevaisuudessa.

Kirkolliskokouksen pitäisi pystyä tekemään päätöksiä ja antamaan seurakunnille parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Esitetty virkalainsäädäntö sisältää niin paljon seurakunnan toimintaedellytyksiä parantavia asioita, ettei sitä pitäisi jättää säätämättä. Lasta ei saisi heittää pesuveden mukana pois. Hyväksymällä nyt käsittelyssä oleva lain, me kannamme vastuumme ja vapautamme seuraavan kirkolliskokouksen keskittymään muihin kirkon elämää ja toimintaa koskeviin tärkeisiin kysymyksiin. Jos tässä laissa on joitakin esimerkiksi kiireestä syntyneitä pieniä lakiteknisiä korjaustarpeita, on ne mahdollista hoitaa kuntoon kirkkolain kodifiointityön yhteydessä lähivuosina. Tässä laissa on tärkeä kokonaisuus. Meidän tulisi olla valmiit antamaan kirkon 20 000 työntekijälle laki, joka turvaa heidän oikeutensa ja on sopusoinnussa perustuslain kanssa. Toivoisin, että jokainen meistä näkee, että kyse on kokonaisuudesta ja pohtii tarkkaan sitä vastuuta, joka meillä päättäjinä on työntekijöitämme ja seurakuntiamme kohtaan.

Suuren seurakunnan kirkkoherrana ja ison seurakuntayhtymän vastuunkantajana olen joutunut paljon tekemisiin henkilöstökysymysten kanssa. Siihen on ehtinyt mahtua kurinpitomenettely, joka on äärimmäisen raskas läpivietäväksi. On mahtunut määräaikaisia virastapidättämisiä, on mahtunut työntekijöiden tehtävien laiminlyöntiä, on mahtunut henkilöstöristiriitoja, on mahtunut vaikka mitä. Tämän kokemuksen pohjalta pidän tämän lain hyväksymistä erittäin tärkeänä.


Paluu