Puheenvuoro



Alasalmi Aila, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00

Teksti:
Uudelleen, hyvä puheenjohtaja ja kaikki edustajat. Minun on nyt pakko sanoa, kun tuppasi menemään nyt pää pyörälle, tämä tilanne tässä, ja sitten minä olen menettänyt oman äitini puoli viiden aikaan äsken. Että jos vähän olen outo, niin siitä se johtuu. Mutta hän on Taivaan Isän luona. Keskustelun kuluessa on monissa puheenvuoroissa korostettu köyhien ja syrjäseuduilla sijaitsevien seurakuntien kohtaloa. Se on hyvä asia. Olen todella iloinen, että koko sali huolehtii tätä asiaa. Ja sitten vielä edelleen edustaja Kemppainen puheenvuorossaan jatkoi sopivasti samaa aihetta puhumalla sopivan kokoisista seurakunnista. Sekin on sellainen hieno näkökulma ja täydentää tätä ajatusta, että ketään, tai niin kuin sanottiin sotien aikana, veljiä ei jätetä. Sain viime viikolla evästyksiä mukaani, kun valmistauduin tänne Turkuun lähtöön, ja se viesti oli yksinkertainen: kirkon pitää tehdä omat päätöksensä määrätietoisesti tulevaisuuteen. Eli ei pidä enää jäädä odottamaan ainakaan maallisen puolen päätöksiä. Sen kovan asian edessähän me nyt olemme. Ajattelen niin, että kaikki seurakunnat eivät pärjää enää yksin, eivätkä ole oikeastaan pärjänneetkään. Liittymispakkoa kylläkään en voi hyväksyä. Minusta se on hirveän huono tapa viedä asiaa eteenpäin. Se voi jopa pahentaa joissakin kohti. Minua aikaisempi puhuja kyllä tästä mainitsi oikein hyvin. Mutta valitettavasti mikään vapaaehtoisuushan ei toimi. Sehän on nähty. Meillä olisi jo kaikki tarvittavat yhtymät, jos se helposti ja luontevasti sujuisi. Se ei tule riittämään vapaaehtoiselta pohjalta. Sitä voi ajatella toisinkin päin. Se ei turvaa huonommassa asemassa olevien seurakuntien asemaa. Tiedän kokemuksesta, että meidän pikku Vuolijoen seurakuntaa katsottiin pikkuisen syrjäsilmällä Kajaanista päin aikanaan kun neuvoteltiin, kun me olimme velkoinemme tulossa. Voi olla helppo tehdä sitten näinkin, että ainakin neuvottelut ovat vaikeita. Toisaalta muutosvastarintaa on aina olemassa jälkeenpäin ja vähitellen uudistuksiin kuitenkin sopeudutaan ja ne havaitaan hyviksi. Näinhän on käynyt hyvin monissa asioissa.

Piispa Häkkinen painotti toiminnallista seurakuntayhteisöä. Todellakin me seurakuntalaiset muodostamme oman yksikkömme, ja sille tarvitaan omat, helposti lähestyttävät, mieluiten vakinaiset työntekijät sekä innostuneita ja idearikkaita seurakunnan jäseniä. Näin voin sanoa omasta kokemuksestani. Viittaan juuri tuohon meidän seurakuntaliitokseemme, koska oma seurakuntani Vuolijoki ei ole kuollut eikä vaiennut, vaikka se on nyt osana Kajaanin suurta seurakuntaa. Että se pelko, että se häviää, se riippuu kyllä seurakuntalaisista. Jos ei ole aktiiveja, jos ei välitetä, niin sitten se kyllä voi, voihan se hävitä, niin ajateltuna. Mutta jos on Taivaan Isän siunaus mukana ja ideat poikii, niin menee hyvin. Uudenlainen yhtymämalli tuo mahdollisuuden pitää paremmin omat toimintamallit ja kulttuurin, sekä, painotan erityisesti, oman seurakunnan nimen. Se on tärkeä asia tässä identiteettikysymyksessä. Kokonaisuutena vuosien valmistelutyö on tuonut meille moneen mahdollistavan uudistusesityksen, joka ainakin minun mielestäni on syytä hyväksyä. Kiitoksia.


Paluu