Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Valtionkorvauksen jakaminen seurakunnille ja seurakuntayhtymille sekä maksut kirkon keskusrahastolle vuodesta 2016 alkaen, talousvaliokunnan mietintö 3/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2015

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Kirkkohallituksen esityksessä on kyse tavallaan kahdesta erillisestä asiasta, joita yhdistää toisiinsa rahaliikenne Kirkon keskusrahaston ja seurakuntatalouksien välillä. Tässä on kuitenkin riittävä syy käsitellä asiat yhdessä. Ensimmäinen asia on valtionkorvauksen jakaminen ja sen vaikutus seurakuntien keskusrahastomaksuun. Tämä on verraten selkeä asia. Valtio maksaa kirkolle 114 miljoonaa euroa korvauksena hautatoimesta, väestökirjanpitoon liittyvistä tehtävistä ja kulttuurihistoriallisten rakennusten ja esineistön ylläpidosta. Raha maksetaan Kirkon keskusrahastolle. Siitä esitetään jaettavaksi seurakunnille 107 miljoonaa kunnan väkiluvun suhteessa niin, että seurakunta saa noin 19,50 euroa kunnan asukasta kohden. Koska suurin osa korvauksesta koskee hautatoimen korvaamista ja koska seurakuntien tulee hautatoimilain mukaan huolehtia kunnan alueella asuneiden vainajien hautaamisesta, on perusteltua, että jakoperusteena käytetään kunnan asukaslukua. Kirkkohallitukselle esitetään jätettäväksi 2 miljoonaa euroa väestökirjanpidon tehtäviin ja 5 miljoonaa euroa kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten rakennusavustuksiin. Valiokunnan mielestä tähän rakennusavustusrahaan tulisi sisällyttää myös hautausmaa-avustukset, joita kirkkohallitus viime vuonna myönsi 241 000 euroa. Lisäksi tästä rahasta on tarkoitus ottaa kolmen vuoden ajan noin puoli miljoonaa euroa, eli yhteensä puolitoista miljoonaa, seurakuntia koskevan kiinteistörekisterin rakentamiseen. Rekisteri on välttämätön avustusten myöntämiseksi, mutta se hyödyttää myös muuta seurakuntien kiinteistönhoito- ja -korjaustoimintaa. Kirkkohallituksen esittämät jakoperusteet ovat tarkoituksenmukaisia, ja talousvaliokunta esittää ne hyväksyttäväksi.

Samoin on perusteltua, että keskusrahastomaksu lasketaan 8,2 prosentista 7,5 prosenttiin, koska osa niistä keskusrahaston kuluista, jotka aiemmin on katettu keskusrahastomaksuista, saadaan nyt valtionkorvauksesta. Tällä muutoksella on vaikutuksia, osin merkittäviäkin, seurakuntien keskinäiseen tulonjakoon. Suurin osa seurakunnista hyötyy muutoksesta. Menettäjiä ovat ne seurakunnat, jotka aiemmin paikkakunnalla olevan yritystoiminnan vuoksi ovat saaneet keskimääräistä enemmän yhteisöveroa. Muutokset on kuvattu kirkkohallituksen esityksen liitteessä. Sen verran on sanottava, että muutokset on laskettu vuoden 2013 yhteisöverotulojen pohjalta. Todelliset muutokset saattavat olla menettäjien osalta suurempiakin, jos niitä verrataan keskimääräiseen yhteisöveron tuottoon. Muutos ja maksumiehen osa on hinta siitä, että saamme lujalla pohjalla olevan ja yhteisövero-osuutta paremmin ymmärrettävän ja hyväksyttävän korvauksen kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä. Onneksi nyt sitten moni seurakunta tästä muutoksesta hyötyy. Tämä voi myös vähentää seurakuntien avustustarvetta.

Toinen asia on eläkerahaston kartuttaminen nykytilannetta suuremmilla maksuilla. Esitys lisää seurakuntien eläkerahastoon suorittamia maksua 5,5 miljoonaa vuositasolla. Samalla muutetaan keräystapaa niin, että työnantajan eläkemaksu on tarkoitus laskea 28 prosentista 24 prosenttiin lukuun ottamatta kirkkohallituksen ja hiippakuntien eläkemaksuja, koskapa nämä eivät maksa eläkerahastomaksua. Samalla korotetaan tuntuvasti seurakuntien eläkerahastomaksua 1,2 prosentista 4 prosenttiin. Tämä asia ei ole vallan helppo sen vuoksi, että pitäisi nähdä pitkälle tulevaan. Eläkkeet pitäisi pystyä maksamaan, mutta liikaakaan ei saisi kerätä rasittamalla tarpeettomasti seurakuntien tämän hetken jo muutenkin kireää taloustilannetta. Tulevaisuuteen on pyritty katsomaan laatimalla eläkemenoennusteita. Näitä laskelmia on talousvaliokunnan näkemyksen mukaan tehty vahvalla pohjalla ja niitä voi pitää luotettavina - myöskin eri skenaariot huomioon ottaen. Eläkemenojen ennustamisen lisäksi pitäisi pystyä eläkerahaston sijoitustoiminnan tuotto kauas tulevaisuuteen. Kirkkohallituksen esityksessä todetaan, että tuotto pitäisi olla vähintään 4,3 prosenttia, ja todetaan, että sitä pidetään haastavana. Toisaalta pitkän tähtäimen keskituotto on ollut 6 prosenttia. Vaikkei kovin pitkälle tulevaan kykene näkemään, pyritään tässä vaiheessa kuitenkin keräämään lisärahoitusta tuo 5,5 miljoonaa euroa. Talousvaliokunta pitää sitä perusteltuna. Seurakunnat pystyvät kireästä taloustilanteesta huolimatta kuitenkin vielä nyt maksamaan lisärahoituksen. Samalla saadaan eläkerahasto kasvamaan korkoa korolle ja näin osaltaan varmistetaan se, että eläkerahaston maksukyky riittää pitkälle tulevaan. Sekin on vielä nähtävä, että työnantajan eläkemaksun lasku ja eläkerahastomaksun korotus irrottaa eläkkeiden rahoitusta jossain määrin henkilöstökuluista. Tämä ei toisaalta ole kovin suotava kehitys, mutta toisaalta sitä voidaan pitää perusteltuna, koska kirkkotyönantajan eläkemaksu on selvästi muita eläkejärjestelmiä korkeampi. Ja tämäkin muutos taas vaikuttaa seurakuntien suhteelliseen osuuteen eläkkeiden kattamisesta ja eläkerahaston kartuttamisesta. Menettäjiä ja hyötyjiä ovat pääosin samat seurakuntataloudet, jotka menettävät ja hyötyvät yhteiskunnallisten tehtävien rahoitusmuutoksesta.

Talousvaliokunta joka tapauksessa esittää kirkkohallituksen esittämien yhteiskunnallisten tehtävien jakoperusteiden ja keskusrahastolle tulevien maksujen hyväksymistä.



Paluu