Puheenvuoro



Lahdenperä Pekka, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010) - Jatkettu lähetekeskustelu

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 18.28

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kun vuosia sitten kuulin, että kirkossamme ryhdytään selvittämään homoseksuaalisuuden ja parisuhteiden merkitystä kirkossamme, sitä oli vaikea uskoa todeksikaan. Raamatun ilmoitus tässä asiassa on niin selvä, että mielestäni se ei siitä tutkimalla mihinkään muutu. Ajatuksena oli silloin, että jonkinlainen analogia tässä on luomiskertomuksen käärmeen sanoihin Eevalle: "Onko Jumala todella näin sanonut?" Tähän saakka me juristit olemme pitäneet hallussa ykkössijaa kirjoitetun sanan vääntämisen taidossa. Nyt näyttää, että olemme pudonneet kakkossijalle. Teologit yltävät uskomattomiin suorituksiin Jumalan selvän sanan poisselittämisessä ja sen tarkoituksen muuksi muuttamisessa. Keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa täällä mainitut etiikkaa ja oppia koskevat keksinnöt kuten erilaiset koripelit, keskeiset ja kehälliset asiat sekä historialliset kontekstit. Puhutaan myös kauniisti Raamatun tulkinnasta silloin kun tosiasiassa on kysymys Jumalan Sanasta luopumisesta. Mooses erämaavaelluksella kehotti kansaa valitsemaan elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen välillä. Valinta tuli tehdä sen välillä, noudatetaanko Jumalan käskyjä vai ei. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: "Joka rakastaa minua, se pitää minun käskyni. Joka ei pidä käskyjäni, ei rakasta minua." Ei Mooses eikä Jeesus sanonut, että "Voitatte elämän, jos pidätte käskyistä vain keskeiset osat, kehällisillä ei ole väliä." Jos kirkkoa uudistetaan näillä konsteilla ja seurataan perinteisestä kristillisestä arvomaailmasta irtisanoutuneen sekulaarin yhteiskunnan arvomaailmaa, Raamatusta jää tätä menoa vain pelkät kannet jäljelle. Mieleeni nousevat profeetta Jeremian sanat luvusta 23: "Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö minun sanani ole niin kuin tuli, sanoo Herra, ja niin kuin vasara, joka murtaa kallion? Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'." Profeetta Jesaja on samoilla linjoilla, luvusta viisi. "Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi. Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita!" Ja sitten en viitsi sanoa edes, mitä niille tapahtuu Jumalan Sanan mukaan, mutta sanon sen lopun sitten: "He ovat hyljänneet Herran Sebaotin käskyt ja halveksineet Israelin Pyhän sanaa." Me olemme olleet ahkeria Jumalan Sanan tyhjäksi tekemisessä. Olemme tulleet Jumalaa viisaammiksi sanoessamme, ettei tuo tai tämä raamatunkohta koske nykypäivän kristittyjä. Kuitenkin Jeesus sanoo meille, että laista ei katoa piirukaan ennen hänen tulemustaan. Elämä ja siunaus ovat aina olleet yhteydessä Jumalan Sanan kunnioittamiseen ja noudattamiseen. Toinen tie vetää kirouksen päällemme. Tämä ei koske meitä vain kirkkona, me olemme kansankirkkona vastuussa myös koko kansasta.

Lähetekeskustelussa on käynyt selväksi, että tässä kysymyksessä mielipiteet karkealla jaolla jakautuvat kahteen vastakkaiseen kantaan. Olemmeko joistakin asioista samaa mieltä? Mielestäni siitä ollaan yksimielisiä, että kaikki ihmiset, niin homoseksuaalit kuin heterotkin, on luotu Jumalan kuvaksi ja että me kaikki olemme Jumalan edessä syntisiä ja olemme täysin Kristuksen sovitustyön varassa. Nähdäkseni olemme yksimielisiä siitäkin, että homoseksuaalisen taipumuksen omaavan ihmisen puolesta tulee rukoilla. Perinteinen kanta, jota itsekin edustan, lähtee rukouksessa kuitenkin siitä, että parisuhteen puolesta ei voida rukoilla, koska silloin kirkko käytännössä hyväksyisi parisuhteen. Rukous tulisi toteuttaa henkilökohtaisella tasolla yksityisessä sielunhoidollisessa kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa. Näin juuri siksi, ettei rukoilemisesta tulisi parisuhteen siunaamisen korvike. Olen samaa mieltä niiden edustajien kanssa, jotka ovat katsoneet, ettei kirkossamme tule laatia mitään erityisiä pastoraalisia rukousohjeita vain jotain erityistä ihmisryhmää varten, siis tässä tapauksessa parisuhteessa eläviä varten. Ohjeiden laatiminen merkitsisi sitä, että kaikki ihmiset eivät olisikaan rukoilemisen suhteen kirkossamme samalla viivalla. Alkaisimme pilkkoa ihmisiä lokeroihin heidän ominaisuuksiensa perusteella. Se olisi ristiriidassa yhteisen käsityksemme kanssa siitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia. Kirkkomme nykyinen rukouskäytäntö on sillä tavalla kattava, että uusia pastoraalisia ohjeita ei tarvitse laatia. Nyt kysymme, mitä tästä kahdeksanvuotisesta mittavasta selvityksestä sitten jäi käteen. Tuliko tästä nahkapäätös? Ei tullut. Piispainkokouksen jäsenten kannat erosivat parisuhteen siunaamisen teologisista edellytyksistä kirkossamme, joten selvityksessä ei lähdetty esittämään kirkolliskokoukselle tätä vaihtoehtoa. Sen sijaan yhteistä ratkaisua selvityksen mukaan tuli lähteä hakemaan rukouksessa kohtaamisen kautta, ja ymmärrän, että kun siunaamiselle ei löytynyt konsensusta, rukouksen tiestä oltiin kuitenkin yksimielisiä, siis piispainkokouksessa. Näin pelkistetysti sanoen lopputulema on tähän saakka selvä. Pidän merkittävänä selvityksen antina myös sen sisältämää asiallista informaatiota homoseksuaalisuudesta. Selvityksessä painotetaan homoseksuaalin ihmiskäsitystä ja arvoa. Kaikkinensa piispainkokouksen selvitys on ollut tarpeellinen ja onnistunut työ. On toivottavaa, että sitä luettaisiin laajemmaltikin kuin kirkolliskokousedustajien piirissä. Tässä yhteydessä on varmaan syytä muistuttaa, mitä piispa Peura esittelypuheenvuorossaan kertoi avioliittolainsäädäntöön kohdistuvista muutospaineista. Mikäli sukupuolineutraali avioliitto toteutuu, parisuhdeproblematiikka kirkossa katoaa saman tien. Rekisteröityjä parisuhteita on maassamme vuoden takaisen tilaston mukaan noin 1200. Kuinka moni heistä on vaatimassa kirkollista parisuhteensa siunausta, sitä en tiedä eikä se ainakaan tilastokeskuksen sivuilta ilmene. Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta ja suhteettomalta, että tässä tilanteessa pienen ryhmän vaatimusten takia kirkon tulisi kääntää päälaelleen vuosituhantinen Jumalan Sanaan perustuva opetuksensa sillä riskillä, että kirkko jakaantuu ja vaarantaa ekumeeniset suhteensa muihin kirkkokuntiin. Koko kirkon jäsenmäärä Suomessa on 4,2 miljoonaa.

Sitten vielä muutama sana tästä itse selvityksestä. Kuten taisin todeta, se on hyvin tehty, siinä on lyhyesti mutta tarpeellisen kattavasti kerrottu, mistä on kysymys, siinä on kerrottu kirkon aiemmat kannanotot aiheesta, käsitelty Raamatun kirjoituksia, tulkinnat ja niin edelleen. Sisällysluettelon otsikoista ilmenevät aiheet on käyty läpi ymmärrettävästi. Erikoismaininnan ansaitsee myös otsikon 8 alla oleva lainsäädäntöä ja kirkon työntekijöitä koskeva osa. Minulle kävi kuitenkin selvityksen lukemisessa kuten edustaja Kankkoselle. Selvityksen johtopäätökset tuottivat pettymyksen. Jotenkin niistä jäi sellainen epäselvä kuva, että tässä yritetään luovia karikoita vältellen. Olisin odottanut, että Sanan kirkossa pysytään Sanassa, ja Sanan sekä kirkon opetuksen mukaisesti homoseksuaalinen käyttäytyminen todetaan synniksi. Se ei riitä, että korostetaan miehen ja naisen välisen avioliiton merkitystä. Avioliiton korostaminen menettää uskottavuuttaan, kun samanaikaisesti toisella kädellä näytetään "vähän vihreää valoa" parisuhteille. Toivomukseni on, että perustevaliokunta esittäisi mietinnössään kirkolliskokoukselle, että se merkitsee selvityksen tiedoksi. Olen samaa mieltä Kankkosen kanssa siitä, ettei meillä nyt ole oikein perusteita hylätä tätä. Toivoisin myös, että perustevaliokunta, kun se mietinnössään esittää kirkolliskokoukselle että se merkitään tiedoksi, se myös samalla mainitsisi ettei se anna aihetta toimenpiteisiin ja edelleen toteaisi perusteluissaan, että parisuhteen puolesta rukoilemiselle ei ole teologisia edellytyksiä ja että homoseksuaalien puolesta rukoilemisen tulee tapahtua yksityisessä sielunhoidollisessa tarkoituksessa. Tässä on varmaan perustevaliokunnan nyt tärkeää, kun tämä rukoilemisen asiahan on selvä, piispat ovat siitä olleet samaa mieltä ja tämän pitkän keskustelun jälkeenkin voidaan havaita, että jotkut kokousedustajista ovat sitä mieltä, että vain yksityiset sielunhoidolliset rukoukset ovat sallittavia mutta parisuhteen puolesta rukoileminen ei ole. Tämä on sellainen oleellinen kysymys, johon perustevaliokunnan pitää varmaan ottaa kantaa omassa mietinnössään, ei pelkästään, jos se on sitä mieltä että merkitään tiedoksi, joka meidän itse asiassa on tietenkin tehtävä. Se on ainakin yksi perustevaliokunnan lausunnon sisältö, että me otamme sen tiedoksi, niin kuin olemme ottaneetkin. Siis kannanotto tuohon kysymykseen, ja sen jälkeen minulla heräsi kysymys siitä, kun joku täällä sanoi, taisi olla edustaja Huovinen, että emme me mitään täällä voi tehdä, että piispat sitten tekevät niitä pastoraalisia ohjeita toimivaltuuksiensa nojalla riippumatta siitä mitä me teemme. Tästä en ole ihan varma. Siinä tapauksessa että jos kirkolliskokous päättää sillä tavalla, että parisuhteiden puolesta ei voi rukoilla, niin minusta tuntuu siltä, etteivät piispatkaan sitten sen yli voi mennä. Eli he voivat sen jälkeen antaa pastoraalisia ohjeita vain tällaiseen yksityiseen sielunhoidolliseen rukoukseen.

Mitä sitten tähän proseduuriin vielä muuta tulee, niin olen samaa mieltä piispa Peuran kanssa. Hän käytti tämän keskustelun alussa puheenvuoron, jossa hän totesi, että meidän järjestyksemme mukaan ellei sitä hylätä, se menee automaattisesti valiokuntaan. Kirkkojärjestyksen 20 luvun 3 §:ssä on tämä säädös, ja näin se pitää mennä. Se, että se nyt heti merkittäisiin tiedoksi, se olisi lainvastainen menettely. Näillä sanoilla kiitän, että jaksoitte kuunnella.


Paluu