Puheenvuoro



Eero Paavo, edustaja

Otsikko:
Hallintovaliokunnan mietintö 2/2006 edustaja-aloitteesta 7/2006, joka koskee seurakuntavaalien äänioikeusikärajan laskemista 16 ikävuoteen

Täysistunto:
Keskiviikkona 8 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit, ja nyt lainaan aiemmin täällä istunutta edustaja Naskalia, virkamiehet. Edustaja-aloite 7/2006, joka koskee äänioikeusikärajan alentamista seurakuntavaaleissa 16 ikävuoteen saanee lähes varmuudella tällä viikolla käsitellyistä aloitteista eniten julkisuutta. Kuvailisin kuitenkin heti alkuun aloitteen syntymiseen piiloutuvan mielestäni kolme vaikutinta: hitusen epäuskoa, hitusen populismia, hitusen teologista nuorisomellakkaa, pois luettuna edustaja Kauppinen. Kun tarkastellaan Kirkon tilastollisen vuosikirjan antia nuorten osallistumiskehityksestä seurakunnalliseen toimintaan hiippakuntatasolla, vuosien 2001-2005 välillä, ovat selkeän negatiiviset aina 30 %:iin yltävät luvut suorastaan riipaisevia. Vaikea on ymmärtää tilastoja niinkään, että kaikki olisi pelkästään yhteiskunnassa tuona aikana tapahtuneen rakennemuutoksen seurausta. Kysynkin, onko rikkinäisen maailman keskellä, jota osaltaan kirkonkin täytyy tunnustaa edustavansa, äänestysikärajan laskeminen kirkon paras viesti vastata niihin valtaviin haasteisiin, joista edellä mainitsemani tilastot pelkistetyllä ja karulla tavalla ovat meille kertomassa.

Jos syynä nuorten kirkosta etääntymiseen on se, että he eivät ole kokeneet tulleensa kuulluksi, saamme varmaan tässäkin salissa katsoa peiliin, joku enemmän, toinen ehkä vähemmän Toki korviin on kantautunut puheita ja eteen luettavaa, joissa on todettu, ettei esimerkiksi nuorisotyöntekijöiden koulutus riitä työalajohtajuuteen ja että tämä edellä mainittu tehtävä kuuluisi yksipuolisesti teologikoulutuksen saaneille, vaikkapa vastakin valmistuneille. Nuorisotyö on kuitenkin tänä päivänä yhä enemmän muutakin kuin opetustehtävä. Kotien hajotessa ja muuttovirtojen pauhatessa menestyvä työ nuorten parissa vaatii henkilöltä lähes kokonaisvaltaista asettumista keskelle eri vaikutteiden kanssa nuoruuttaan läpi kahlaavaa nuorisokulttuuria, kulttuuria, jossa elämän tarkoitus ja peruskysymykset peräjälkeen tulevat punnituiksi. Henkilöltä ja persoonalta vaaditaan nuorisotyössä paljon. Joka tilanteeseen valmiita toimintamalleja tai niitä paremmin tuntemiamme kaavoja ei juurikaan ole käytettävissä. Luottamus ja perusta toiminnalle on rakennettava paljolti itse.

Edelleen asetan painavasti kysymyksen alle, onko todella mielestämme korjausliike kirkon taholta oikeaan osunut, jos annamme elämänsä nuoruudessa hapuilevalle ja kyselevälle nuorelle käteen äänestyslipun sen sijaan, että edistäisimme päätöksillämme yhä paremmin seurakuntien tapaa ja mahdollisuuksia tukea nuorten parissa toimivia työntekijöitä ja heidän toimintapuitteitaan. Jo nyt seurakunnissa ovat valmiit kanavat ottaa nuorten odotukset vakavasti. Tutkimusten mukaan nuoret kokevat projektinomaiset luottamustehtävät mielekkäimpinä, tehtävät, joille on asetettu selkeä aikajänne ja tavoite lopputuotteesta. Ovatko vaalit tällaiset? Hallinnollisella tasolla kirkko ja seurakuntaneuvostot omaavat jo nyt kaikki valtuuden asettaa "nuorisoneuvostoja", joiden harteille ajan hermolla kypsyvät ideat saisivat vapaasti tipahdella. Väitän, vaikka äänestysikäasiaa ei ole riittävästi, nuorten piirissä edes tutkittukaan, että äänioikeus ei ole se lenkki, jonka puuttuminen karkottaa 16-17-vuotiaita seurakuntanuoriamme kirkon helmasta, rippikoulun jälkeen. Lähes kaikki muu taitaa sittenkin olla kirkon mahdollisena korjausliikkeenä olennaisempaa. Tiedämme, että reippaan viikon päästä täällä Turun keskuskatuja vyöryy tuhansiin nouseva iloisten nuorten Maata näkyvissä -festarivieraiden joukko. Emmehän halua kirkkona jäädä kehityksessä sivusta katsojan rooliin, vaan pyrimme vaikkapa ottamaan oppia, kun tilaisuus tarjoutuu. Tarjoamalla täältäkin välineeksi äänestyslipun sijaan, muun touhuilun lomaan, yhä enemmän yhdessä nuorten kanssa pureksittua matkaevästä. Vain näin kirkon nuorisotyö alkaa kantaa hedelmää.

Hallintovaliokunta arvioi äänestysikärajan alentamisen luovan luonnollisen jatkumon seurakuntayhteydelle rippikoulunsa päättäneiden keskuudessa. Kunpa asia olisikin näin. Minun usko ei kuitenkaan tällaiseen ajatusrakennelman visioon kykene samaistumaan. Koska haluan kuulemisenkin osalta olla tässä äänestysikäasiassa johdonmukainen suhteessa nuoriin, pidän välttämättömänä, että täältä puuttuvien nuorten kanta äänestysikäasiaan eri tahojen avulla ensin perusteellisesti kirkkohallituksessa selvitetään. Vasta tämän jälkeen voimme mielestäni ilmaista vilpittömän ja vapaan tahtomme toimista kirkon ja sen nuorisotyön parhaaksi.

Teen nyt hallintovaliokunnan ehdotuksesta poikkeavan esityksen ja esitän, että esillä oleva aloite 7/2006, joka koskee seurakuntavaalien äänestysoikeusikärajan laskemista 16 ikävuoteen, lähetetään Kirkkohallitukseen lisäselvityksien saamiseksi muun muassa kysymykseen, mikä on nuorten oma kanta äänestysikäasiassa.


Paluu