Puheenvuoro



Niemelä Pauli, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010) - Jatkettu lähetekeskustelu

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkkomme päättäjät. Pitkä keskustelu on jo takana ja vielä edessä on pitkä jono puheita. Joku vilkuilee jo kelloa. En ole kuitenkaan nähnyt sellaista, niin kuin eräs pappi kertoi, että kun hän saarnaa, niin seurakuntalaiset nostavat kellon korvalle ja kysyvät: käyköhän se vielä. Kiitos kärsivällisestä kuuntelemisesta.

Piispainkokouksen selvitys vaalii kirkkomme yhtenäisyyttä niin kuin moneen kertaan on todettu. Se ei täytä kaikkia toiveita, mutta sitoutuminen siihen kertoo halusta rakentaa kirkkoamme yhdessä. Siihen kätkeytyy myös toive, joka on myös täällä sanoitettu, ettei kirkko pirstaloituisi. Mitä valiokunta voisi tämän äärellä miettiä? Nostaisin kolme asiaa, kaksi pientä ja yhden isomman. Valiokunta voisi täsmentää tai painottaa, millainen on tämä rukous, vapaamuotoinen rukous. Luulen, että mielikuvat ovat hyvin erilaisia. Mielikuva voi olla: pappi kohtaa rekisteröidyn parisuhteen henkilöiden kotona kahvipöydän ääressä ja keskustelee, opettaa, antaa sielunhoitoa, rukoilee. Toisen mielikuva on: viittä vaille häät, niin kuin täällä jo sanottiin. Itselleni olisi hyvin vaikea kuvitella, että tällaiseen kirkkotilanteeseen suostuisin lähtemään. Mutta en pitäisi ollenkaan mahdottomana, vaan oikeastaan mieluisana haasteena, kohdata tällaisessa pienimuotoisessa, vaikkapa kotona tai työpaikallani, tällaisen rekisteröidyn parisuhteen henkilöt. Piispainkokouksen selvitys jää tietyllä lailla tässä asiassa lopulta kaksille raiteille, ei kuitenkaan raiteiden väliin! Toivoisin, että valiokunta voisi painottaa, täsmentää heitä tällaisen pienimuotoisen pastoraalisen kohtaamisen suuntaan.

Toinen asia on kirkon työntekijöiden sitoutuminen kirkon opetukseen. Piispainkokouksen selvityksessä todetaan: kirkon työntekijän tulee sitoutua julistus- ja kasvatustehtävässään kirkon avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevaan opetukseen. Se on hyvin sanottu. Vielä paremmin, jos myös elämällään toteuttaa sen. Ihanne on selvä, onhan myös kyse uskottavuudesta. Ymmärrän toki, että tässä salissa vahvempi muotoilu ei ehkä ole realistinen. Mutta toivon, että valiokunta kuitenkin tätä problematiikkaa pyörittäisi ja miettisi, onko tässä olemassa vielä ehkä toisenlainenkin tai toisensuuntainen ratkaisu.

Kolmanneksi iso kysymys, josta täällä on jo ansiokkaasti aiemmin puhuttu eli kyse on raamattuteologian kysymyksestä. Monen teologin mielestä meidän kirkkona tulisi pystyä paremmin sanoittamaan kirkkomme raamattuteologiset perusteet ja periaatteet. Siis antaa silmälasit, miten kirkossamme tulkitaan Raamattua. Meillä on vahva yliopistoteologia. Kiitos, se on hieno asia. Mutta luulen, että yhä enemmän tarvitsisimme kirkon omista lähtökohdista lähtevää tulkintaa pyhään kirjaan, kirkon omaan kirjaan. Siitä voisi olla tulevissa keskusteluissa ja asioissa selvää hyötyä. Tässä selvityksessä ansiokkaasti kyllä näitä silmälaseja meille tarjotaan. Luettelen lyhyesti ne. 1. Raamattua tulkitaan sen keskeisestä pelastussanomasta käsin. 2. Raamattua selitetään Raamatulla. 3. Raamatun ymmärtäminen vaatii uskonasennetta. 4. Raamattu on kristittyjen ja kirkon kirja, sen tulkinta ei ole kenenkään yksinoikeus. 5. Raamatun perimmäinen sanoma on selvä ja jokaisen ymmärrettävissä.

Myöhemmin tuossa piispainkokouksen selvityksessä vielä oikeastaan annetaan kaksi lisää, ikään kuin laseille vahvuutta. Nimittäin puhutaan Jumalan lain ja evankeliumin tehtävistä ja erillisyydestä. Siihen liittyen myöskin synnin todellisuuden tunnustamisesta ja armon Kristuksessa kirkastamista. Tällaiset silmälasit meille annetaan. Lisäisin vielä yhden, jota olen pitänyt hyvin luterilaisena tulkintaperiaatteena. Ne eivät ole mitkään aurinkolipsit silmälaseihin: Vanhan testamentin jälkeen ei sanota vielä viimeistä sanaa. Aina on kysyttävä, mitä Uusi testamentti tästä asiasta opettaa. Näin ollen monet, ehkä meidän näkökulmasta problemaattiset, eettiset ja muut kysymykset Vanhassa testamentissa saavat oman paikkansa.

Mitä näillä silmälaseilla löydämme homoseksuaaliseen käyttäytymiseen liittyen? Kuten Kai Peltonen äsken ansiokkaasti totesi, tutkijat ovat periaatteellisesti hyvin yksimielisiä. Homoseksuaalinen käyttäytyminen torjutaan Jumalan tahdon vastaisena. Merkittävää on juuri huomata se, että Vanha testamentti ja Uusi testamentti puhuvat samansuuntaisesti ja toisiinsa tukeutuen. Paavali liittää opetuksensa asiasta luomisjärjestykseen. Hän tunsi oman aikansa kulttuurin ja kokonaisvaltaisen henkisen homosuhteen. Herramme itse ankkuroi avioliiton miehen ja naisen väliseksi liitoksi Jumalan luomisjärjestykseen vedoten. Täällä on peräänkuulutettu Kristus-keskeisyyttä ja ilmoittaudun joukkoihin. Hän kohtasi epäonnistuneet muiden hylkäämät ja väheksymät, hän armahti ja antoi uuden toivon. Mutta evankeliumien mukaan se ei merkinnyt kuitenkaan sitä, hän olisi hyväksynyt kaikenlaisen käyttäytymisen. Tämä tahtoo unohtua aika usein. Merkillistä on Johanneksen evankeliumin aivan kuin summaus Kristuksesta, täyteyttä ilmaisten. Hän oli täynnä armoa ja totuutta!

Itseäni Vanhan testamentin lukijana hämmentää hieman se keveys ja helppous, miten Herramme irroitetaan omista juuristaan ja lähtökohdistaan. Esimerkiksi otan täällä jo paljon lainatun rakkauden kaksoiskäskyn: "Rakasta Herraa Jumalaasi kaikesta mielestäsi, sielustasi ja voimastasi." Tämä on suurin käsky ja toinen: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Matteuksen mukaan siinä ovat laki ja profeetat. Itse asiassa Herramme yhdistää kaksi Vanhan testamentin erillistä käskyä uudella tavalla lähelle toisiaan. Mutta ne olivat jo Vanhassa testamentissa. Matteus rohkenee jopa sanoa Herran sanoina: "En ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään".

Historian varrella on kyllä evankeliumeista poimittu omasta mielestä relevantit kohdat ja Jeesuksesta muodostettu monenlaisia kuvia. On löydetty Jeesus, joka voisi olla hippien tai kommunistien esikuva ja kaikkea siltä väliltä. Näin siis tutkimuksessa.

Kaiken tämän jälkeen on kuitenkin tärkeää kysyä, joka kysymys on tehtykin ansiokkaasti, puhutaanko samasta asiasta. Oikeastaan vastaus on ei. Nimittäin täyttä vastaavuutta emme voi koskaan saada. Väliin jää aina 2000 vuotta. Jokainen Raamatun kohta voi periaatteessa tällä perusteella tehdä tyhjäksi. Mielessäni on ollut vertailukohta toiseen tämän päivän kysymykseen, nimittäin ympäristökysymykseen. Vanha testamentti tuntee kyllä luonnonkatastrofeja, koko silloista ymmärrettyä globaalia maailmaa, vedenpaisumuksesta alkaen. Mutta sellaista ympäristökysymystä, minkä me nyt näemme ja koemme, elämme, tuskin Raamattu tunsi. Mutta siitä huolimatta me vakavasti kysymme ja perustelemme omaa asiaamme tänä päivänä pyhän Raamatun suuriin kertomuksiin. Oma vajavainen kantani on, että tällä kohdin vastaavuutta on riittävästi. Raamattutodistus, niin kuin Kai Peltonen tässä jo todisti, on tässä mielessä selvä.

Mutta vielä on kysyttävä, onko muita perusteita. Onko muita perusteita, joiden perusteella voi argumentoida? Silloin meidän on otettava ne vakavasti ja selvästi argumentoida niillä. Keskustelussa on viitattu luonnontieteen tuloksiin, jopa kobernikaaniseen käänteeseen, mitä on tapahtunut. Eikö kirkko huomaa, eikö se näe, mitä tapahtuu ympärillä? Kuitenkin näyttää siltä, että luonnontieteet eivät anna yksiselitteistä kuvaa, ne ovat kilpailevia, ristiriitaisia. On vaikeaa vielä selvästi sanoa, että mikä on tieteen järkkymätön todistus asiasta.

Toisekseen homoseksuaalista käyttäytymistä on perusteltu hieman eri tavoin eri aikoina. Homoseksuaaliset itse tai ainakin pääosa heistä ja lääketieteen asiantuntijat ovat siirtyneet biologisesta selitysmallista yhä enemmän sosiaalista vuorovaikutusta korostavaan suuntaan. Näin ollen se ikään kuin tylsistyttää sitä perustetta, argumenttia, että kun Jumala on kerran näin luonut, niin asia on näin. Näin itse homoliikkeen, onko se pääsuunta ja lääketieteen monet pääosa asiantuntijoista. Seuraava puhuja Pekka Reinikainen osaa kertoa varmaan siitä enemmän.

Tutkimuksen ansiosta kuitenkin tiedämme paljon uutta. Tiedämme, että geneettisissä lähtökohdissa on jo eroja. Tiedämme xxy -geneettisen perimän, muun muassa. Tiedämme, että varhaislapsuuden seksuaaliset kehityksen katkeaminen tai siihen puuttuminen olennaisesti voi suunnata myöhempää kehitystä, äärimmillään lapsen hyväksi käyttäminen. Ohimennen haluan tällä kohdin sanoa ajankohtaiseen uutisointiin. Nämä ovat tarkoin tutkittava ja saatettava vastuuseen, koskivatpa ne kirkon työntekijöitä tai herätysliikkeiden väkeä. Jumalan armo ei voi olla koskaan synnin peite, vaan uudistava ja parantava voima. Mutta on myös paljon muita erityiskysymyksiä ja ajattelin, että piispainkokouksen malli myös tässä mielessä on viisas, että kohtaisimme kaikki lähimmäisemme tästä näkökulmasta lähtien.

Hyvät työtoverit, lopuksi pieni kertomus Hannus-ukosta ja silmälaseista. Kotipaikkakunnalla Kiimingissä on tarina Hannus-ukosta, joka oli hyvin edistyksellinen rakentaja, taitava rakentaja, teki suuria urakoita aikoinaan, hyvin vaatimattomista lähtökohdista tulleena, mittavia haasteitakin rakennustöissä. Hän oli kokeilija ja keksijä maatalouden ja metsätalouden piirissä ja kylän arvostettu isäntä. Kinkereillä kirkkoherra tarjosi tietenkin hänelle Raamatun lukupaikkaa. Hän meni Raamatun äärelle ja alkoi kaivamaan taskujaan, mutta ei löytänyt silmälasejaan. Kirkkoherra avuliaasti tarjosi hänelle silmälasit ja niin Hannus-ukko pani ne silmilleen ja meni Raamatun ääreen ja totesi: "nyt se pimeni kokonaan". Hän ei rohjennut tunnustaa, ettei osaa lukea. Me osaamme lukea. Meillä ei ole sellaista probleemaa, mutta ajattelen, että yhteinen rukouksemme on varmasti se, että saisimme ja löytäisimme sellaiset silmälasit, joiden avulla näkisimme kirkkaasti kolmiyhteisen Jumalan pelastusteot ja lahjan Kristuksessa sekä siitä kasvavan uskon ja elämän.


Paluu