Puheenvuoro



Juntunen Sammeli, edustaja

Otsikko:
Uusi avioliittolaki (Edustaja-aloite 2/2015)

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Minä kannatan tätä aloitetta. Minusta täällä on tänään pidetty varsin hyviä puheenvuoroja siitäkin huolimatta, että olen sitä mieltä, että tässä vaiheessa ei olisi vielä tarvetta mennä näihin sisältökysymyksiin. Mutta silti olen sitä mieltä, että nämä puheenvuorot tänään ovat olleet pääosin hyviä, erittäin rohkeita, hyvin jäsenneltyjä, ja samalla kuitenkin vastustajaansa kunnioittavia. Kiinnitän huomiota yhteen puheenvuoroon, siihen, mitä piispa Luoma sanoi. Hän sanoi, että jatkokeskustelussa on kiinnitettävä huomiota argumentaatioon. Minusta tämä on erityisen tärkeätä, ja siitä haluan sanoa pari asiaa. On koeteltava puolesta ja vastaan käytettyjen argumenttien rakennetta ja kestävyyttä. Se tarkoittaa mm. sitä, että ei riitä, että todetaan, niin kuin piispa Luoma totesi, että kukaan keskusteluun osallistujista ei ole halunnut vähätellä Raamattua tai tasa-arvoa. Nyt alkavassa prosessissa pitäisi punnita sitä, millä perusteella katsotaan, että Raamatusta päädytään kantaan a tai kantaan b. Voi nimittäin olla niin, että vaikka keskusteluun osallistuja ei halua vähätellä Raamattua tai tasa-arvoa, tosiasiassa kuitenkin tällaista vähättelyä tapahtuu. On kyettävä punnitsemaan niitä argumentteja, joita kunkinlaisen raamatuntulkinnan takana on. Ja ihan vastaava on tehtävä tälle tasa-arvojutulle; miten tasa-arvo on ymmärretty, kun väitetään, että kanta a tai kanta b ei väheksy tasa-arvoa. Ja sitten on mietittävä, ovatko nämä lähtökohdat päteviä.

Toinen pointti: kunnioitus ja rohkeus argumentoinnissa. Kuten sanottua, minusta täällä on tänään ollut molempia, kunnioitusta ja rohkeutta. Toki moni on voinut järkyttyä esimerkiksi siitä, mitä edustaja Räsänen sanoi: "Syntiä on sanottava synniksi." Ja kuulemma tuolla twitterissä sitä onkin jo kauhisteltu, tällaista puhetta. Mutta jos halutaan ymmärtää ja kunnioittaa esimerkiksi edustaja Räsästä, pitäisi päästä tuon järkytyksen ja loukkaantumisen taakse ja nähdä, että millaisia lähtökohtia, millaisia taustaoletuksia on sen takana, että hän sanoo tällä tavalla. Ja sitten pitäisi arvioida, että ovatko lähtökohdat ja taustaoletukset kelvollisia kirkon uskon ja Raamatun valossa. Nykyisin aika usein tällainen analyysi on mahdotonta ns. "miltä homosta tuntuu" -argumentin takia. Joka on ihan hyvä argumentti. Me todellakin puhumme ihmisistä, me puhumme perheistä, ja siksi usein tuntuu siltä, että julkisesti ei voi esittää mielipidettään, vaikka se mielipide olisikin kristinuskossa ja Raamatussa ja muissa kirkkokunnissa hyvin yleinen. Ja se taas voi johtaa siihen, että ei kiinnitetä huomiota argumentteihin vaan kiinnitetään enemmän huomiota tunteisiin ja puhujan persoonaan ja yleiseen mielipiteeseen. Tästä pitäisi minusta päästä. Meidän pitäisi täällä olla rohkeasti sitä mieltä, mitä olemme, argumentoiden, ja samalla inhimillisinä ja rakastavina. Itse otan tästä esimerkiksi sen minua erittäin paljon ilahduttaneen asian, että minusta on täällä kirkolliskokouksessa tullut - jos ei nyt voi sanoa, että hyvä ystävä niin ainakin erittäin hyvä tuttava - edustaja Johanna Korhosen kanssa. Minua pelotti hirveästi mennä istumaan hänen viereensä ensimmäisessä perustevaliokunnan kokouksessa, mutta olen sydämestäni iloinen, että tein sen, ja luultavasti meidän kantamme tässä asiassa kuitenkin ovat jonkin verran toisistaan poikkeavia. Emme siitä ole kyllä vielä puhuneet, mutta näin oletan olevan.

Sitten kolmas pointti: Edustaja Nummela totesi - ja ilmeisesti ihan oikein - että tästä asiasta on tosiaan hiljattain tehty 800 sivua selvitystä, ja sen takia ymmärrän piispaani Seppoa ja Johanna Lumijärveä, joiden mielestä uuteen prosessiin ei enää ole tarvetta. Itse olen sitä mieltä, että prosessiin ehkä kuitenkin on tarvetta. Pitäisi aloittaa siitä, että näistä 800 sivusta kaivettaisiin esiin argumentaatiot. Tehtäisiin argumentaatioanalyysi; millä perusteella tähän mennessä on puolustettu kirkon nykyistä seksuaalietiikka- ja avioliittokantaa ja millä perusteilla on vaadittu sen muuttamista. Arvioitaisiin näitä argumentteja, niiden taustaolettamuksia ja sitä argumentaatioketjua. Eli tehdään ns. systemaattista analyysia, mikä oli minun leipäpuuni ainakin 15 tai 20 vuotta. Hyvä lähtökohta, tai ehkä jo voisi mahdollisesti sanoa, valmis analyysi, on tässä esityksessä mainitussa kirjassa Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet. Siinä on Olli-Pekka Vainion erittäin hyvä argumentaatioanalyysi. Minusta se on objektiivinen tai ainakin siinä on erittäin vahva pyrkimys objektiivisuuteen. Ei sitäkään pidä varmaan ottaa nyt ihan sellaisenaan, vaan kyllä sitä pitää koetella, mutta vaikka Vainio toki itse on jotakin mieltä tästä asiasta - ja varmaan aika vahvastikin - hän ei minusta ole päästänyt valloilleen tuota omaa mielipidettään vaan on tosiaan pyrkinyt systemaattisella analyysilla selvittämään nämä molemmat argumentaatioketjut. Minä itse muuten opetin Vainiolle tämän systemaattisen analyysin metodin (hauskaa salissa). Tämä tuli mieleen, kun Jaana Hallamaa muisteli tuossa omaa metodikurssiaan Niirasen kanssa. Sitten vielä sellainen asia, että nämä argumentaatiot ja niiden perustelut ja hyvyys pitäisi tuoda julkisuudessa esiin. Nyt julkisuudessa vain tiedetään, että kirkko tähän mennessä on kannattanut nykyistä avioliittokäsitystä Raamatun ja kulttuuristen syitten perusteella. Mutta tämä ei sano tavalliselle ihmiselle juuri mitään. Tai sitten sanotaan, että toista kantaa, uudistamista, kannatetaan tasa-arvon ja rakkauden takia. Mitä se pitää sisällään? Se olisi tärkeätä tietää.

Neljäs ja viimeinen pointti: Onkohan tällaisesta tutkimuksesta sittenkään hirmuisesti hyötyä? Joskus vaikuttaa nimittäin siltä, että tämä on asia, jossa kannat on lyöty lukkoon jo aikaa sitten ja millään argumenteilla niitä ei voi enää muuttaa. Olen kuullut luotettavana pitämältäni taholta, että esimerkiksi eduskunnan lakivaliokunnan jäsenistä yksikään ei sen prosessin aikana muuttanut kantaansa, vaikka valiokunta kuuli suurta joukkoa asiantuntijoita tässä asiassa. Minä vähän pelkään, että meille kirkossa saattaa käydä samalla tavalla, mutta silti, kuten sanottua, kannatan tätä aloitetta.





Paluu