Puheenvuoro



Kaisanlahti Janne, edustaja

Otsikko:
Kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen (Hiippakuntavaltuustoesitys 1/2013)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä marraskuuta 2013 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Helsingin hiippakuntavaltuusto esittää Internet- ja postiäänestyksen toteuttamisen mahdollisuuksien selvittämistä kirkollisten vaalien osalta. Ymmärtääkseni esityksen tavoitteena on pyrkimys äänestysaktiivisuuden lisäämiseen. Tämä tavoite on sinällään kannatettava, ja uskoakseni me kaikki näkisimme mieluusti, että äänestysvilkkaus seurakuntavaaleissa kasvaisi. Ensi ajattelemalta olisi helppo todeta, että mikäs siinä, sen kun pistetään nettiin äänestys, jos se on teknisesti mahdollista eikä liikoja maksa. Että onhan se edistystä sekin. Mutta kun asiaa tarkastelee lähemmin, niin joutuu vakavasti pohtimaan, ovatko tällaisen äänestystavan sallimisen suomat hyödyt sittenkään haittoja suuremmat. Voisi ajatella, että Internet- ja postiäänestys tekee äänestyksen helpommaksi. Kuitenkin heille, joiden on fyysisesti mahdotonta taikka hyvin työlästä päästä äänestämään varsinaisille äänestyspaikoille, on tarjolla kotiäänestys tai mahdollisuus äänestää laitoksissa. Esimerkiksi ukkini äiti äänesti vuoden 2002 seurakuntavaalissa kotonaan, vuonna 2006 vanhainkodilla ja vuoteen 2010 mennessä hän oli jo siellä perille päässeessä seurakunnassa, jossa ymmärtääkseni ei vaaleja enää käydä. Internet- ja postiäänestys vaikuttaisi siis enemmän niiden asemaan, joilla ei ole fyysistä estettä käydä äänestyspaikalla, mutta jotka syystä tai toisesta eivät ole vaivaantuneet sinne. Äänestäisivätkö he helpommin omalta tietokoneelta, tai veisivätkö he lappunsa postiin, jos asia ei sen vertaa kiinnosta, että he kävisivät vaikka kauppareissun yhteydessä uhraamassa pari minuuttia perinteiseen äänestystoimitukseen? Kotiseurakunnassani Kemijärvellä äänestysprosentti nousi viime seurakuntavaaleissa 23,5 prosenttiin, kun se edelliskerralla oli ollut 14,6. Siis nousua oli noin 9 prosenttiyksikköä. Miksi näin? Ei muuten ollut nettiäänestystä. Ensinnäkin meillä lisättiin ennakkoäänestyspaikkoja. Äänestys vietiin niin sanotusti kansan pariin - eniten suosiota saivat kahden paikallisen valintamyymälän eteisaulaan sijoitetut äänestyspisteet. Kemijärvi olikin koko Suomen ykkönen ennakkoäänestyksen suosiossa; 82,7% äänestäneistä äänesti ennakkoon. Kun moni näki äänestyspisteen ohi kulkiessaan, hän tuli kysymään, että mikäs se tämä on, ja kävi jättämässä äänensä. Lisäksi äänestysvilkkauteen vaikutti varmasti paikkakunnalla erinäisistä seurakunnallisista asioista käyty vilkas julkinen keskustelu, ehdokkaiden ja ehdokaslistojen aktiivinen kampanjointi, sekä yleensäkin verrattain korkea sitoutuminen kirkon jäsenyyteen.

Mitä haittaa posti- ja Internet-äänestyksen sallimisesta sitten olisi? Ensinnä tulee kustannuskysymys. Mitä toimiva ja tietoturvallinen nettiäänestys kustantaa kirkolle ja seurakunnille? Entä koteihin postitettavat kirjeet ja äänestyslaput? Onko tällainen kustannuserä näinä taloudellisesti ahtaina aikoina niin tärkeä ja kirkon perustehtävää edistävä asia, että se on syytä ottaa mukaan? Äänioikeutettujen määrä kun ymmärtääkseni edelleen, onneksi, lasketaan miljoonissa eikä tuhansissa. Esityksessä asetetaan luotettavalle äänestykselle kolme vaatimusta: 1) henkilöllisyyden luotettava tunnistaminen, 2) äänestyksen tapahtuminen häiriöttä, ja 3) vaalityötä ei sallita äänestyspaikoilla. Mutta asiahan on niin, että kaikki nämä vaarantuvat posti- ja Internet-äänestyksissä. Joskus käytetään vitsailevaa esimerkkiä, että jos emäntä hakee postin laatikosta, niin sitten hän voi ottaa myös sen isännän äänestyskuoren ja palauttaa molempien laput. Mutta ei tämä välttämättä ole niin naurun aihe, kuin voisimme kuvitella. Voi olla todella dominoivia perhesuhteita, joissa tämäkin on yksi vallankäytön muoto. Määrätään, ketä äänestetään. Perheen isä tai äiti voi ottaa vaikkapa opiskelemassa olevien, mutta kotiosoitteessa kirjat pitäneiden aikuisten lasten äänestyslaput, täyttää ja postittaa ne. Joku tiivis verkosto voi masinoida tällaisen toiminnan vaikka kokonaisen suvun, tuttavapiirin tai kyläkunnan osalta. Elävästä elämästä löytyy todella ikäviä esimerkkejä. Jo nykyisen vaalitavan puitteissa on mahdollista, ja joitakin tapauksia olen omin silmin nähnyt, kun joku ehdokas tuo alkoholisteja, dementoituneita vanhuksia tai kehitysvammaisia ihmisiä äänestämään. Niin valtiollisissa, kunnallisissa kuin seurakunnallisissa vaaleissa. Kuinka aito on tällaisen äänestäjän tahto, kun hän on ensin istunut automatkan mahdollisesti hyvinkin painostavaan sävyyn esiintyneen ehdokkaan kyydissä? Eräs kehitysvammainen mies kertoi minulle kerran vedet silmissä, että ei määrätyt tahot hänestä muuten välitä, mutta annas kun vaalit lähestyy niin kavereita löytyy. Luvataan äänestyskuljetuksia, ja eräs ehdokas jopa lupasi käyttää kaljalla paikallisessa anniskeluravintolassa. Jos postiäänestys sallittaisiin, niin tällaista toimintaa ei valvoisi enää kukaan. Nyt äänestysvirkailijat kuitenkin katsovat, että äänestäjä sentään on yksin äänestyskopissa, ja saa ainakin teoreettisesti antaa äänensä vapaasti. Mutta Internet- ja postiäänestystä ei tällä tavoin valvota. Äänestyslippuja voidaan jopa ostaa, rahalla tai viinapulloilla, ja ihmismieli on monesti niin alhainen, että sitä vuorenvarmasti myös tapahtuisi. Minä voisin kertoa kymmeniä esimerkkejä elävästä elämästä, tämä ei ole mikään naurun aihe.

Suomalaisessa järjestelmässä on pidetty lähes pyhänä periaatteena, että julkisissa vaaleissa ei äänestyspaikalla sallita mainontaa. Eräässä seurakunnassa tämä konkretisoitui siten, että pappi heitti kirkosta ulos vaalimainoksia jakaneen seurakunnan pitkäaikaisen luottamushenkilön. Mutta netti- ja postiäänestyksessä tällaista kontrollia ei enää olisi. On totta, että eräät yhdistykset käyvät omia vaalejaan posti- ja Internet-äänestyksinä, mutta niissä äänioikeutettujen määrä on yleensä paljon pienempi, ja niissä on otettu eri syistä johtuen tietoinen riski, että äänestys voi olla epäluotettavampi ja epädemokraattisempi kuin niin sanotuissa julkisissa vaaleissa. Meidän tulisi kirkossa kuitenkin pitää tärkeänä arvona sitä, että jokainen annettu ääni on aito ääni, varsinkin kun huomioidaan, miten moninaista äänestäjäkuntamme voi olla. Tiedän sitä paitsi, että järjestöpuolellakin pidetään edelleen niin sanottuja perinteisiä vaaleja, kun halutaan varmistua äänestäjien todellisesta tahdosta. Olen osallistunut esimerkiksi oman poliittisen järjestöni puitteissa kansanedustajaehdokkaista käytäviin esivaaleihin käymällä äänestämässä ihan perinteiseen tapaan äänestyspaikalla ja pudottamassa lapun äänestysuurnaan järjestön edustajien toimiessa toimihenkilöinä. Helsingin hiippakuntavaltuustoesityksessä viitataan, että papiston osalta käytetään postiäänestystä eräissä vaaleissa. Tämä on totta, mutta tuolloin äänioikeutettujen piiri on kuitenkin sangen rajallinen, ja pappien voisi kuvitella omaavan suhteellisen korkean mielenkiinnon vaalitoimitusta kohtaan, ja ainakin pääosin äänestävän niin kuin itse tahtovat, ainakin minä haluan uskoa näin.

Sekä tässä Helsingin hiippakuntavaltuuston esityksessä että sen pohjana olevassa Vuosaaren seurakuntaneuvoston esityksessä on viitattu hyvänä toimintamallina osuuskauppa HOK-Elannon edustajiston vaaleihin, jotka ensi kertaa käytiin Internet- ja postiäänestyksenä. No, kuinka näissä vaaleissa kävi? Äänestysprosentti putosi 26,8 prosentista 21,0 prosenttiin. Internet-äänestystä käytti äänestäneistä noin kolmannes. Eli ei se helppojen äänestysmenetelmien tarjoaminen välttämättä aktiivisuutta lisää, jos asia ei muuten kiinnosta. Kirkon lakivaliokunta on sitä paitsi juuri käsitellyt vaalisäännöksien muuttamisen yhteydessä myös sähköisen äänestyksen mahdollisuutta. Mietinnössä 3/2013 todetaan, että kirkon on syytä seurata yleisen vaalilainsäädännön kehitystä näiden asioiden osalta, eikä sähköiseen äänestykseen siirtyminen ole siis ainakaan toistaiseksi ajankohtaista. Kysyn, onko meidän tarpeen kirjoittaa tämmöinen mietintö toista kertaa uudestaan. Äänestysaktiivisuuden kohottaminen on varmasti meidän kaikkien yhteinen tavoite, mutta on oltava tarkkoja, mitkä toimet sitä tosiasiallisesti edistävät. Kaikkien tehokkaimmin äänestysprosentti ja muukin aktiivisuus kirkon suhteen nousee, kun seurakuntalaiset kokevat kirkon tekemän työn, ja ennen kaikkea, kun he kokevat kirkon ydinsanoman omakohtaisesti tärkeäksi. Kiitos.


Paluu