Puheenvuoro



Paarma Jukka, arkkipiispa

Otsikko:
Istuntokauden päättäminen

Täysistunto:
Torstaina 9 päivänä marraskuuta 2006 klo 13.40

Teksti:
30 § ISTUNTOKAUDEN PÄÄTTÄMINEN

Arkkipiispa Paarma: Hyvät kirkolliskokousedustajat. Meidän istuntokautemme on nyt päätöksessä. Tällä viikolla meillä on ollut ehkä vähemmän asiakohtia moniin kokouksiin verrattuna ja myöskin työskentelyviikkomme on normaalia hiukan lyhempi. Mutta asioitten laatu on ollut tärkeä ja meillä on ollut riittävästi aikaa käsitellä niitä perusteellisesti ja käydä kunnollista keskustelua. Minä tahdonkin kiittää kaikkia kirkolliskokousedustajia hyvästä, avoimesta ja rakentavasta keskustelusta. Historian kirjoitus tulee sitten aikanaan arvioimaan tuloksia ja meidän ratkaisujemme viisautta.

Kirkkoa aina silloin tällöin syytetään - myöskin kirkon hallintoelimiä - siitä, että kirkko katsoo kovin paljon menneisyyteen ja takertuu siihen. Jos näin onkin laita, sille on hyvät perusteet. Kirkko elää paljon myös traditionsa, perinteensä varassa; onhan meidän oma perustuslakimme kahden tuhannen vuoden takaa. Kuitenkin kirkolliskokouksessa on esim. tämän vuoden molemmilla istuntokausilla ollut selvästi myöskin eteenpäin katsova ja tulevaisuudesta huolta kantava luonne. Useitten asioitten kohdalla on näin ollut. Viittaan vain siihen, kuinka kirkolliskokouksessa on kannettu huolta perheistä ja lapsista. Tai kuinka olemme tällä viikolla miettineet ja pohtineet, mitä merkitsee se, että meidän on vietävä evankeliumin hyvää sanomaa aivan uudenlaisen mediakulttuurin keskelle. Mitä merkitsee mediamaailman muuttuminen meidän tehtävämme kannalta? Tulevaisuuteen varmasti myöskin katsoi se päätös, jonka eilen teimme äänioikeusikärajan alentamisesta. Sehän merkitsi myös kädenojennusta nuorille ja tahtoi varmasti osoittaa päättäjien mielestä, että kirkko arvostaa nuoria ja luottaa heihin myöskin päätöksentekijöinä. Minusta se on tärkeä viesti. Ajattelen, että monissa muissakin asioissa tämä sama ajatus voisi olla hedelmällinen. Kun me haluamme vastakaikua tai myötätuntoa tai yhteistyötä jonnekin taholle, syntyisikö se paremmin silloin, jos selvästi osoittaisimme arvostusta, luottamusta ja kunnioitusta sitä tahoa kohtaan.

Hyvät kirkolliskokousedustajat. Tahdon tässä yhteydessä kiittää kaikkia jäseniä. Kaikkia niitä, jotka ovat edesauttaneet meidän kokoustemme hyvää sujumista. Kiitän varapuheenjohtajia, sihteereitä, valiokuntien puheenjohtajia ja sihteereitä ja muuta henkilökuntaa. Tahdon myöskin osoittaa kiitokseni tämän vuoden työskentelyn osalta kansliahenkilökunnalle, tiedotushenkilökunnalle, tämän Turun kristillisen opiston väelle ja myöskin keittiön väelle, joka jo saikin kuulla meidän kiitoksemme.

Kun kirkolliskokouksemme nyt on tältä erää päättymässä, me tiedämme, että palaamme jatkamaan, jos Jumala suo, ensi keväänä toukokuussa. Nyt jo kuitenkin tiedämme, että aivan kaikki eivät ole mukana. On ainakin joku, jolle tämä kerta on viimeinen. Porvoon hiippakunnan piispa Erik Vikström siirtyy kolmen viikon kuluttua eläkkeelle, ja niin hänen vuodesta 1983 alkanut pitkä kirkolliskokoushistoriansa päättyy.

Biskop Vikström är faktiskt en av de medlemmar som suttit längst med i kyrkomötet och det är mycket som han har varit med om. Ordförande såväl i handboksutskottet som i konstitutionsutskottet och dessutom åtminstone i en av kyrkomötet tillsatt kommitté, nämligen kommittén för kyrkans centralförvaltning. Han har handhaft flere uppdrag i kyrkans centralförvaltning bl.a. som medlem av kyrkans avtalsdelegation och ledare av flere arbetsgrupper. Jag som ärkebiskop tänker särskilt på Erik Vikströms insats i och betydelse för vår kyrkas ekumeniska relationer. Hans erfarenhet från missionen i Tanzania har gett goda färdigheter därtill. Och som det passar sig för Borgåbiskopen har han med stora förtjänster innehaft en ledande ställning för Borgågemenskapen under de första åren av gemenskapens tillvaro som luthersk ordförande för dess kontaktgrupp som i praktiken är ledande eller ledargruppen. Biskop Vikströms insats i kyrkomötet och kyrkans gemensamma verksamhet i övrigt beror dock inte på verksamhetsperiodens längd eller förtroendeuppdragens mängd och mångfald, utan också på den inverkan som han haft och på det som han gett oss, sina kolleger och meddelegater. Den Erik Vikström som vi har lärt oss känna suckar inte för arbete och möda. Han sätter sig grundligt in i ärenden, är en på en gång ödmjuk och vid behov orubblig och stark opinionsbildare. Hans arbete har präglats av en klar vision, där en biskop är en andlig ledare med ansvar för att kyrkans grundläggande natur och väsentliga budskap evangeliet skall dominera också allt beslutfattande. Denna vision gjorde sig även gällande i hans predikan i detta kyrkomötes öppningsmässa. Biskopen poängterade evangeliets befriande innebörd, Guds gåva, som medför glädje och frihet. På sätt och vis var det Borgåbiskopens testamente till oss som sitter på kyrkomötet. För allt detta vill jag innerligt tacka Erik Vikström och önska honom nu i början av ett nytt skede i hans liv, önska honom allt gott, hälsa, glädje och frid och framom allt Guds rika välsignelse.

Tahdon toivottaa piispa Vikströmille uuden elämänvaiheen alkaessa kiitoksien myötä terveyttä, iloa, rauhaa, joka kaikki sisältyy siihen, mitä tavallisesti toivotamme, Jumalan runsaaseen siunaukseen. Kiitollisuutemme osoituksena, kirkon ja kirkolliskokouksen kiitollisuutena saamme nyt ojentaa kukkaset ja sen myötä myöskin kukkamaljakon. Näitten kukkien sitojalta sellaiset terveiset, että ne on nimenomaan sidottu ja rakennettu kukka-asetelmaksi Porvoon piispaa varten. Siinä nimittäin on tämän taiteilijan mielestä Porvoon tuomiokirkon tuhoutunut katto, jossa on ikään kuin runko jäljellä. Mutta sen sisältä kasvaa uusi, kaunis, elävä elämä. Se on meidän tervehdyksemme ja merkki siitä toivosta, jota Erik Vikström on monella tavalla meille myös täällä kirkolliskokouksessa ollut välittämässä.


Paluu