Puheenvuoro
Junttila Risto
,
kansliapäällikkö
Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 9/2008)
Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkon keskushallinnon viranomaisten nykyinen hallintorakenne, toimivalta ja tehtävät perustuvat 1.1.1994 voimaan tulleeseen kirkkolakiin, sen nojalla annettuun kirkkojärjestykseen, kirkon keskushallinnosta annettuun lakiin ja evankelis-luterilaiseen työmarkkinalaitoksesta annettuun lakiin sekä niiden nojalla annettuihin ohjesääntöihin ja työjärjestyksiin. Kirkon keskushallintoon kuuluvat viranomaiset ja hallintoelimet ovat kirkolliskokous, piispainkokous, kirkkohallitus, kirkon keskusrahasto, kirkon keskusrahaston eläkerahaston johtokunta, kirkon työmarkkinalaitos ja kirkon ulkoasian neuvosto. Tämän lisäksi on suuri joukko valmistelevia neuvottelukuntia ja toimikuntia, jotka koostuvat luottamushenkilöistä ja joilla ei ole ratkaisuvaltaa. Kirkkohallituksen virasto huolehtii kaikkien näiden viranomaisten ja toimielinten tukipalveluista ja menot maksetaan kirkon keskusrahaston varoista. Henkilökunta on kokonaisuudessaan kirkkohallituksen viranhaltijoita ja työntekijöitä. Kirkkohallitus päätti istunnossaan 25.10.2005 asettaa työryhmän, jonka tehtävänä oli 31.12.2006 mennessä valmistella kirkon keskushallinnon, kirkolliskokouksen, piispainkokouksen, kirkkohallituksen, kirkon ulkoasiain neuvoston ja kirkon työmarkkinalaitoksen uudistaminen siten, että kirkon yhteinen hallinto, talous ja toiminta hoidetaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Työryhmän määräaikaa jatkettiin 19.12.2006 tehdyllä kirkkohallituksen päätöksellä 30.4.2007 asti. Kirkkohallitus käsitteli työryhmän mietintöä kokouksessaan 29.5.2007 ja päätti pyytää siitä lausunnot piispainkokoukselta, hiippakuntien tuomiokapituleilta ja hiippakuntavaltuustoilta, kirkon ulkoasiain neuvostolta, kirkon työmarkkinalaitokselta ja kirkon ulkomaanavulta 30.11.2007 mennessä. Työryhmän mietinnön ja siitä annettujen lausuntojen perusteella valmisteltiin esitysluonnos kirkolliskokoukselle tehtävää esitystä varten ja tätä esitysluonnosta kirkkohallitus käsitteli seminaarissaan 12.8.2008 ja teki lokakuun täysistunnossa esityksen tänne kirkolliskokoukselle. Uudistuksen lähtökohtana on rakenteeltaan ja päätöksentekomuodoltaan osittain hajautettu keskushallintomalli. Keskushallintoon kuuluvien viranomaisten ja hallintoelinten toimivaltasuhteita on selkeytetty, piispainkokouksen ja kirkon ulkoasiain neuvoston asemaa ja tehtävää on terävöitetty. Kirkolliskokous valitsee esityksen mukaan kirkkohallituksen jäsenet, puheenjohtajana toimivaa arkkipiispaa ja piispainkokouksen nimeämiä kahta piispaa lukuun ottamatta. Esityksessä ehdotetaan, että kirkkohallituksen pappisjäsenet valittaisiin maallikkojäsenten tavoin hiippakuntavaltuuston tekemän ehdotusasettelun pohjalta. Kirkolliskokouksen toimivalta antaa täytäntöönpanomääräyksiä lakkautettaisiin. Esityksessä ehdotetaan piispainkokouksen kokoonpanoa muutettavaksi siten, että sen jäseniä olisivat hiippakuntien piispat. Piispainkokouksella tulisi tulevaisuudessa olla aikaisempaa suurempi ns. linjanvetäjän rooli kirkon uskoa ja oppia koskevissa asioissa, myös Kirkon ulkoasiain neuvoston osalta. Tämä voitaisiin toteuttaa nykyistä laajemmalla lausunnonantomenettelyllä. Esityksen mukaan piispainkokous antaisi nykyistä useammin ulkoasiain neuvostolle lausunnon kirkon uskoon ja oppiin liittyvissä neuvoston päätösvaltaan kuuluvissa asioissa. Lisäksi ehdotetaan kirkkohallituksen ja piispainkokouksen työnjakoa muutettavaksi siten, että piispainkokous antaisi edelleen täytäntöönpanomääräykset papiston koulutusta, tutkintoja sekä papiston julistusta ja opetusta koskevissa asioissa, mutta muiden hengellisessä työssä olevien viranhaltijoiden kelpoisuutta ja koulutusta koskevat täytäntöönpanomääräykset antaisi kirkkohallitus.
Kirkon ulkosuhteita hoitavana erityiselimenä Kirkon ulkoasiain neuvoston olisi edelleen valmisteltava, koordinoitava ja hoidettava kirkon suhteita muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojenvälisiin järjestöihin sekä päätettävä kirkon edustamisesta. Neuvoston tehtävät määriteltäisiin nykyistä yksityiskohtaisemmin ja nykyisten säädöstasovaatimusten mukaisesti kirkkolaissa. Kirkon ulkoasiain neuvostolla säilyisi päätösvalta sille kuuluvissa asioissa. Kuitenkin ulkoasiain neuvoston ja kirkkohallituksen välisiä toimivaltasuhteita tarkennettaisiin ja eräitä neuvostolle nykyisin kuuluvia tehtäviä siirrettäisiin kirkkohallitukselle. Kirkkohallitus johtaisi jatkossa kirkkohallituksen ulkoasian osaston toimintaa ja valitsisi osaston toimikunnat. Toisaalta ulkoasiain neuvoston päätöksen siirtämismahdollisuus kirkkohallituksen täysistuntoon ehdotetaan poistettavaksi. Piispainkokouksen ja Kirkon ulkoasiain neuvoston toimivaltaa, erityisesti kirkon uskoon ja oppiin kuuluvissa asioissa selvennettäisiin niin, että piispainkokous antaisi näissä asioissa ulkoasiain neuvostolle lausunnon. Ulkoasiain neuvoston tehtävät liittyvät kirkolliskokoukselle ylimpänä päättävänä elimenä kuuluviin kirkon ulkosuhteita koskeviin asioihin. Tästä johtuen sen asema suhteessa kirkolliskokoukseen tulisi nähdä samanlaisena kuin kirkkohallituksen asema sille säädetyissä tehtävissä. Myös Kirkon ulkoasian neuvostolla olisi suora esitysoikeus kirkolliskokoukselle, se raportoisi kertomuksellaan kirkolliskokoukselle ja kirkolliskokous voisi tarvittaessa antaa toimintaohjeita.
Kirkkohallituksen tehtävistä on säädetty kirkkolain 22 luvun 2 §:ssä. Sen lisäksi kirkkohallituksen ohjesäännön 1 §:ssä on lueteltu sellaisia kirkkohallituksen tehtäviä, joita ei voida suoranaisesti johtaa mainitusta lainsäännöksestä. Perustuslaista nousevien säädöstasoperiaatteiden pohjalta on katsottava, että organisaatiotehtäviä kuvaavat normit olisi sijoitettava mahdollisimman kattavasti lain tasolle. Kirkkolaissa olevaa kirkkohallituksen tehtäväluetteloa esitetään täydennettäväksi siten, että ohjesäännössä oleva tehtäväluettelo siirretään osaksi kirkkolain tehtäväluetteloa. Kirkkojärjestyksen 20 luvun 8 §:n mukaan kirkolliskokous valvoo kirkkohallituksen toimintaa, vahvistaa sille ohjesäännön ja antaa sille toimintaohjeita. Kirkon omaa norminantoa koskevat valtuudet tulisi antaa lain tasolla eli tällaisen ohjesääntöä koskevan valtuuden on katsottava olevan kirkkolain alaa koskeva asia. Kirkkolainsäädännössä on hallinnon tarkempaa järjestämistä ohjattu ohje- ja johtosäännöillä sekä työjärjestyksillä. Kirkkohallituksen ohjesäännön muuttamista työjärjestykseksi käsiteltiin kirkolliskokouksessa 11.5.2007. Kirkolliskokouksen tekemän linjauksen mukaisesti esityksessä ehdotetaan, että kirkkohallituksen toiminnasta määrättäisiin kirkolliskokouksen hyväksymän ohjesäännön lisäksi kirkkohallituksen itsensä hyväksymällä työjärjestyksellä. Toukokuussa 2008 kirkolliskokous päätti lähettää edustaja-aloitteen 2/2008, joka koskee kirkolliskokouksen kehittämiseksi aktiiviseksi toimijaksi arvokeskustelussa kirkkohallitukselle otettavaksi huomioon valmisteltaessa kirkon keskushallinnon uudistusta. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta toteaa aloitetta koskevassa mietinnössään 1/2008, että kirkolliskokouksen keskeiset tehtävät, kokoonpanon ja työjärjestyksen säätelevät työtavat, rajaavat kirkolliskokouksen mahdollisuuksia käydä aktiivista yhteiskunnallista keskustelua. Kirkolliskokouksen sisäisessä työskentelyssä arvokeskustelulla on tärkeä asema, sillä moni päätettäväksi tuleva asia edellyttää perusteellista keskustelua kirkon uskon tulkinnasta ja siitä, minkälainen käsitys ihmisen hyvästä elämästä nousee kirkon opetuksesta. Kirkolliskokouksen arvokeskustelulle on ominaista, että se heijastelee kirkossa käytyä periaatteellista keskustelua. Sen sijaan yhteiskunnallisiin arvokeskusteluihin tarkoitettujen julkilausumien tekeminen on ongelmallista. Kirkolliskokous on instituutio, jonka on hyvin vaikea aktiivisesti ryhtyä käymään laajamittaista yhteiskunnallista keskustelua. Kirkkohallitus yhtyy tähän kirkolliskokouksen perustevaliokunnan kantaan. Kirkolliskokouksen kokoonpano ja kokoontumisaikataulut rajaavat kirkolliskokouksen mahdollisuutta ottaa osaa yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Ottaen myös huomioon esityksen tavoitteen parantaa piispainkokouksen mahdollisuutta yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun kirkkohallitus ei siten näe tarvetta muuttaa kirkolliskokouksen nykyistä tehtävänkuvaa. Sen sijaan kirkolliskokouksen mahdollisuutta lisätä sisäistä arvokeskustelua tulisi kirkkohallituksen mielestä pohtia kirkolliskokouksen työjärjestysuudistuksen yhteydessä.
Tällä esityksellä kokonaisuudessaan ei ole taloudellisia vaikutuksia, koska uudistus on mahdollista toteuttaa nykyisien resurssien puitteissa. Esitys selkeyttää toimivallan jakoa kirkon keskushallinnon eri toimijoiden kesken, jolloin uudistus vaikuttaa kirkon keskushallinnon viranomaisten toimintaan siten, että niille säädetyt tehtävät voidaan hoitaa entistä paremmin ja joustavammin nykyajan muuttuvassa toimintaympäristössä. Erityisesti esitys terävöittää piispainkokouksen asemaa kirkon oppiin ja tunnustukseen liittyvissä asioissa.
Paluu