Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Edessänne oleva esitys on jatkumoa vuosi sitten tehdyille päätöksille. Kirkolliskokous linjasi seurakuntarakenteiden kehittämistä vuosi sitten toukokuussa, ja tuolloinhan oli käsittelyssä kirkkohallituksen esitys uudesta seurakuntayhtymästä 2015. Täysistunto kävi keskustelua hallintovaliokunnan mietinnön pohjalta ja teki linjauksensa. Päätöksen yhteydessä päädyttiin myös siihen, että piispainkokouksen on annettava asiasta lausunto. Piispainkokouksen lausunto asiaan saatiin joulukuussa.

Vuosi sitten hyvin paljon keskusteltiin puitelainsäädännöstä. Keskustelussa pidettiin hyvänä sitä, että paikallistason organisaatiosta säädettäisiin puitelailla. Puitelaki korostaisi seurakuntayhtymien ja seurakuntien vastuuta oman toimintansa ja hallintonsa järjestämisessä. Toimintaa ja varsinkin hallintoa järjestettäisiin paikallistasolla sovittavilla seurakuntayhtymän perussäännöillä, sekä sisäisillä hallintosäännöillä, joita olisivat ohjesäännöt, työjärjestykset ja johtosäännöt. Valtuutus näiden säännösten antamiseen tulee kuitenkin olla lain tasolla. Tuolloin myös todettiin, että seurakunnan ja seurakuntayhtymän välinen vastuujako voisi vaihdella riippuen esimerkiksi seurakuntien määrästä, koosta, etäisyyksistä, kaksikielisyydestä ja muista paikallistason erityispiirteistä.

Ajattelin, että käyn lyhyesti läpi sitä linjanvetoa, mikä tehtiin vuosi sitten. Silloinhan linjattiin, että seurakunta on edelleen kirkon elämän ja toiminnan perusyhteisö, ja seurakunnan perustehtävää ei tule muuttaa. Samoin linjattiin, että kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin, ja seurakuntien itsehallinto pyrittäisiin pitämään mahdollisimman laajana. Seurakuntayhtymän tulisi puolestaan olla palveluorganisaatio, joka mahdollistaisi seurakuntatyön toteuttamisen eri puolilla Suomea. Seurakuntayhtymä hoitaisi talouteen, hallintoon, kiinteistö- ja hautaustoimeen sekä viestintään ja henkilöstöhallintoon liittyviä asioita. Seurakuntayhtymän koolle ei tulisi asettaa erityisiä kriteereitä; myöskään seurakuntakoolle ei asetettu kriteereitä. Kun rakenneuudistus toteutetaan, niin samalla rovastikunnista luovutaan.

Se kuitenkin sanoitettiin, että seurakuntayhtymän olisi oltava taloudellisesti itsekannattava julkisoikeuden oikeushenkilö, joka muun muassa määräisi kirkollisveroprosentista, sekä kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakamisesta seurakuntayhtymään kuuluville seurakunnille. Seurakuntien omaisuus siirtyisi seurakuntayhtymälle, ja seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien henkilöstö on hallinnollisesti seurakuntayhtymän henkilöstöä, joka olisi kuitenkin sijoitettu osittain seurakuntiin. Keskustelussa linjattiin, että yhtymä perustaisi ja lakkauttaisi virat, seurakuntaneuvostot päättäisivät alueilleen sijoitetuista työntekijöistä, yhtymä päättäisi virka- ja työjärjestelyistä seurakuntayhtymän sisällä, ja samalla voitaisiin valmistelussa harkita seurakunnan pakollisia virkoja koskevan kirkkojärjestyksen määräyksen kumoamista.

Hallinnosta ja johtamisesta todettiin, että seurakunnan hallintoa hoitavat seurakuntaneuvosto ja johtokunnat sekä seurakuntaan sijoitettujen virkojen viranhaltijat. Seurakuntayhtymän hallintoa puolestaan hoitaisi yhteinen kirkkovaltuusto ja yhteinen kirkkovaltuusto, mahdollisesti perustettavat johtokunnat sekä seurakuntayhtymään sijoitettujen virkojen viranhaltijat. Kirkolliskokous myös linjasi, että yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimisi jatkossa vaalilla valittu luottamushenkilö, ja että kirkkoherran tehtävä olisi johtaa seurakunnan toimintaa, ja hän olisi seurakuntaneuvoston esittelijä ja jäsen. Myös linjattiin, että yhtymärovasti olisi seurakuntayhtymän johtaja, ja siten kaikkien yhteisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies, ja tehtävänä olisi myös seurata seurakuntaan kuuluvien seurakuntien toimintaa ja kirkkoherrojen johtamista. Samalla asetettiin jatkovalmistelulle ehtoja tai ohjausta, eli jatkovalmistelu tulisi suorittaa niin, että kahden vaalin systeemi säilytettäisiin, kiinnitettäisiin huomiota muodostettavien seurakuntayhtymien taloudelliseen itsekannattavuuteen, sen kriteereihin sekä avustusjärjestelmän tarpeellisuuteen siirtymävaiheessa. Jatkovalmistelun tuli käsitellä hallinto-organisaation nimikkeitä, ja myös seurakunnan jäsenyyttä ja sen määräytymistä. Samalla kuitenkin todettiin, että nähtävillä oli, että kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ei tulisi tapahtumaan suuriakaan muutoksia. Edelleen todettiin, että hiippakunnilla tulisi olla keskeinen rooli muodostamisprosessissa, että muodostamisprosessia varten tulisi antaa riittävän selkeät määräykset, ja että tuomiokapitulilla tulisi olla aloitevalta. Samalla huomioitiin myös, että seurakuntayhtymän muodostamisprosessi ei pääty hallinnollisien ratkaisujen tekemiseen, vaan myös uusien seurakuntayhtymien ja niiden työyhteisöjen työtä tulisi tukea.

Kuten tuossa alussa totesin, niin piispainkokous antoi oman lausuntonsa näistä kirkolliskokouksen linjauksista joulukuussa viime vuonna, ja tuossa piispainkokouksen lausunnossa oli 12 eri kannanottoa. Ensinnäkin piispainkokous katsoi, että teologisilta ja kirkon uskonnon ja työn näkökohdilta arvioituna rakenneuudistus oli mahdollinen. Lisäksi olisi selvitettävä vaikutukset piispan, tuomiokapitulin ja hiippakunnan rooliin. Tältä osin piispainkokous oli itse aktiivinen ja on asettanut työryhmän jo tätä tehtävää varten. Myös piispainkokous korosti sitä, että tuomiokapitulille tulee antaa tässä muutosprosessissa keskeinen rooli. Samalla se painotti, että uudessa seurakuntayhtymässä on otettava huomioon pappisviran yhteys paikallisseurakuntaan ja nimenomaan piispalliseen kaitsentaan.

Myös piispainkokous katsoi, että yhtymärovasti olisi seurakuntayhtymän hallinnollinen johtaja, jonka tehtävä on toimia kirkkoherran hallinnollisena esimiehenä, yhtymään sijoitetun henkilöstön esimiehenä ja yhtymän yhteistoimintajohtajana, mutta yhtymärovasti ei olisi seurakuntayhtymän alueella tehtävän hengellisen työn johtaja muutoin kuin yhteisen työn alalla. Piispalliseen kaitsentaan kuuluvaa vuorovaikutusta hiippakunnan yhtymärovastin, kirkkoherran ja seurakuntien muiden työntekijöiden kanssa ei tulisi estää. Ja piispainkokous katsoi, että yhtymärovastin asemasta suhteessa seurakuntien kirkkoherroihin on yksityiskohtaisesti määrättävä yhtymän perussäännöllä, koska se riippuu yhtymäratkaisuista. Myös kaksikielisten alueitten tarpeet olisi otettava huomioon, ja mietittävä, miten yhtymärovastikuvio onnistuu alueella, jossa on erikielisiä seurakuntia.

Piispainkokous otti myös kirkolliskokouksen kannasta poikkeavia kantoja. Piispainkokous katsoi, että seurakuntaneuvoston puheenjohtajuus ja jäsenyys tulisi määräytyä nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Yhtymärovastin asema seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkoneuvostossa tulisi puolestaan määräytyä samoin kuin kirkkoherran asema seurakuntaneuvostossa, ja seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston puheenjohtajajäsen tulisi olla vaaleilla valittu luottamushenkilö.

Nyt edessänne olevassa kirkkohallituksen esityksessä on pyritty ottamaan huomioon kirkolliskokouksen päätös, ja mielestäni siinä on aika pitkälle onnistuttu. Siitä ei ole juurikaan poikettu, ainoat poikkeukset oikeastaan tulevat piispainkokouksen lausunnon perusteella. Esitysluonnoksessa on toki otettu huomioon myös helmi-maaliskuussa toteutettu lausuntokierros. Lausunnon antoi 25 seurakuntaa, 5 seurakuntayhtymää, tuomiokapitulit, kolme eri ministeriötä, Väestörekisterikeskus ja pääsopijajärjestöt. Lausuntokierroksen jälkeen ehdotusta muutettiin muutamilta osin, esimerkiksi seurakunnan neuvoston kokouksen julkisuudesta luovuttiin, ja määräaikaisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden asemaa muutettiin henkilöstön siirtymistä koskevissa säännöksissä. Lisäksi kirkkohallituksen esityksen taustalla on koko uudistukselle asetetut tavoitteet.

Ajattelin siten, että en tule käymään yksityiskohtaisesti läpi, mitä tuo esitys sisältää. Parhaiten te saatte kokonaiskuvan esityksestä lukemalla esityksen pääasiallisen sisällön sekä yleisperustelujen luvun 3, jossa kerrotaan keskeisistä ehdotuksista. Ajattelin kuitenkin näiden tavoitteiden kautta nostaa esiin muutamia ehdotettuja säännöksiä.

Ensimmäisenä tavoitteena oli läheisyyden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Ehdotettujen säännösten mukaan seurakunta on edelleen kirkon hallinnollisen rakenteen perusyksikkö. Kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Kirkon jäsenen seurakuntaan kuulumista koskevaa säännöstä ei ole siis muutettu. Uutta on se, että mikäli seurakuntajakoa muutetaan, niin edellytykset on säädetty laissa. Muutos on mahdollinen silloin, kun se kirkon tehtävän toteuttamisen kannalta on tarkoituksenmukainen, ja parantaa seurakunnan edellytyksiä vastata seurakunnan toiminnan järjestämisestä. Se on mahdollista myös silloin, kun se edistää muuten seurakunnan toimintakykyä tai seurakuntalaisten kielellisten oikeuksien toteuttamista. Seurakunnan perustehtävä ei säännösten mukaan muutu. Säännöksen paikka toki muuttuu 4. luvusta 7. lukuun, mutta perustehtävä säilyy ennallaan. Seurakunta on jatkossakin kirkollisen tehtävän ja toiminnan perusyksikkö. Seurakunnalla on tietynasteinen itsehallinto, se hoitaa sille erikseen säädetyt tehtävät, ja sillä on myös oikeuksia seurakuntaan sijoitettujen viranhaltijoiden ja työntekijöiden osalta. Paikallista yhteisöllisyyttä pyritään tukemaan myös siten, että seurakunnassa on mahdollisuus osa-aluehallintoon, joka korvaisi nykyiset kappeliseurakunnat ja seurakuntapiirit.

Toisena tavoitteena uudistukselle annettiin tehokas ja vastuullinen taloudenhoito. Ehdotus sisältää säännöksen siitä, että kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin. Tavoitteena on siis turvata seurakuntien perustoimintaedellytykset koko maassa. Omaisuus ja sen hallinnointi siirtyy seurakuntayhtymälle, testamentatun tai lahjaomaisuuden osalta voidaan tehdä poikkeus, koska ratkaisevaa on silloin testamentin tekijän tai lahjan antajan tahto. Uutta on se, että seurakuntayhtymän perustamisen tavoitteet olisivat nekin nyt säädetty laissa. Seurakuntayhtymän tulisi muodostaa alueellisesti ja toiminnallisesti eheä kokonaisuus, sillä tulisi olla taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kirkon tehtävän toteuttamisesta sekä toiminnan ja palvelujen järjestämisestä alueensa seurakunnissa. Toisin sanoen perustettavalla seurakuntayhtymällä tulee olla riittävä kirkollisveropohja. Seurakuntayhtymän perustehtävä on säädetty kirkkolain 7. luvun 9 §.ssä: "Seurakuntayhtymän tulee hoitaa siihen kuuluvien seurakuntien yhteistä hallintoa ja taloutta." Lisäksi seurakuntayhtymällä on tietyt säädetyt tehtävät sekä seurakuntien perussäännöllä seurakuntayhtymälle antamat tehtävät.

Kolmantena tavoitteena uudistukselle oli jäsenlähtöinen ja monipuolinen toiminta. Lähdetään taas liikkeelle siitä, että seurakunnan perustehtävä ei todellakaan näiden säännösten mukaan muutu. Toki perussäännöllä voidaan antaa toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja myös seurakuntayhtymälle. Seurakunta toteuttaa tehtäväänsä yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Parhaiten tätä asiaa kuvaavat nuo kirkkojärjestyksen pykälät, joissa todetaan, että seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä. Uusi säännös on jäseniä koskeva säännös jäsenten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudesta. Jäsenellä tulee olla edellytykset osallistua ja vaikuttaa seurakunnan toimintaan. Tätä voidaan tukea tiedottamalla seurakunnan asioista ja tarvittaessa järjestämällä kuulemistilaisuuksia, selvittämällä jäsenten mielipiteitä, järjestämällä yhteistyötä seurakunnan tehtävien toteuttamisessa paikallistasolla - se tarkoittaa myös toimimista muiden paikallistason toimijoiden kanssa - ja edistämällä jäsenten oma-aloitteista toiminnan suunnittelua ja valmistelua. Vastuu tästä jäsenten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuden lisäämistä kuuluisi seurakuntaneuvostolle. Myös viestintävastuita on selkeytetty. Viestinnässä tulee muistaa se, kuka on viestinnän kohde, eli seurakunnan jäsenet ja mahdollisesti muut alueella asuvat henkilöt.

Tavoitteena oli myös työvoimaresurssien joustava käyttö. Lähtökohta on se, että seurakuntayhtymä ja siihen kuuluvien seurakuntien henkilöstö on kokonaisuudessaan seurakuntayhtymän henkilöstöä. Kirkkolaissa säädettäisiin, että seurakuntayhtymän tehtävänä on huolehtia, että seurakuntaan on sijoitettu riittävä määrä henkilöstöä seurakunnan tehtävän toteuttamiseksi. Virkojen ja tehtävien sijoittamisesta seurakuntayhtymään ja seurakuntiin määrättäisiin yhteisen kirkkovaltuuston hyväksymällä johtosäännöllä. Mahdollisuus seurakuntien yhteisiin virkoihin on aiempaa laajempi. Seurakunta ottaisi ja irtisanoisi seurakuntaan sijoitetun henkilöstön - tältäkin osin on mahdollista perussäännöllä sopia toisin. Muutoinkin perussääntöä voidaan käyttää välineenä, tai tuota viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevaa johtosääntöä, jossa voitaisiin määritellä niitä pelisääntöjä, miten sijaisuusjärjestelyjä toteutetaan. Kirkkoherran roolia kuvastaa kirkkojärjestyksen toiseen lukuun otettava säännös siitä, että pappi on velvollinen kirkkoherran määräyksestä, eli lähimmän esimiehen määräyksestä, toimittamaan kirkollisen toimituksen seurakuntayhtymänsä alueella myös toisen seurakunnan jäsenelle. Yhtymärovastin roolina on taas huolehtia muun muassa siitä, että papilliset tehtävät seurakuntayhtymän alueella tulevat hoidetuiksi, ja tarvittaessa hän koordinoi kirkkoherrojen kanssa sijaistarpeita. Tavoitteena on toki myös hallinnon tehokkuus ja hyvä johtaminen. Nyt kun kyseessä on puitelainsäädäntö, niin hallinto-organisaatio tulee rakentumaan paikallistasolla. Laissa säädetään päätösvaltaa käyttävistä toimielimistä.

Sitten tulevat ne poikkeukset kirkolliskokouksen kannanottoihin, joihin poikkeuksiin vaikutti piispainkokouksen päätös. Puheenjohtajuutta mietittiin pitkään valmistelun yhteydessä, valmistelua ohjannut ohjausryhmä tutki eri vaihtoehtoja, ja ne vaihtoehdot löytyvät sieltä esityksestä - ja päätyi sitten siihen ratkaisuun, että koska lähdimme puitelainsäädännön linjalle, niin sen tavoitteiden mukaisesti päätösvalta jätetään paikallistasolle. Viran edustus sekä seurakuntaneuvostossa että yhteisessä kirkkoneuvostossa varmistetaan sillä, että on säädetty, että kirkkoherra on seurakuntaneuvoston jäsen ja yhtymärovasti yhteisen kirkkoneuvoston jäsen, mutta seurakuntaneuvosto valitsee puheenjohtajan keskuudestaan, ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan valitsee taas yhteinen kirkkovaltuusto nimittäessään yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet. Toinen poikkeus on se, että yhtymärovastin tehtävät ovat lähempänä nykyisen lääninrovastin tehtäviä kuin hallintovaliokunnan mietinnössä. Lausuntokierroksen jälkeen muutimme säännöksiä myös niin, että kokoaikaisen yhtymärovastin valinnassa sovelletaan välillistä kirkkoherran vaalia - tämä oli myös hallintovaliokunnan kanta. Kielelliseen vähemmistöön kuuluvissa seurakunnissa on johtava kirkkoherra. Osa-aikaisen yhtymärovastin määrää tuomiokapituli yhtymän seurakuntien kirkkoherroista.

Muista toimeksiannoista todettakoon, että seurakuntahallinnon nimikkeistöjä on käsitelty yleisperustelujen luvuissa 2.7 ja 3.3.10, ja näihin nimikkeistöihin vaikuttivat tietenkin myös siellä lausuntokierroksella saadut kannanotot. Seurakunnan jäsenyyttä on pohdittu sekä luottamushenkilöiden näkökulmasta että laitoshoidon näkökulmasta, ja niistä on perusteellisempi selvitys luvussa 3.3.3. Luottamushenkilön seurakuntajäsenyydestä sanottakoon niin, että kun olemme valinneet sen linjan, että yhteisen kirkkovaltuuston vaalit ovat edustukselliset vaalit, eli siellä pyritään jokaisen seurakunnan edustus takaamaan, niin tästä olisi melkoinen poikkeus se, että luottamushenkilö säilyttäisi edustuspaikkansa vaikka hän vaihtaisi seurakuntaa. Eli jäsenyyteen ei ehdoteta tässä esityksessä muutoksia.

Ei esitetä muutoksia myöskään kirkkoherran valintaan tai seurakuntavaaleihin. Alistussäännöksiä on jonkin verran karsittu, muun muassa kun jatkossa on maanluovutuksia, niin ainoastaan sellaiset maanluovutukset, joissa luovutetaan kirkollinen rakennus tai hautausmaa, alistettaisiin edelleen kirkkohallitukselle. Seurakuntaneuvoston työtä ohjattaisiin jatkossa työjärjestyksellä eikä alistettavalla ohjesäännöllä. Tätä esitystä laadittaessa on käytetty hyödyksi meneillään olevaa kirkkolainsäädännön kodifiointityön aineistoa. Siitä johtuu tämä uusi lukurakenne. Myös säännöksiä ja niiden sanamuotoja on pyritty ajantasaistamaan ja selkeyttämään.

Viimeisenä asiana, jonka otan esille, on siirtymäkausi ja muutoksen täytäntöönpano. Esityksen mukaan siirtymäkausi olisi lain voimaantulosta joulukuun loppuun 2018 saakka, eli seurakuntavaalit 2018 toteutettaisiin koko maassa uuden rakenteen mukaan. Siirtymäkautta ohjaavat säännökset ovat esityksen kirkkolain 3. luvun 23-26 §:t, ja kuten tuolla linjanvedossa oli, niin tuomiokapituli johtaisi prosessia. Sillä olisi myös valta laittaa prosessi vireille. Jos seurakunnat tai seurakuntayhtymät kuuluisivat useampaan hiippakuntaan, prosessia johtaisi se tuomiokapituli, johon enemmistö seurakuntia kuuluu. Kirkkohallitus on myös jo huhtikuun lopulla tehnyt ehdollisen päätöksen siirtymäkauden avustuksista, eli tuomiokapitulit rahoittaisivat selvitysmiesten ja konsulttien kustannuksia, tasealijäämäisille seurakunnille annettaisiin harkinnanvaraista tukea alijäämän kattamiseksi, ja mikäli seurakunta olisi saanut verotulojen täydennystä, sitä jatkettaisiin vielä kolme vuotta tämän yhtymärakenteeseen siirtymisen jälkeen. Kiitos.


Paluu