Puheenvuoro



Niskanen Hannu, kenttäpiispa

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 10/2009 edustaja-aloitteesta 2/2009, joka koskee komitean asettamista analysoimaan kirkon toimintaympäristöä ja sen muutoksia sekä hahmottamaan tarpeellisia uudistamistoimenpiteitä

Täysistunto:
Perjantaina 6 päivänä marraskuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Herra arkkipiispa, arvoisat edustajat. Tahdon kiittää valiokuntaa varsin perusteellisesta paneutumisesta aloitteessa esille otettuun asiaan, ja myös piispa Mäkistä mietinnön esittelystä. Samalla minun on valitettavasti kuitenkin todettava, että mietintö on osa sitä kirkkomme laimeahkoa reagointia aikamme muutoksiin, joka on ollut aloitteen tekemisen pontimena. Se on aika yllätyksetön. Valiokunnan mietinnön mukaan paras tapa organisoida aloitteen tarkoittama selvitys ja toimenpiteet on kirkon oma strategiatyö, tulevaisuusselonteon laatiminen ja tulevaisuusvaliokunnan työ. Tämän aloitteen taustalla on kuitenkin ollut ajatus, että kirkon sinänsä tärkeä strategiatyö on liian lyhytnäköistä ja vaikutuksetonta. Tarvitsisimme myös työtä, jossa näköalat olisivat paljon laajemmat. Millainen on kirkkomme asema 2030-luvulla tai tämän vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla? Mihin työssä on keskityttävä, miten kirkkoa on kehitettävä, mitä käytännössä on tehtävä? Jos kirkon strategia vuoden 2009 lopussa ulottuu vuoteen 2015, se osoittaa, että toimimme varsin lyhytnäköisellä tavalla. Vaikka Herramme paluu voi tietysti tapahtua piankin, velvollisuutemme on varautua siihenkin, että tuo Lutherin sanassa "rakas Herran päivä" vielä viipyy. Todettakoon, että esimerkiksi Puolustusvoimien strategisen suunnittelun tähtäyspiste on nyt vuoden 2025 tuolla puolen. Sama lienee tilanne esimerkiksi suurissa yrityksissä. Uskallan näitä esimerkkejä tässä mainita, vaikka tiedän, että kirkko on jotain aivan toista. Mutta kuitenkin näin pyritään ikään kuin säilyttämään aloite omissa käsissä, niin ettei toiminta olisi vain reagointia yhä uusiin, ajan esiin tuomiin haasteisiin; jonkinlaista puolustustaistelua ja vanhoista rakenteista kiinni pitämistä niin pitkälle, kuin se suinkin on mahdollista. Kuten olette huomanneet, parhaillaan maassamme keskustellaan jälleen uskonnon opetuksesta - aika kiivaasti. Ja me pyrimme sitä puolustamaan, tietenkin. Jossain päin yhteistä Eurooppaamme, kristillistä Eurooppaamme, on todettu, että koulun seinällä oleva krusifiksi loukkaa uskonnon vapautta. Koko ajan tapahtuu. Tiedämmekö mitkä ovat tämän kehityksen pohjavirtoja? Aloitteessa on viitattu vuonna -58 asetettuun Wariksen komiteaan. Se on siis vain esimerkki. Mutta todettakoon, että se kyllä merkitsi meidän kirkossamme eräänlaista käännekohtaa. Se linjasi aikanaan kirkkomme tulevaisuutta oikeastaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Valiokunta perustelee päätöstään sillä, että eduskunta on pääsääntöisesti luopunut komiteoista. Kuitenkin niitä sanotaan käytettävän harvakseltaan asioissa, jotka vaativat laajaa pohdintaa ja konsensusta, ja joille on aikaa. Mielestäni aloitteessa on otettu esille juuri tällainen asia. Juuri tämä eduskunnan käytäntö perustelisi komitean asettamista. Komitealle pitää tietysti varata riittävästi aikaa ja sen työ myös maksaa. Mutta mielestäni kirkkomme tarvitsisi nyt sellaista laajaa pohdintaa, johon esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnalla tuskin on mahdollisuutta, vaikka se voikin kokoontua istuntokausien välillä, niin kuin mietintö meitä muistuttaa. Aloitteessa ei ole tarkoitettu, että kirkon toimintaympäristön analyysi tulisi ulkoistaa tai sitä ei tehtäisi kirkon omista lähtökohdista, kuten mietinnössä ikään kuin vihjataan. On itsestään selvää, että analyysi on tehtävä kirkon omista lähtökohdista. Mutta tämä ei kuitenkaan edellytä, että toimintaympäristön analyysi ja johtopäätösten tekeminen voitaisiin hoitaa vain kirkon eräänlaisen sisäpiirin toimesta. Hieman erilainen näkökulma voisi nyt koitua kirkollemme todelliseksi siunaukseksi ja avata eteemme jotain uutta ja merkittävää. Valiokunta toteaa, että komitean päälinjat on valittu, kun sen kokoonpano on päätetty. Näin voi olla. Mutta luulen, että päälinjat on valittu myös silloin, kun toimintaympäristön analyysi- ja uudistamistoimenpiteiden hahmottaminen annetaan kirkkohallitukselle. Viisaiden joukko, joka nousee vuorelle. Ei voi ajatella, että yhdeltä vuorelta näkisi koko maiseman. Vai miten piispa edellä totesi? Edelleen pidän outona sitä, että valiokunta pitää ehdottamaansa mallia joustavampana siksi, että se mahdollistaa myös muiden asiantuntijoiden käytön. Varmaan myös, hyvät ystävät, komitealle voidaan varata mahdollisuus muiden asiantuntijoiden käyttöön. Kaiken kaikkiaan iloitsen siitä, että valiokunta ilmoittaa pitävänsä aloitteen perusteluja merkittävinä ja ajankohtaisina. Toivon, että niillä on merkitystä ja että ne todella otetaan huomioon, jos mietintö esitetyllä tavalla lähetetään kirkkohallitukselle huomioon otettavaksi tulevaisuusselontekoa laadittaessa.


Paluu